maanantai 28. maaliskuuta 2016

Pääsiäisraportti

Pääsiäinen meni mukavasti erinäisissä joutohommissa. Aviomies sai metsäkoneen valmiiksi ja tykitti sillä sitten kaikki päivät aamusta iltaan. Ukko on aina onnellisimmillaan kun joku uusi vekotin on saatu käyttökuntoon. Kyseessä on aina silloin maailman paras vehje, älyttömän fiksu hankinta. Kunnes siihen tutustuu tarkemmin seuraavien kuukausien tai muutaman vuoden aikana, jonka jälkeen samasta koneesta tuleekin maailmanlopun vehje, josta pitää ensi tilassa päästä eroon ja yleensä päätyä vaihtamaan se johonkin muuhun (siinä hetkessä) huumaavaan. Mutta on hyvä ettei meno käy tylsäksi, ja osaamista karttuu monenlaisista urakointitehtävistä aina auraamisesta harvennushakkuisiin saakka.

Koska tiesin jo heti perjantaiaamuna, ettei kyseessä tule olemaan kaapuntilaistyylinen "lenkkeilemme yhteensopivissa tuulipuvuissa, teemme yhdessä jotain pitkään valmistettavaa ruokaa ja käymme ehkä elokuvissa" -tyyppinen pääsiäinen, piti keksiä ihan itse jotain tekemistä, etten happanisi pihhaan.

Kerittiin lammasfarmarin kanssa kolme uuhta ja kuskattiin jyviä ja polttopuita. Kohdattiin ajeluiden lomassa joukko kyläläisiä, jotka olivat sulattamassa rumpua. Urakassa tarvittiinkin heti ripeäotteisia naisia, koska veden annosteluvastuussa ollut mies ei saanut kanistereita nosteltua tolokusti ja ajallaan. Jäi vatuloimaan. Laitettiin mies sivuun ja naisissa hoidettiin annostelu.



Juuri tällaisia tilanteita varten säilytän autossa jallua ja jägermeisteria. Kohmeiselle talkooporukalle hölöt tulivat tarpeeseen.


Sitten alkoikin jo hämärtää ja tulla varmaan napantereista muitakin ajanviettoajatuksia mieleen, ja työskentely keskeytettiin.


Pyhien aikana leikin myös suosittua Etsi pilkkireppu -peliä. Lopulta jakkara löytyikin ulkoeteisen kuppeen varastotilasta kaikkein alimmaisesta kerroksesta.



Olette päässeet tutustumaan plokissa kaikenlaisiin innovatiivisiin säilytysratkaisuihin. Luulin ettei minua yllättäisi tässä kategoriassa enää mikään, mutta löydettyäni pilkkirepustani läppärin, olin kieltämättä vähän ihmeissäni. En voi antaa tarkkoja yksityiskohtia, mutta veikkaan aviomiehellä olevan jotain osuutta asiaan.




Jäällä oli miellyttävää. Aurinko paistoi. Pilkkimiseen kyllästyi ensin pikkujaska ajassa 02:30 ja naiset siitä muutaman minuutin kuluttua. Olihan siinä jo ulkoiltu ja näläkäkii alkoi olla. Lähdettiin sitten tulen tekoon. Puoli tuntia ja melkein yhtä menetettyä peukaloa myöhemmin nuotio jo roihusi.





Makkara houkuttelee aviomiehen sukua aina paikalle. Ei tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. Ensin paikalle päräytti kelkalla appiukko ja kohta saatiin jo mestoille myös aviomiehen sisko.

Appiukko oli ostanut itselleen moottorikairan. Kolme vuotta sitten. Toi sen sitten reen avulla koeajolle.



Kahtokee nyt kuinka kätevä.

video


Ei mulla muuta.

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Maalainen viikonloppu - kakkaa, pieruja ja karvoja

Oli onnistunut viikonloppu. En siis tehnyt mitään mitä olisi pitänyt tehdä, vaan kaikenlaista muuta.

Menimme perjantaina Vilkkaan miehen ja hänen emäntänsä kanssa katsomaan standupia. Esiintyjinä olivat Jaakko Saariluoma ja André Wickström. Amerikkalaiset laulutähdet menevät tarinan mukaan Las Vegasiin kuolemaan. Nähtävästi suomalaiset koomikot valitsevat Leppävirran loppusijoituspaikakseen.

Nautimme Vesileppiksessä illallisen ennen keikalle menoa. Ruoan taso sai Vilkkaan miehen antamaan spontaania palautetta: "Tämähän maistuu siltä kuin oltaisiin ihan oikeassa ravintolassa!" Siinä spa & sport hotellin markkinointiosastolle pientä vinkkiä, ihan ilmaiseksi.

Olimme hyvissä ajoin paikalla, katsomo oli jaettu kolmeen osastoon. Kuvassa oikealla alaikäisten alue, keskellä ProAgrian ja Leppävirran kunnan vip-paikat ja vasemmalla aikuisikäisen rahvaan istuimet.


Aikainen mato eturivipaikan nappaa.



Pohjoissavolainen pomminvarma paikanvarausjärjestelmä á la Vilkas mies.


Ohjelmisto oli hyvin yleisöönmenevää, eli puhuttiin nylkyttämisestä, pieruista, perseistä, homoista ja runkkareista.

Suosittelen lämpimästi kaikille. Ja vinkkinä että varmasti kuulostaa paremmalta pienessä juovukkeessa.



Lauantaina tehtiin lammasfarmarin kanssa leipää taas yhden kerran. Aiempien kertojen mokia pyrittiin välttämään, näitä virheitä ja niiden yhdistelmiä on jo siis kokeiltu:

1) Liian kova taikina
2) Liian pienet leivät
3) Liian kuuma uuni
4) Liian pitkä paistoaika

Ensimmäisen erän palaute oli kyllä mieleenpainuva. Aviomies oli ottanut pakkasesta leivän sulamaan. Aamulla sitten sitä näpelöitsemään siinä, ja yhtäkkiä kuului hirveä räsähdys. Mies säikähti että nyt meni jossain jotain isoa lasista rikki ja etsi katseellaan mitä oli tyrkännyt lattialle. Leivän pohja oli tippunut pöydälle ja antanut tämän katastrofimaisen soinnin. Arvostelijoille sellainen palaute, että teepä itse perässä!

Koska ihminen on oppiva eläin, saimme tällä kertaa aikaan lopulta liian löysäksi osoittautuneen taikinan ja himpun liian lyhyen paistoajan.

Ens kerralla sitten.









Sunnuntaipäivän ratoksi syötiin kasariherkkuja eli voileipäkeksejä ja Viennettaa. Siitä 
voimaantuneina päätettiin kokeilla lampaiden keritsemistä. Lampuri oli ostanut ammattilaisleikkurin.



Joka oli ihan paska. Piti saksia käyttää. Ja saksia tylsytettiin puolenkymmentä kappaletta ja lopputuloksena oli yksi lammas jolta oli lähtenyt puolet takin paksuudesta pois. Kokosimme itsemme ja päätimme hankkia sahalaitaiset servocut -sakset, jotka ihan varmastikin kaapunnista varsin vaivattomasti paikantuvat.



Ilme kertoo kaiken.


Varsinaisesta keritsemisprosessista en kerennyt ottamaan kun piti halata ja rapsutella uuhta prosessin ajan. Ettei se hätäänny. Ja koska meillä ei mitään kerintäpaikkaa ole rakennettuna. Vielä.

Pitääkin joskus laittaa kotitekoisten kerintäasemien luonnoskuvia. Vaikuttavaa settiä.


torstai 17. maaliskuuta 2016

Tukiaiset pois!

Traktorimarssi kosketti minua syvästi. Ihan piti muutamaan otteeseen kyynelehtiä kun videotallenteita katselin. En päässyt itse mukaan, koska maatalousyrittäjän on elääkseen käytävä muissakin töissä.

Minua itkettää harvoin.

Liikutukseen minut ajoivat 1) kohta jossa traktorit, jänisräikät ja äänihuulet laitettiin yhtäaikaa tulille ja 2) maanviljelijämiehen ääni särkyi hänen pohtiessaan onko tilasta mitään jäljellä jälkikasvulle.

Minua vituttaa usein.

Olen pyrkinyt olemaan lukematta iltapäivälehtien ja Facebookin mielipidekirjoituksia ja kommentteja, mutta ei ole oikein siinä onnistunut. Seuraavassa joitain poimintoja suosikkiprovokaatioista.


"Miljoonatraktoreilla ajellaan, ei oo rahasta puutetta! Nii!"

Sama kuin minä aateekoo-ihmisenä käyttäisin faksia, postia, taskulaskinta, ruutupaperia ja mustekyniä. Tai Taksi-Joke kuljettaisi mopoautolla. Lapsuuden kesien mummolan traktorit jos on mielessä, varmasti näyttää ökyltä jo 90-lukulainenkin työkone.

Rahan roisketta voi ihmetellä Luonnonvarakeskuksen ennusteesta, joka osoittaa maatilojen yrittäjätulon pienenevän 40 prosentilla edellisvuodesta. Keskimäärin 9700 euroon tilaa kohti. Vuodessa.


"Tukirahoilla ostetuilla mersuilla ja mönkkäreillä vuan ajellaan."

Kyllä. Nämä tuethan ovat ennen kaikkea bonusta ja törsättäväksi tarkoitettu. Vai olisiko sittenkin, että järjestelmä vain sattuu olemaan (haluttiin tai ei) sellainen, että tukia on maksettava, jotta tuotantokustannukset saa katettua ja hyvänä vuonna voi yltää plussan puolelle. Ja yksi puoli asiaan voisi olla myös se, ettei Irmelin ja Pentin mielet syvästi ruokaostoksilla pahoitu hintoja silmäillessä.


"Tuet pois, ei maataloutta tarvita, saahan sitä ruokaa muualtakin."

Joo ja varmasti ulkomaan sherlockeilta jää haistamatta, että nyt voidaan nostaakin hinnat pilviin, koska suomalaisilla ei ole enää vaihtoehtoja. Ruoka on vanha keksintö, sitä on kaikilla?


"Maajussit saavat ruokansakin ilmaiseksi!"

Ruokaympyrä esimerkiksi meillä täyttyykin mukavasti ohralla ja kauralla. Ja ei nykyään tarvii kuin vain vähän vuodessa maksaa siitä ilosta, että ruokaa tuottaa.



Valoa kohti!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Hittikärpänen

Bongasina aateekoosta ja intternetistä tänään hassunhauskan tehtävän, jossa yhden kirjaimena biisin nimestä poistamalla saadaan luotua kokonaan erilainen laulu tarinoineen. Sain heti inspiraation. Todennäköisesti sen takia, että vietin eilen vapaapäivän eli nukuin seiskaan, kokosin palapeliä, leivoin kookokselta maistumattomia kookoskeksejä lammasfarmarin kanssa ja osallistuin karitsoiden paloitteluun ja vakumointiin. Edes herääminen työmatkaa varten 03:45 ei tappanut intoani tarttua biisihaasteeseen.

Koska en ole kärsivällinen ihminen, en jouda päiväkausia pohtimaan mitkä biisit valitsen. Luotan siihen että hötäisemällä saadaan parhaat tulokset, eikä asia hinkkaamalla paremmaksi muutu.




Mennyt ies.

Tiivistää kaiken tarpeellisen maanviljelijän elämässä. Kun jottain vehettä tarvii, se on pärreinä aika suurella varmuudella jo puolen tunnin sisällä.





Meripikahuone.

Sinkkulaiva -teeveeohjelman uusi tunnusmusiikki.



Poika joka kyttää laseja

Korkeakouluopiskelijan näkemys baarielämästä opintorahamuutosten jälkeen




White fag.

Donald Trumpin vaalikoneiston laatima räppikappale yhdestä ei-halutusta ihmistyypistä.




Uumaa mä metsästän.

Jos Ilkka Kanerva olisi show-painija, tämä olisi hänen sisääntulolaulunsa.


Tämän(kin) älyllisen iloittelun tarjosi ystävänne Vuoden Siivooja.

Mitkä ovat Sinun biisimuunnoksesi?