Ystävänpäivä. Pakkohan tästäkin on jotain sanoa.

Pienenä minulla oli kaksi ystävää, naapurin tytöt (matkaa järven yli puoli kilometriä, tietä pitkin kaksi kilometriä). Ala-asteen myötä ystäviä alkoi tulla enemmän, kunnes yksi 10-vuotias noita-akka keksi alkaa kiusata minua. Sen jälkeen olin muiden ystävä silloin kun niitä sattui huvittamaan. Mutta ei se mitään. Minusta oli kuitenkin paljon hyötyä silloin kun piti puhua arkaluontoisista asioista, minähän en niistä eteenpäin kertonut. Minun kanssa pystyi juttelemaan esimerkiksi siitä, kun kainaloon oli ilmestynyt kolme karvaa.

Sitten koitti yläaste. Itsetuntohan siinä meni. Tajusin viimeistään silloin että en ollut suosittu. Ajattelin tarkkailla tilannetta hiljaa sivusta ja sitten vasta osallistua toimintaan. Jäin tarkkailemaan tilannetta koko vuodeksi. Seiskaluokalla sain kyllä yhden uuden kaverin. Kävin hänen kanssaan uimahallissa. Seuraavana päivänä kuulin että olin näyttänyt hylkeeltä uidessani. Painoin silloin ehkä 45 kiloa, aika hylje tosiaan. Ja hörökorvatkin minulle oli yön aikana ilmestyneet. Vähätkin mahdollisuudet kammeta itseään ylös suosion portailla olivat siis menneet. Minua haukuttiin myös monsteriksi ja laudaksi. (Näkisittepä ryntääni nyt, sosiaalipummit!)

Näinä hurmaavina aikoina tutustuin nykyisiin pitkäaikaisimpiin ystäviini. Tämä tapahtui kasiluokalla. Kaksi kaverusta erotettiin häiriköinnin takia luokan molempiin ääripäihin ja satuin istumaan toisen näistä takana. Kutsutaan häntä vaikka Blondiksi. Sillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin alkaa jutella kanssani. Jossain vaiheessa myös sen kaveria, Brunettea, alkoi seurani kiinnostaa. Blondin isosisko muistutti kyllä aina tasaisin väliajoin siitä, että minua inhottiin. Jos juttelin puhelimessa Blondin kanssa, Blondin sisko huuteli taustalla että et kai sinä sen idiootin kanssa oikeesti puhu. Semmoista.

Kasiluokalla tutustuin myös Laiheliiniin, joka oli silloin aika helvetin äkäinen ihminen. Muistan leikelleeni suutuspäissäni häneltä saadun tarramuotoisen kaverikuvan kappaleiksi. Liimasin palaset päiväkirjaani ja kirjoitin päälle punaisella tussilla sanan paskapää. Tuli hyvä mieli. Laiheliinin kanssa löysin yhteisen sävelen vasta muutama vuosi sitten. En enää muista mistä tämä lähti, mutta yhtäkkiä huomattiin että mehän tullaan toimeen.

Onkohan tässä nyt joku opetus. Se vois olla vaikka, että älä tuhlaa aikaasi kusipäihin. Ne voivat vain äärimmäisissä poikkeustapauksissa kehittyä mukaviksi ihmisiksi, joten älä laske sen varaan. Jos joku erehtyy hengailemaan kanssasi, arvosta sitä. Niin ja tiedoksi teini-ikäisille miespuolisille mulkuille, että laudoista tytöistä voi tulla isona mehevämunkkisia naisia.