keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Vastakohdat vituttavat toisiaan


Minulle ei ole tähän päivään mennessä selvinnyt, miten vastakohdat muka täydentäisivät toisiaan. Avomieheni kanssa meillä on monessakin asiassa aikalailla eri pössis. Ensimmäisenä pitää mainita se asia, mistä eniten tapellaan: siisteys. Minun mielestäni yleisestä järjestyksestä pitää huolehtia ja tavarat on laitettava takaisin sinne mistä ne on otettukin. Meillä ei siis todellakaan tule joka viikko tehtyä perussiivousta, mutta tavaroiden paikallaan pitämisellä saa luotua illuusion siististä kodista, vaikka muutama pölypallero jaloissa pyörisikin. Avomiehelle tämä kuvio on no-can-do –sarjaa. Tavarat tippuu tasan siihen missä niitä on viimeksi tarvittu. Appiukko toimii ihan samalla tavalla. Itse asiassa koko niiden suku. Kaikki kodista löytyvät vaakataso-pinnat on mätettävä täyteen tavaraa ja kaikki laatikot on myös täytettävä piripintaan. Toivon monesti, että Ikean valikoimiin tulisi lipastoja joissa olisi kupera kansilevy. Loppuis se tavaroiden pinoaminen.
 

Joudun tekemään kahden maatilan kirjanpidon ja tykkään että asiat tehdään jämptisti. Oma kirjanpito sujuu mallikkaasti, kuitit ja kaikki asiakirjat ovat tallessa. Veroilmoituksen tekemisessä meni viimeksi ihan hetki vaan. Jos tätä prosessia vertaillaan avomiehen kirjanpidon tekemiseen, on sävel vähän erilainen. En ole koskaan tehnyt kuukauden pätkälle kirjanpitoa sillä tavalla, että kaikki laskut ja kuitit löytyisivät. Samoin on mukava heittää syyskuussa kirjanpitoon jotain helmikuun kuitteja. Veroilmoituksen teon alla listasin usean tuhannen euron edestä laskuja, joita hän oli tiliotteen mukaan maksanut, mutta ei mitään tietoa mitä oli maksettu ja minne. Sitten hirveillä talkoilla se kaivoi lippuja ja lappuja kotoa, autosta, erinäisistä muovikasseista, isänsä luota, salkusta, toimistolta… Kyllä ne lopulta löytyi ja osa asioista selvisi asiakaspalveluihin soittamalla, mutta kyllä minua vitutti. Sitten se aina selviää noista jutuista kuitenkin loppujen lopuksi.
 

Riskienottokykykin on meillä kuin päivä ja yö. Minä otan asiat mieluiten varman päälle ja investoin asioihin, jotka pystyn hyvin suurella todennäköisyydellä maksamaan. Avomies taas pelaa isosti ja laajentaa toimintaa ihan urakalla ja yleensä ei ole edes vihiä siitä millä ihmeellä investoinnit oikein tullaan maksamaan. Minä olen lähtökohtaisesti varma siitä, että kaikki epäonnistuu. Avomies taas varma siitä, että kaikki onnistuu. Tekisi varmaan stressitasolle hyvää jos totuus voitaisiin elää välimallin mukaan.

 
Tämä tiimi ei luovuta.

35 kommenttia:

  1. Hmm joo-oh.. huomasin vasta nyt tän blogin joten vähän viiveellä kommentit. Erosin itse kun avokki oli kuten tämä tarinan mies. Miten tollaista menoa voi kestää, jos on noin eri luonteet?

    VastaaPoista
  2. Vastakohdat täydentävät toisiaan, jos vaan haluat sitä ja annat sen tapahtua :). Molempien tulee oppia toisiltaan, tällöin molemmat kulkevat ääripäistä lähemmäs keskipistettä, tasapainottaen molemmat puolet. Tätä siis tarkoittaa tuo sanonta, kaikessa on kaksi vastakkaista puolta ja kun ne ovat tasapainossa, asiat sujuvat mallikkaasti :). Jos et halua oppia ja kasvaa, vaan taistelet vastaan pitämällä tiukasti kiinni siitä miten sinä haluat asiat tehtävän, silloin kasvua ja oppimista ei tapahdu, vaan silloin tuntuu varmasti siltä, mitä blogauksen otsikkokin kertoo.

    VastaaPoista
  3. Se on meidän miesten pieni ja hiljainen protesti, kun tavarat eivät siirry oikeille paikoille. Miehet ymmärtävät, että naisten pitää antaa määritellä talouden jokaisen tavaralle oikea paikka ja asento. On helpompaa tiputella ne tavarat hieman mihin sattuu ja kuunnella naputusta ja sitten siivota, kuin suorittaa vallankumous taloudessa ja tuhota koko liitto. Jos miehellä on oma tila, niin se on ulkovarasto tai autotalli tai joka tapauksessa tila, joka ei varsinaisesti kuulu koko asuntoon. Siellä on miesten järjestys ja pahin mitä nainen voi tehdä, on joku päivä sanoa, että kulta mä muuten siivosin ja järjestin autotallin, se oli ihan sekaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, loistava kiteytys! Tapasin kerran naisen, joka oli tämän ymmärtänyt. Iihhana muija.

      Poista
  4. Yks ääni vitutuksen puolesta. Mulla kans sama vika, tykkään että tavarat olis paikoillaan. Silloin niitä ei tarvitsis aina ettiä. Lapsi ja mies vaan tuntuu äänestävän mut tässä asiassa häviölle 2-1. Mut taistelu jatkuu ja haaveilen yksin elämisestä. On se kumma kun niitä "hävinneitä" kamoja sit aina multa kysellään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Että tuttua on teilläkin: "Ootko nähny..." ja "Minnekä oot laittanu..."

      Poista
    2. Kyllä! Ja hauskin on kun ukko kysyy jotain omaa tavaraansa. Sitten esitän vastakysymyksen missä oot sitä viimeeks kayttäny. Ja sieltähän se sitten löytyy.

      Poista
    3. "Haaveilen yksin elämisestä". Mm. tuohon asiaan meni hermot - tosin moneen muuhunkin - että mies on kuin se alle kouluikäinen! Itelle ainakin riittää, että etsii jatkuvalla syötöllä lapsen tavaroita, ei siihen päälle tarvita enää täysikästä huollettavaa. Tähän asti oon todennut, että lapsen kanssa keskenään on PALJON helpompaa.

      Poista
  5. Jep, ei voi ymmärtää.

    Vastaan lukemattomia kertoja vuorokauden aikana kysymyksiin "misonmunrillit?" ja "misonmunlompakko?" ja "misonmunpuhelin?"... Parhain on tietty "lainaa sun puhelinta että voin soittaa ja selvittää että missä mun oma on...".

    Huh-huh...

    VastaaPoista
  6. Meillä on isäntä kanssa tuota tyyliä, että kamat jää siihen mihin sattuu kädestä tippumaan. Useammankin kerran oon natkuttanu että kamat jää ku paska perseestä. Meillä on tuo kamojen laitto ratkastu niin että mä olen se talouden "löytäjä" (joka löytää kaiken)ja isäntä "tietäjä" (joka tietää kaiken). Näin kun on osat jaettu, pääsee molemmat loistamaan taitojensa perusteella. Ja Kyllä. Vastakohdat täydentää toisiaan - eihän blogistinkaan mies pärjäis päivääkään, ellei olis napannu itelleen Just sopivaa huolenpitäjää ;)

    VastaaPoista
  7. [mrmojo77]Jotenkin väsyttävää tuollainen miehet-on-sekaisia ja naiset-yrittää-siivota-aina-kaiken -kommentointi. Ei meillä ainakaan. Eikä monen monessa muussakaan taloudessa.
    Ei vaan jaksa käsittää, miksi noita hemmetin kliseitä pitää vuodesta toiseen toistella.

    Bloggaukseen muuten, niin samanlaiset ajatukset tuli kuin eräällä edellisellä anonyymillä. Vastaan taisteleminen väsyttää, kuten myös se että yrittää elää niin kuin toinen haluaisi. Täytyy vaan yrittää purhjehtia niin että kokonaisuus on jossain keskivaiheilla. Ja joskus ollaan toisessa ääripäässä ja joskus toisessa. Ainakin siivoamisen suhteen. Kirjanpidosta en niin tiedä...

    VastaaPoista
  8. Eipä se meilläkään ole vaimo, joka järjestystä rakastaa... Minä siirrän mielummin seitsemän vaatekappaleen, kuudentoista lelun ja kahden kirjan kasaa imurilla, kun itseasiassa kyyristyisin ja nostaisin ne paikalleen (mitä ei välttämättä edes ole... Mies taas ei tarttuisi imuriin pitkällä tikullakaan, mutta haluaisi, että lattialla ei olisi muuta kuin lattia. Matotkin menee just ja just...

    VastaaPoista
  9. Joo ymmärrän että vituttaa mun tapa jättää matskuja lojumaan, mutta jos jätän laskut aina keittiön pöydän takakulmaan...ni miks VITUSSA ne pitää epäloogisesti siirtää AINA eri paikkoihin ja sitte niitä haetaan kissojen ja koirien kanssa..."minä ne nyt JONNEKIN siivosin"...kiitti

    VastaaPoista
  10. Déja-vu... kuin suoraan meidän tiimin elämästä. Kuvioon kuuluu vielä se, että ukko kysyy harva se päivä, mihin minä olen laittanut jonkin (siis hänen) tavaran, vaikka se on hänen jäljiltään. Tsemppiä, siskoseni :-)

    VastaaPoista
  11. Ihan kuin meiltä. Vaakataso-pinnat on lastattava täyteen tavaraa ja kaikki laatikot on myös täytettävä piripintaan, niin etteivät ne mahdu kiinni. Sen lisäksi on kovin näppärää jättää kaikki kaapinovet auki, koska minä päivänä hyvänsä sieltä voi tarvita lisää tavaraa. Näin välttyy uudelleen avaamisen vaivalta. Ja näin saa kivasti keskustelua aikaan, ei tarvitse hiljaa jurottaa näin pitkässäkään liitossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kelpas kyllä tuo "ei tarvitse hiljaa jurottaa näin pitkässäkään liitossa" :D Näinhän se on.

      Poista
  12. Allekirjoitan Joka Sanan, tässä taloudessa ne tavarat tippuvat myös ympäri pihamaata jolloin ne yleensä Suomen talvessa hautautuvat lumen alle ja sitten ostetaan uusi ja sitten selitetään kaaoksen syntyneen "kun on niin paljon turhaa romua" Aijaa! Ihanko totta!

    Suosittu tavaroiden "säilytyspaikka" löytyy myös kulkureiteiltä; oven pielet, keskellä lattiaa, avattaessa ovi, polulta pisteestä A pisteeseen B jne. Sappea nieleskellen sitä sitten nostelee kymmenien kilojen säkkejä, autonrenkaita, alasimia sivuun että pääsee eteenpäin, sisään jne.

    Toimintatavat on meillä ääripäitä mutta mielenkiinnon kohteet yhteisiä, sillä sitä jaksaa - puolin ja toisin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minut pelastaa vaan se, että meillä ei ole tällä hetkellä omaa pihamaata. Sellainen on kyllä tilauksessa, pelottaa jo valmiiks. Perustetaanko vertaistukiryhmä?

      Poista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho. Vähän sählään kommenttien kanssa. Kauheen teknistä tää moderni kommunikointi. Otetaas uudestaan.

      Poista
    2. Nyt tuli sellainen tunnustuspuuska: Poistin ensimmäisen kommenttini kun tuli itsetietoinen olo ja ajattelin että kommenttini on ihan tyhmä. Mutta siitä jääikin tuollainen paljastava "Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin". Tuli vielä tyhmempi olo. Siksi oli pakko laittaa alkuperäinen viesti takaisin ja lisäksi lohkaista tuollainen huumorilausahdus omista teknisistä kyvyistä.

      Tää oli nyt kaikin puolin aika nolo juttu.

      Poista
    3. :D Ai sinua! Ensin mietin että auttaisinko sua poistamaan nää kommentit lopullisesti, mutta on niin douppia shittiä että taidan jättää nää tänne :)

      Poista
  14. Mutta käykö kenellekään muulle koskaan niin, että ei löydä tyyliin juustohöylää koska se ei ole paikallaan, ja asiasta syyttää luonnollisesti miestä korostaen, että on päivänselvää että höylä on miehen jäljillä koska itse laitan sen aina paikalleen? Ja sitten se kaivattu höylä löytyy omasta meikkipussistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ihmeessä meikkipussista? Kuoritko juustohöylällä naamaa meikatessa?

      Poista
    2. Eiku sillä saa huulipunasta höylättyä tosi kivasti sellasia lastuja, jotka voi sitten taputella huuliin.

      Vitsi! :D

      Pointtini oli lähinnä se että tulee joskus miestä syytettyä tavaroiden kadottelusta vaikka olen ne itse täysin ajatuksissani jemmannut mitä oudoimpiin paikkoihin. Meillä on löytynyt mm. kauraryynejä kattilakaapista, puhelimia jääkaapista ja se juustohöylä meikkipussista.

      Poista
  15. Meil on kans sama juttu (mieheni tapa). Kaikki vaakatasopinnat nimenomaan mätettävä täyteen tavaraa. Mä niin nauroin tälle sun jutulle, ihan ku meillä!

    VastaaPoista
  16. Yksi tuskallinen perustotuus tässä unohtuu: Mies jättää tavaran paikkaan x. Nainen siirtää sen The Oikealle Paikalleen. Mies ei löydä tavaraa, vaikka on tarkka mielikuva mihin on sen jättänyt. Nainen pääsee nalkuttamaan, kun ei se hölmö taaskaan mitään löydä. Miehet on tyhmiä, naisilla on saunaillassa Yhteinen Ongelma, MäNiinTiedänTon.

    Ilman naisia, missä tämä maailma olisikaan. Missä olisivat kaikki maailman tavarat.

    VastaaPoista
  17. "Toivon monesti, että Ikean valikoimiin tulisi lipastoja joissa olisi kupera kansilevy. Loppuis se tavaroiden pinoaminen."

    Reps.

    Ennen siellä kyllä oli tollasii, mistä tavarat luisu pois. Melki pelkästää. Nyt ne on ottaneet valikoimiin sellasiikii kalusteita, missä molemmat seinät on sahattu yhtä pitkiksi.

    VastaaPoista
  18. Aahhaha toi on NIIIIN tuttua!
    Oman ukkoni kuukausittaisesta kirjanpidosta rupesin huolehtimaan seurustelumme alkupuolella. Aina kuitit ja kassaraportit missä sattui! Yritin painottaa, että laittaisit kultarakas kassaraportit aina yhteen paikkaan, niin olisi helppo sitten kuun lopussa tehdä kirjanpito. Mutta näinhän ei koskaan tietenkään tapahtunut... Sama tuo riskienotto: ideoita olisi jos sun vaikka mimmoisia, hirmuiset visiot ja kuinka rahaa tulisi sitten ovista ja ikkunoista! Toisen intoa en rupea latistamaan, mutta mielessäni tulee mietittyä että eihän tossa nyt oo realiteetit kohdillaan ollenkaan..

    Ja joka päivä toistuu: "Missä on mun puhelin?" "Missä on mun avaimet?" "Missä on mun kengät?" "Missä on mun lompakko?" jne... -MISTÄ HELKUTISTA MINÄ TIETÄISIN, KUN EN NIITÄ KÄYTÄ! Ja aina MINÄ kuitenkin ne löydän, yhteen tai kahteen paikkaan katsomalla. Hukkaisi varmaan päänsäkin ellei se olisi niin tiukasti kaulassa kiinni..! :D

    VastaaPoista
  19. Ei juma, ihanku meiltä. Jos joku tavara tippuu kädestä, se on siinä maailman tappiin asti. Kukaan muu ei nosta sitä ylös, kuin minä. Meillä kaikki muut vain kävelee yli. Ai että inhoan sitä.
    Samoin nämä paperiasiat. Kun tilaneuvoja tulee, siinä vaiheessa vasta ruvetaan etsimään puuttuvia tietoja. Kun ne olisi voinut olla jo valmiinä. Sitten ukko hikipäissään kaivaa paperipinojaan. Näkisitpä työhuoneen!!!!!!! x(

    VastaaPoista
  20. Mun mielestä toisten tavaroihin ei saa koskea. Jos haluaa siivota, pitää siivota ja siirrellä omia tavaroitaan!

    VastaaPoista
  21. Toi on kyllä ihan siisti kaveri, mutta ei se löydä edes omaa persettään pimeässä... Kaiken pitäs olla käden ulottuvilla tai silmien tasalla riippuen missä asenossa mitäkin sattuu tarviimaan. Välillä jaksaa nauraa ja välillä vituttaa.

    VastaaPoista
  22. Meillä ei löydä mitään koskaan mistään.Jos haluat raapia persettäsi niin huomaat, että joko käsi tai perse on kadonnut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli kyllä niin hauska kommentti, että naurua riitti ja lammasfarmarilta meinas tikit revetä.

      Poista