Harmi, että tiekokouksia on vain kerran vuodessa

Oltiin avomiehen veljen luona tiekokouksessa. Niiden naapurin emäntä tuo kyllä aina eloa näihin tilaisuuksiin - hän on ainoa syy siihen, että viitsin paikalle edes vaivautua (kahvitarjoilujen lisäksi). Kyseessä on kylän juoruakka, jolla on näyttävä permanentti ja joka on yhtä pitkä kuin leveä. Pientä naapurien välistä toraa on toisinaan ilmassa. Täti uhkailee säännöllisin väliajoin soittaa poliisit, jos avomiehen veljen koira käy niiden pihassa. Veli sanoo että soita vaan ja iskee luurin korvaan. Ei ole koskaan soittanut. Tai jos on soittanut, niin poliisia ei yllättäen asia ole kiinnostanut.

Ensimmäisenä kättelykierroksen jälkeen naapurin täti alkaa kertoa, miten avomiehen veljen koira on taas käynyt repimässä niiden pihassa roskapusseja. Avomiehen veli ei reagoi mitenkään ja tuijottaa jalkapallo-ottelua. Seuraavaksi naapuri ihmettelee, onko avomiehen veljen ja sen siskon lapset ollenkaan talossa, kun ”ei kuulu tappelun ääniä”.

Kohteliaisuuksien ja kuulumisten vaihdon jälkeen juodaan kahvit. Naapuri tiedustelee millä reseptillä suolaisen piirakan pohja on tehty (pirulainen vaistosi, että kyse oli valmistaikinasta). Kahvin jälkeen aletaan virallisesti kokoustamaan. Valitaan kokouksen ajaksi puheenjohtaja ja sihteeri. Kukaan ei halua olla puheenjohtaja tai sihteeri. Pakotetaan kaksi henkilöä hommaan. Sitten valitaan seuraavaksi vuodeksi puheenjohtaja ja sihteeri. Viimevuotiset eivät halua jatkaa tehtävässä. Heitä äänestetään siitä huolimatta ja he jatkavat tehtävässä.

Sitten joristaan muun juoruilun lomassa hetki viimevuotisista tapahtumista, joista on hataria mielikuvia. Sitten pohditaan tulossa olevia tien kunnossapitotöitä ja -kustannuksia sekä tiemaksujen laskentatapoja tulevalle kaudelle. Kaikilla on asioihin mielipiteitä, ehdotuksia ja etenkin varmaa tietoa, miten ne kaikki voisi hoitaa paremmin. Tässä kohtaa palaan mielessäni kokouksen kohtaan, jossa kukaan ei halunnut olla sihteeri/taloudenhoitaja tai puheenjohtaja.

Välikevennyksenä naapurin emäntä tiedustelee, onko eräs osallistujista ”männy vaihtamaan eukkoo, kun olj ihan erjnäkönen ku ennen”. Tarvitaan hetki vakuuttelua, että vaimo on sama kuin viimekin vuonna.

Kun Exceliä ja laskinta on tarpeeksi vingutettu ja on paikannettu läjä kadoksissa olleita lappuja, kirjoitetaan käsin tiemaksulaskut. Kukaan ei saa loppusummasta eikä tilinumerosta mitään selvää. Sitten sovitaan aurausviittatalkoista, joita ei tänään vuonna tulla kuitenkaan pitämään. Kokouksen virallinen osuus päättyy.

Naapuri kertoo, miten on ”ainakii kolome kertoo nähny kun joku pötkylä on lentänä talon yli”. Nainen intoutuu havainnollistamaan käsillä, minkä kokoisesta esineestä on kyse jos sen näkee. Niin. Jos sen näkee. Muina tuntomerkkeinä mainitaan, että putken muotoisessa lentävässä esineessä on pieniä ikkunoita keskellä ja sivulla pienet siivekkeet. Havaintoa ei kommentoida oikein millään tavalla. Tämä sama henkilö on mm. kerran esitellyt ottamaansa valokuvaa karhusta. Kuvassa oli metso. Hätätilanteesta pelastaudutaan kertomalla joku saatanan vanha vitsi ja röhähtämällä äänekkääseen huutonauruun.

Tilaisuus päättyy.