Tinder-raportti

Meninhän minä lopulta sinne. Kaveri oli sitä mieltä, että eihän siellä tarvitse tehdä mitään, voi vaan ottaa katalogin selailuna. Helvetin hyvä myyntipuhe.

Tarjonnan voi tiivistää seuraavasti:

1. White Power -tyypit, joilla tank topit ja ketjut ja tatskat, ja jotka kuitenkin päättävät katu-uskottavuutta korostaakseen ottaa itsestään kuvan lastenhuoneessa

2. Aleksi36:t. Ei tarvinne selittää enempää.

3. Kyyneltatuoidut miehet

Mikään ei herätä naisen kiinnostusta kuin kyyneltatuointi silmäkulmassa. "Voisin jakaa arkeni <murhaajan nimi tähän> kanssa". Not.

4. Lukutaidottomat 

Kun nainen ilmoittaa, että ei ole kiinnostunut mistään yhden illan säädöistä, se on kuin käskisi kaikki reissupanoa hakevat miehet, seksiseuraa etsivät pariskunnat ja muut hassuttelijat painamaan sitä pumppusymbolia. Nyt tiedän minäkin mitä Tinderin "nyt on ruuhka-aika" -ilmoitus oikeasti tarkoittaa.

Olen toisaalta kehittynyt merkittävästi. Pystyn jo parin viikon harjoittelulla tunnistamaan vaivattomasti ja vikkelästi mm. kokaiinin käyttäjät ja valeprofiilit. Valeprofiili = liian hyvännäköinen kuvapankkitason mies lähettää sydämen.

Ei yllättäen keskustelu jatkunut.

Jo parissa viikossa voi masentua ja menettää elämänhalunsa täysin. Ilmoitin ystävilleni, että vetäydyn periferiaan odottamaan noutajaa. Joko romanttista tai lopullista.

Eräänä iltana alkoi jo vähän tunnelma kohota kun olin varma, että nyt se romanttinen noutaja olikin tuossa. Mutta ei.

Sellaista. Matka jatkuu, pysykää mukana.

Järkeviä festivaaleja

Järkevät ja hauskat asiat harvemmin tapahtuvat samassa yhteydessä. Syyskuun sinkkuviikonloppuja onkin vedetty varsin hauskoissa ja vähäjärkisissä tunnelmissa. 

Ensimmäisenä viikonloppuna kuskasin polttopuita omalle torpalle. Sähkön hinta on sen verran rapsakka, että minuakin jo kiinnostaa puuta poltella maalämmön ohella. Kaveri tuli kylään sillä ajatuksella, että käydään hakemassa pari sankollista suppilovahveroita varmoilta paikoilta ja lopputuloksena oli muutama kantarelli ja pari kuivahtanutta suppista. Kaveri oli asiantuntevasti arvioinut mitä kannattaisi tuoda tuliaiseksi. Kukkapuskan sijaan hän toi Jallu Kaski -putelin.

Lapsi teki ystävällisesti minulle työhuoneen puolelle rentoutusaseman. 

Pääsinkin sitten naapurin kanssa rentoutumaan oikein urakalla sen jälkeen kun ipana oli lähtenyt viettämään viikonloppua isänsä kanssa.

Illanvietto alkoi dramaattisesti kun saimme puhelimitse ilmoituksen, että joku oli ajanut lepikkoon minun tielläni ja kuljettaja oli karannut metsään. Selvitimme toiselta naapurilta onko poliisit mahdollisesti soitettu. Ei sillä, että ulosajon takia olisi pitänyt, vaan sillä, että saatiin tietää voimmeko me ajaa kylän karaokepisteelle enää sinä iltana. Ja kyllä me onneksi voimme.

Karaokeisäntä Piiparinen oli jo sammuneena kun pääsimme laulufestivaaleja virittelemään. Läpsimme isännän hereille ja pidimme seuraa hänen ystävälleen. Laulu raikoi ja Kaski tyhjeni. Seuraavana yllätysohjelmanumerona oli kuorma-autotaksin ilmaantuminen pihaan. Pääsimme tekemään ilahduttavan kotiseutumatkailukiertueen, johon liittyi upeita drinkkejä (vodkaa vedellä lantrattuna) sekä taidonnäytteitä (sänkipellolla rinkiä ajaminen). Onneksi minä ymmärsin kolmen maissa pyytää tätä taksia heittämään minut pihaan. Osa jatkoi kuuteen, osa sunnuntain.

Eilen olivat paljon odotetut miesten bileet. Kävi lopulta niin, että miesten bileissä oli hyvin vähän miehiä ja erityisen paljon terveydenhoitoalan naisia. Saatiin onneksi hyvät jenkat otettua sekä karaokessakin porukkaa ällistytettyä. Jossain kohta tuli fiilis, että valitussa baarissa oli vähän turhan nuorta porukkaa ja vaihdoin paikkaa. Siellä minut yllättäen ja pyytämättä adoptoi entinen kuljetusfirman tj ja nykyinen vastasyntyneiden teho-osaston hoitaja. Hän otti pyyteettömästi elämäntehtäväkseen etsiä minulle miehen. Ja olisi kuulemma minut kyselemättä vienyt itse kotiin, jos olisin ollut lesbo. 

Katsottiin tehohoitolesbon kanssa yksi mies, joka vaikutti potentiaaliselta tanssiin pyydettäväksi. Pyysin ja sain pakit. Pariutumiskonsulttini oli sitä mieltä että ehkä se oli vaan homo. Kuinka ollakaan, puarjhuoneelta löytyi toissaviikonlopun rekkataksikuskihahmo ja sillä porukalla sitten loppuilta vietettiin. Keskusteltiin tienhoidosta, yritystoiminnasta ja ylistettiin kauneuttani. Rekkataksihahmo olisi ollut yllättäen hirveän kiinnostunut minusta, mutta kieltäydyin kaikista sutinoista ja ehdotin että voisin tehdä hänelle elämäntilanne-nelikentän joskus niin saataisiin hänenkin kuviot selkiytettyä. Tunnusti olevansa vähän aadehoodee ja "vähän" on mielestäni vahvaa asian aliarviointia.

Piirsin nelikentän valmiiksi, jos joskus vielä tämän hahmon kanssa kohtaamme. Aloitan selventämällä mikä ON nelikenttä ja sitten edetään analyysivaiheeseen.

He, tässä sinullekin pyhäpäivän mietintätehtävä! Sijoita yksityis- ja työelämäsi asioita nelikenttään. Jos esimerkiksi työelämässä jokin asia ei enää tuota iloa, eikä sillä ole juuri minkäänlaista potentiaalia (kasvu, eurot, kannattavuus...), asian poistamista tai delegoimista on hyvä harkita. Ja jos vaikkapa parisuhde tuottaa suurta iloa ja siinä on kaikenlaista potentiaalia jatkonkin kannalta ajatellen, on tämäkin tärkeä havainto. Jääkö riittävästi tilaa näille asioille, jos elämässä pyörii paljon ilotonta ja potentiaalivapaata huttua.

Kokeile, tiedä mitä oivallat!

Juhlakiertue siirtyy lokakuussa Iisalmeen. Seuratkaa ilmoittelua!

Baari-iltoja ja hormonien eritystä

Baarissa käyminen sinkkuna on nyt aloiteltu ja eipä ole kummoista raportoitavaa. Näytän viettävän iltaa samoilla laduilla kuin aiemminkin: tuttujen kanssa höpöttäessä, siideriä lipittäessä ja karaokessa kiljuessa. Tämä tuntuu ihan hyvältä. Tanssiminen on kivaa, mutta minkäänlainen parijenkka ei kiinnosta. 

Vai onko ongelma tarjonnassa?

Olen projekti-ihmisenä projektoinut syyskaudelle monenlaista tekemistä. Syyskuussa selvitellään Kuopion tilannetta ja lokakuussa Iisalmen. Outokummun yleiskuvasta tiedustelin MiesYstävältä, mutta hän ei paikkakuntaa suositellut. No, eiköhän se oo pieni paikkakunta täynnä jos yksi Tolkun Mies sinne on jo eksynyt.

Tutustuin (huipputieteelliseen) artikkeliin pariutumiseen vaikuttavista hormoneista. Siihen mikä yksilöön vetoaa ja mitä hän etsii, vaikuttaa se, mikä neljästä hormonista on yksilöllä itsellään valta-asemassa.

1) Dopamiinityyppi

Nämä yksilöt hakevat seikkailua, ovat impulsiivisia ja uteliaita ja ovat lisäksi optimistisia ja luovia. Dopamiinityypit etsivät toisia dopamiinityyppejä, koska heihin vetoaa samankaltaisuus ja heillä on halu jakaa kokemuksia toisen kanssa.

2) Serotoniinityyppi

Tämä tyyppi puolestaan on konservatiivisempi, uskollisempi, viehtyneempi järjestykseen ja perhekeskeisempi. Korkean serotoniinin omaavat henkilöt eivät tule Dopamiinityypin kanssa toimeen, koska boheemi elämäntapa ärsyttää. Turvallisuus ja tarkkuusraha-asioissa viehättävät.

3) Testosteronityyppi ja estrogeenityyppi - pyhä yhteys, joka on ehkä tuhoon tuomittu

Henkilö on analyyttisempi, rohkeampi ja kilpailuhenkisempi. Tämä tyyppi vetää puoleensa toista korkean estrogeenipitoisuuden omaava henkilöä, sukupuolesta riippumatta.

Nainen jolla testosteroni on hallitsevampi, suosii miehissä persoonallisuuspiirteitä, jotka kertovat estrogeenistä: korkeampi hoivavietti, tunteellisuus, empaattisuus, heikko kilpailuvietti.

Henkilöt joilla taas estrogeeni on hallitsevampi, kokevat vetoa niihin, joilla testosteroni hallitsee.

Ehdottaisin hormonitestausta hiihtolajien lisäksi myös pariutumisskeneen. Varmastikin olen tylsähkö serotoniinityyppi. mutta parempi olla tylsä serotoniinityyppi kuin teeskennellä dopamiinityyppiä. 

Riippumatta siitä missä määrin mitäkin hormonia tosiasiallisesti eritän, tällä hetkellä kaikki seuraavat skenaariot tuntuvat erroreilta. 

1. Treffit (järjestetyt)

2. Treffit (itse järjestetyt)

3. Tinderiin rekisteröityminen

4. Valoon rekisteröityminen (no oon pakana joten ei kai se ois mulle ollutkaan)

5. Minä koskemassa ketään

6. Kukaan koskemassa minua

MOT: parempi lasketella menemään samoilla asetuksilla. Katellaan mieshommia "syssymmällä".

Ps. Voin tehdä poikkeuksen, jos joku tasokas tulee asioikseen kotoa hakemaan. Käsitykseni mukaan tällaista ei juurikaan tapahdu.

Komentaja Tissi

Ipana keksi minulle upean lempinimen. Minulta kysytään jatkuvasti joko olen Tinderissä tai milloin aion tehdä sinne profiilin.

Edistyneemmät ovat kertoneet, että Tinderissä kuuluu käyttää myös reippaasti emojeja - voi esimerkiksi kätevästi ilmoittaa lasten lukumäärän, harrastukset jne. tuhlaamatta kirjaimia. Kokeillaanpas! Kertokaa mitä mieltä olette.

Komentaja Tissi

Olen 40-vuotias loppusijoituspaikassaan asuva eskari-ikäisen lapsen äiti. 

🏠

👩‍👧

🌲

💼

🍽️

🧶

✍️

Kun erosin, ensiajatuksena oli ottaa kosijoita vastaan kerran vuodessa audienssityyppisesti, mutta koska ymmärsin olevani tavallinen ihminen, olen nyt täällä selvittämässä, onko täällä muita tavallisia ihmisiä. (Mutta ei liian tavallisia.)

Olen konsultti ja metsätalousyrittäjä. Pärjään yksin asioissa enkä etsi itselleni minkäänlaista pelastajaa. Joskin myönnän reilusti, että välillä saa viiskymppistä vuolla kuin pärekoneella, että saa kaikki mahdolliset asiat hoidettua. Mutta ne hoituvat. Asun omassa talossa ja en muuta täältä koskaan minnekään: pyörätuolin mentävät rampit ja leveät ovetkin ovat valmiina seniorivaihetta varten.

Pidän rankasta huumorista ja meemeistä. Nautin hyvästä ruoasta, toisten valmistamana. Koska omaa aikaa ei liiemmälti ole aiemmassa elämänvaiheessa ollut, olen hämmentynyt uudesta vapaa-aikaulottuvuudesta ja olen vähän neuvoton mitä sillä kaikella kannattaisi tehdä. Matkustaminen, arkkitehtuuri ja kulttuuri kiinnostavat. Rannalla makoilu ei yhtään.

Sinä siellä saat mielellään olla henkilö, joka tekee asioita eikä vain puhu niiden tekemisestä. Osaat puhua suoraan ja välillä maltat hetken miettiä sen sijaan, että vain tohotat menemään. Sisällät jäämiä empatiasta ja tunnetaidoista. Teet töitä ja pärjäät omillasi. Ja jos sinulla on 5-6 kuuden kuution imevä kusikärri, se olisi iso plussa.

Ps. Komentaja Tissi on lapseni keksimä nimi. Jätän vastuun kuulijalle.

Edit! Asiantuntijat kiirehtivät kertomaan, että maksimimerkkimäärä on 400. Tässä uusi yritys:

40v loppusijoituspaikassa asuva 5v tytön äiti.

🏠👩‍👧🌲💼🍽️🧶✍️

Kun erosin, ajattelin ottaa kosijoita vastaan audienssityyppisesti, mutta koska ymmärsin olevani tavallinen ihminen, olen selvittämässä, onko täällä muita tavallisia ihmisiä.

Olen konsultti ja metsätalousyrittäjä.

Vaatimusmäärittely:

Pärjäät omillasi

Sisällät jäämiä empatiasta ja tunnetaidoista

Olet hauska

5-6 m3 imevä kusikärri iso plussa!

Uusi normaali

Varasin parittomat viikonloput lapsiviikonlopuiksi. Helppo muistisääntö!

Parillisille viikonlopuille onkin painetta keksiä tekemistä, ettei mene kotitaloustöiksi ja tukka limassa netflixin kahteluksi koko syksy. Miesten seura romanttisessa mielessä ei kiinnosta, mutta miesten seura seuramiesmerkeissä kiinnostaa tällä hetkellä erityisesti. Olisi äärettömän virkistävää kuunnella kaikenlaisia höhöhöö-juttuja ja juoda viinaa sen sijaan, että käy lenkkeilemässä ja juttelemassa tunteista.

Miesten järjestämissä juhlissa on useita hyviä puolia ja miehet jakaantuvat kahteen koulukuntaan.

Annan esimerkit.

1) Sivistynyt ja erityisen vieraanvarainen miestyyppi (todennäköisesti Pohjois-Karjalan sukulinjaa)

Oli koronakevät 2020. Meillä oli aika tiukat tilanteet töissä ja kerättiin töitä niin perkeleesti, kun pelotti, että kaikki sulaa alta. Lisäksi oli työnantajaroolissa toimimisessa kuolematason verenpainetta aiheuttavaa stressiä. Verkostoon ja yhteistyökumppaniksi oli siunaantunut aiemmin yksi miellyttävä konsulttijamppa, joka oli juuri aloittanut yrittäjänä. Hänelle saatiin junailtua mukava toimeksianto (mikä tietysti koronassa suli), mutta siitäkin huolimatta ja ehkä siitä johtuen hän sitten keksi pitää minulle ja yhtiökumppanilleni kesäjuhlat. Hän oli valmistanut kolmen ruokalajin aterian. Vieläkin muistan sen kimchi-burgerin ja kuolaa erittyy. Hän tarjoili eväiden kanssa oikein mukavia juomia. Erityisen mukava juoma oli pohjoiskarjalalainen artesaanijuoma eli pontikka. Loppuillasta konsulttijamppa oli laittanut kauniisti isoja kynttilöitä olkkarin puolelle lattialle, niinku tunnelmaa luomaan. Tunnelmaa saatiin lisää kun huomattiin, että torkkupeitto oli syttynyt palamaan. Kovat jenkat saatiin pontikan voimalla aikaan ja toista konsulttia nukkumattikin nouti ja antoi pienen välikuoleman. Minua vaan nauratti.

Sovittiin juuri konsulttijampan kanssa uudet syysjuhlat. Ja hän laittoi kutsun Outlookiin kuten ammattilainen. Muistutin, että kynttilöitä ei tosiaan kannata viritellä. Ne on sitten sivistyneemmälle seuralle ne.

2) IT-alan mies

Olin ajautunut viettämään ikkunanpesuviikonloppuja ja keskustelin tilanteesta erään alan miehen kanssa. Hän oli joutunut joskus samaan tilanteeseen, oli pessyt viikonloppuna terassin laseja. Hänen ystävänsä oli tehnyt nopean intervention ja hakenut hänet baariin. Minusta tuo on juuri sellaista konkreettista apua, jota eronnut ihminen tarvitsee. Ehdotin että josko hänen crew voisi adoptoida minut ja jatkaa tätä arvokasta interventiotyötä. 

Siitä innostuneena sovittiin syyskuulle rapujuhlat. Oli aluksi puhe että olisi yksi rapu tarjolla. Sitten täsmennettiin, että pakastekatkarapupussi on hyvä tarjottava. Sitten älyttiin, että sehän menis kossussa niinku jääpalan asemesta. Edelleen oivallettiin, että jos tavattais vaan baarissa illalla niin ei tarviis ees sitä katkarapupussia.

Helppoa ja vaivatonta.

Muutama muukin miesjuhlaidea on vetämässä. Tästä tulee mahtava syksy.

Omat tuparitkin aion pitää. On aika pitää tuparit ku olen monta vuotta tässä asunut. Ootan vaan, että sisustusprojektit valmistuu. Ahistaa vaan se tarjoiltavien miettiminen. Tällä hetkellä lenkkimakkarakeitto vahvana suosikkina. Sellaisella menulla myös osallistujalista karsiutuu automaattisesti suosiollisella tavalla.

Voimaantuminen

Se tuli yllättäen, kun olin lämmittämässä nakkikeittoa. Voimaantuminen. Nytkö jo? Kauanko tämä kestää? Olenko varmasti tuntemassa jotain positiivista? Näkikö kukaan?

Olen täysin varma, että tästä (ehkä ohimenevästä mutta nautittavasta) hetkestä on kiittäminen ystäviä. Olen niin paljon veto-, työntö-, noste- ja raahausapua saanut, että en pysty edes ymmärtämään.

Ystävät ovat pakottaneet ja/tai auttaneet tekemään kaikenlaista. On käyty Urho Kekkosen synnyinkodissa, pitsalla Pielavedellä, syömässä suolatonta ruokaa Jyväskylässä, asiakkaan projektiryhmän kesäbileissä jne jne. 

Parhaita työntöapusuorituksia on ollut työhuoneen laiton kickstart: otettiin mittoja ja illalla kaveri laittoi whatsappilla mitä tuotteita mun pitäisi tilata. Ja minähän tilasin. Matto oli liian kallis ja sanoin sitten kaverille, että etsitään ensin pari viikkoa toista mattoa ja sitten minä tilaan sen maton mitä sinä alun perin ehdotit.

Ipana aloittaa eskarin syksyllä ja sen vuoksi tulen varmasti työskentelemään jonkin verran kotikonttorilta. Ja polttoaineen hinta on vitullinen: löytyi se maalaistenkin huviajeluraja viimein keväällä tästä maailmasta. Kauan se kesti. Toisaalta nyt on diesel jälleen niin hulvattoman halpaa (2,1 e/l), että alkoi taas se ajelu.

Ja sitten taas asiaan. Nyt on kuulkaa ihan tosiaankin sillä tavalla, että saan ihan ikioman työhuoneen. Työhuonehan on ollut kämpässä tähän saakkakin, mutta en ole sitä pystynyt käyttämään, koska se on ollut täynnä exän työjuttuja, ylisuuria tulostus-skannaus-what-have-we -koneita ja arkkupakastimia (yksi rikkoontunut, yksi ehjä). Olen sitten työskennellyt joko keittiön pöydän ääressä tai yleisesti ergonomisesti erittäin arveluttavassa suunnikasasennossa pehmeässä nojatuolissa. Nyt on tulossa sellainen konsultoinnin arkkikammari että ei ole toista näillä kylillä. Heti voin nostaa hintoja 20 %. Jos otan ring lightin vielä työpöydän viereen, nostan suoraan 30 %.

Minulla on ollut suunnitelmissa keilaradan rakentaminen käyttöullakolle. Ehkä toteutan senkin. Saisi vähän sykettä tällekin kylälle. Ei olisi Piiparisen karaokemaja ainoa vetonaula.

Ps. Tiedän että vuoristorata jatkuu ja paskojakin aikoja on edessä. Olen umpirealisti. Mutta, antakaa minun nauttia parista päivästä hei.

Sielunhoitoa

Kun tuntui, että swot-analyysit jne. eivät enää auttaneet ja kaikenlaisia muuttujia oli ilmaantunut, päätin hankkia itselleni yksilömanaajan. Terapeutilla käyminen on tabu ja ajattelin lohduttaa, että jos näinkin fiksu ja upea ihminen kuin minä käy manaajalla, sinäkin voit käydä! Ja jopa puhua siitä.

Manaajapalveluihin kohdistuu tietysti isoja odotuksia. 45 minuutissa pitäisi saada demonit karkotettua ja kevyempi mieli. Eihän se ihan niin toki mene, mutta saapahan jollekin objektiiviselle kuonafiltterille tilittää tuntojaan ja epäloogisia ajatuksiaan. Ja ymmärtää niiden epäloogisuus. 

Demon begone!

Kyllä minä mielellään maksan 100 euroa per kerta siitä, että ammattiauttaja sanoo että olen hyvä äiti ja huomauttaa, että yritän mahdollisesti suorittaa eroa(kin) liian täydellisesti. Että ei oo pakko olla jeesus.

Kerran aiemmin olen terapeuttitunnin ottanut. Se oli silloin kun isä kuoli. En ole ikinä niin hyvää Vapaudu vankilasta -korttia saanut kuin sillä käynnillä (tähän liittyy piiiitkä tarina ja vaikea äitisuhde). Suosittelen kaikille. Voi vain olla vaikeaa löytää itselleen sopiva tyyppi. Minullehan ei kelpaa mikään tunteista kyselevä vihkoon ympyröitä ja viivoja piirtelevä tuppisuu. Minulle toimii se, että on keskustelua ja hyviä havaintoja. Ja ehdotuksia. Vaikka ne ehdotukset olisivatkin perseestä, mutta edes yritystä on. En minä saatana siitä maksa, että minun pitää kaikki itse keksiä. Joutuu terapeuttikin vähän rehkimään taksansa eteen.

Kuilun pohjalla kun käväisee, niin onhan se ihan fakta homma, että kaikenlainen puuha, ystävien tapaaminen jne. ovat juuri niitä oikeita asioita. Eiväthän ne tietenkään kärsimystä vie pois eivätkä ne tekemiset auta olemaan läsnä, mutta toisaalta, onpahan edes pieniä hetkiä kun ei käperry omaan kurjuuteensa. Rationaaliselle ihmiselle nimittäin kaikkein vaikeinta on, kun pää on täynnä epäloogisia ja typeriä ajatuksia eli vittu tunteita! 

Olen toivonut että olisi joku Feelings-B-Gone™ -pilleri, jonka voisi nielaista. Mutta ei. On myös houkutellut 6 kk mittainen suunniteltu kooma, jonka jälkeen heräisin normaalina ihmisenä. Mutta ei. 

Eli kärsittävä on. Toisaalta, parempi mädäntyä nyt kunnolla ja kerralla. Siis sen sijaan että pakenee tattimetsään, päihteiden ilahduttavaan maailmaan tai muihin typeriin toimiin ihan vaan sen takia, että ei pysty olemaan yksin tai ei kestä omia ajatuksiaan. 

Ehkä ne on vaan kohdattava, ja mieluummin nyt mädännyn kuin romahdan joskus uudelleen ja vielä isommin. Varmaan olisi entisten taakkojen lisäksi kannettavana kaikki hölmöilyt mitä olisi ryhtynyt tekemään hätäpäissään. Tätä en halua.

Olen kyllä ikävästi yllättynyt tunteiden määrästä. Vähempikin riittäisi.

Koska loogisella tasolla tämä ero on oikein hyvä juttu. Tunteet vain toimitetaan eri paketissa.