Karaistustoimintaa pohjoissavolaisittain

Iltapäivälehdissä on hämmästelty siperialaisessa Krasnoyarskin kaupungissa harjoitettavaa lasten karaistustoimintaa. Tässä brutaalissa prosessissa lapset ensin saunovat, siirtyvät uima-asuissa 23 asteen pakkaseen ja kaatavat niskaansa jäistä vettä. Tämähän on ihan kuin omassa lapsuudessani sillä erotuksella, ettei meillä mitään uima-asuja ollut. Humpuukia.

Hiusten jäätyminen oli aina yhtä jännää. Serkkujen vanhemmat olivat vähän liian tarkkoja asioista - pihasaunasta talolle on matkaa ehkä 15 metriä ja sitä varten penskaraukoille piti pukea päälle täysi varustus aina haalarista kypärämyssyyn ja kauluriin. Varmaan olivat sen takia yhtenään kipeenä. Minusta lasten pitää välillä vähän palella, syödä hiekkaa ja nuolla kengänpohjia. Ja ruokia kun pitää yön yli hellalla, pakkikaan ei ota itseensä ihan pienimmistä asioista.

Pakkiongelmista tulikin vielä mieleen eräs tapaus. Kaverini kehitti itselleen oksennustaudin näin aikuisiällä, viimeksi oli yrjönnyt kuulemma ala-asteella (jos alkoholin sivistynyttä käyttöä ei lasketa mukaan). Minä huippuystävällisenä henkilönä tarjouduin hakemaan kaupasta oksennustauti-yhteensopivaa evästä. Mitä luultavimmin olin siis itse vailla jotain palvelusta kun noin intouduin auttamaan. Anyways, kauppalistaa tehdessäni kaveri varmisti ensimmäisenä, että onhan se limppari sitten lightia. Olin että löyseehän nyt pikkusen. Ja kyllähän se löysäs - pari kiloa lähti painosta vaikka litki sokerilimpparia.