Kyläkoulumuistoja 80-luvulta

Keskustelin koulukokemuksista tässä joku aika sitten työkavereiden kanssa. Olin aika yllättynyt kun moni kertoi, ettei koulu ollut maittanut edes ekalla luokalla. Minä taas olin hirmu innoissaan koulusta. Siellä kun näki ihmisiä. Meidän ikäluokka oli suurin koska meitä oli rajut viisi oppilasta.

Alhaisen opiskelijamäärän vuoksi monesta asiasta jouduttiin tinkimään. Kolmos- ja nelosluokkalaiset opiskelivat yhdessä ja viides- ja kuutosluokkalaiset niputettiin myös yhteen. Sehän tarkoitti siis sitä, että joku opiskelut saattoi mennä osalla vähän väärässä järjestyksessä oppimateriaalin vaikeusasteen osalta. Mutta eipä siitä tullut ongelmaa, kun sellaista ei siitä tehty.

Alakoulussa meitä opetti yksi umpiuskovainen nainen. Se näytti niin vanhalta, että mietin milloinkahan se kuolee. Oikeasti se oli varmaan tyyliin 50-vuotias tms. Kerran kun tulin koulusta, oli isä äkäisen näköisenä istumassa tuvan penkillä. Joku heitti minua märällä taulusienellä ja vaistomaisesti sitten pääsi pieni kirosana. Uskovainen opettaja järkyttyi niin että soitti meille kotiin. Kyllä pelotti. Yläkoulun puolella opettajana oli siihen aikaan aika tiukkaotteinen ukko. Jos joku pojankolli alkoi hyppiä silmille, sehän otti ja nosti koijarin seinälle. Tänä päivänä siitä sais syytteen.

Meillä oli kokonaisuudessaan ihan mukavaa ala-asteella. Keittäjänä oli alakoulun rakennuksessa asuva ihana täti. Se tutustutti meitä 80-luvun uutuusruokiin, kuten esimerkiksi pitsaan. En voinut sietää pitsaa pariin ekaan vuoteen. Lopulta sitä kuitenkin opittiin syömään ja kotioloissakin vedettiin suurena herkkuna paksupohjaista lenkkimakkarapitsaa. Opettaja antoi meille tarroja joka kerrasta kun lautanen oli tyhjä. Jos tarjolla oli omenia, ne piti syödä siemenkotineen päivineen, että palkinto napsahti. Alkuun minäkin vauhkoonnuin niistä kiiltävistä tarroista, mutta sitten muistan ajatelleeni, että ei oo kyllä yhden tarran arvoista tyhjentää maksalaatikkolautasellista.

Omina yläkouluaikoina opettajia oli kaksi - kiertävä enkun ope oli erikseen ja uusi miesopettaja hoiti loput aineet. Englannin opiskelu oli ihan serious business, mutta kaikissa muissa aineissa olikin asiat sitten vähän niin ja näin. Aika iso osa oppitunneista korvattiin liikunnalla ja monesti katsottiin videonauhalta eroottispainotteisia historiallisia elokuvia. Moni niistä sijoittui esim. Egyptiin, joten ihan oppimismielessä niitä varmasti katsottiin. Opella oli tapana myös pisteyttää meidän viides-kuudesluokkalaisten sääriä. Karkkiakin meillä syötiin tosi usein. Kerran vuodessa meillä kävi kontrollimielessä joku ulkopuolinen täti, jonka kanssa tehtiin kuullunymmärtämiskokeita ja muuta. Yläasteelle kun mentiin niin kolikon kääntöpuolena oli se, että oikeastaan ihan mistä tahansa asiasta kun kysyttiin niin eipä oltu moisia juttuja tehty. Jonkinlainen loppukiri meillä otettiin kuudennen keväällä, sen muistan. Täytettiin äidinkielen materiaaleja sentin paksu nippu.

Hauskimmat muistot on välitunneilta, kun oltiin hippasta. Ne jotka uskalsi juosta orapihlaja-aidan läpi saivat aina paljon etumatkaa. Luppoajalla pelattiin myös hirsipuuta. Kielten opiskelukaan ei mennyt hukkaan. Kun taidot karttuivat, hirsipuuarvoituksia oli myös lontooksi. Ikimuistoisin ratkaisu oli: ”Boys have a penis and girls have a what china.”

Että silleen.