Lämpimimmät
työmuistot minulla on kirjastolta. Menin sinne alkuun työmarkkinatuella töihin välivuotta
viettäessäni. Minulla ja kaverillani kävi opiskeluaikaan joka kesä ”aivan mieletön
arpatuuri” ja päästiin aina sinne uudelleen hommiin.
Erityisellä
ilolla muistelen kirjaston omaa Tikusta asiaa –nimistä lehteä. Kyseessä oli
värilliselle monistuspaperille laadittu kuukausittain ilmestyvä julkaisu, johon
isojen kuvien ja suuren fonttikoon avulla saatiin yhden tai jopa kahden A4:n
verran sisältöä. Huom, puhuttiin kuitenkin kaksipuoleisesta tulostamisesta.
Mutta
voinpa kertoa, että kerran kirjastolla tapahtuikin jotain. Puhuttiin ihan
merkittävästä selkkauksesta. Oli hellepäivä. Joku asiakas oli käynyt yläkerran
lainauspisteellä pahoittamassa mielensä erään kesätyöntekijän
kaula-aukon takia. Oli ihan kotiin päästyään asioikseen soittanut asiasta
kirjastolle. Tieto levisi välittömästi alakertaankin ja pitihän sitä hissillä hurauttaa
aikuistenosastolle katsomaan mistä helvetistä asiassa oli oikein kyse. No ei
mistään. Työntekijällä oli normaali paita, mutta vaan keskivertoa runsaammat
hinkit ja niistä johtuva, varsin maltillinen tissivako. Kohu laantui seuraavan
viikon aikana. Jos oikein muistan, niin pukeutumisohjeita kuitenkin jaettiin
tapauksen jäljiltä.
Olin
töissä musiikkiosastolla. Ajan mittaan etenin tehtävissäni eteenpäin. Esimerkiksi
kielten opiskeluun tarkoitettujen materiaalien hyllyttäminen oli erityistä
huolellisuutta vaativaa puuhaa. Sitä ei kuka tahansa turaperse saanut tehdä. Pieni skandaali syntyi siitä, että kesätyöntekijän ominaisuudessa pääsin luetteloimaan jotain
helppoja aineistoja. Paheksuntaa herätti myös se, että saatoin lainauspisteeltä
käsin neuvoa asiakkaita aineistohauissa. Tämä olisi ollut siis
tietopalvelutiskin hommaa. Tässä oli joku hämärä kirjastovirkailijoiden ja
kirjastonhoitajien välinen rotuerottelu kyseessä, johon en viitsinyt tarkemmin perehtyä. Itse pidin tärkeämpänä sitä,
että asiakas saa palvelua.
Iltavuorot
olivat kesäisin kyllä aikamoista kidutusta. Aineistoa saattoi tunnin sisällä
palautua melkein puolenkymmenen CD:n ja parin kirjan verran. Parin tunnin
välein sai käydä viemässä kourallisen levyjä hyllyyn takaisin. Internetissähän
siinä piti roikkua, ettei nukahtanut. Yksi tarkkasilmäinen kollega kerran huomasi,
että saatoin välillä vähän piipahtaa netissä. Yhtenä aamuna Internet Explorer –avauspainike
oli hävitetty lainauspisteen koneilta. Punatukkaisen kollegan vieno hymy oli voitonriemuinen. En hätääntynyt. Etsin ohjelman findillä
ja surffailu jatkui.
Muitakin
viihtymiskonsteja oli. Aikuistenosastolla työskennelleen kaverin kanssa tuli
viestiteltyä lainausohjelmistoa käyttäen. Jokaisen asiakkaan tiedoissa oli
viestikenttä, johon sai kirjoittaa vapaamuotoista tekstiä. Virallisesti sitä
käytettiin esimerkiksi lainauskielloista ja muista erityistilanteista
viestimiseen. Me sovittiin baarireissuja sen avulla.
Asiakkaista
jäi mieleen vaalea ja hiljainen mies, jolla oli aina vihreä pusakka päällä. Se kävi
monta kertaa päivässä meidän osastolla tarkistamassa, oliko yhtään David Bowien
levyä palautunut lainasta. Vieläköhän se asioi kirjastolla? Pientä hymyilyä aiheuttivat myös hälytysportit. Niiden piti hälyttää, kun joku yritti viedä lainaamatonta aineistoa. Tosiasiassa ne hälyttivät aina turhaan. Kerran eräs vanha mies hätääntyi ja kysyi hälytyksen pamahdettua soimaan, että onko hänellä maksamattomia sakkoja. Joo, meillä on näissä laitteissa tämmönen kätevä verkkokalvontunnistus ja jos sulla ois ollut 5 euroa enemmän sakkoja, keihäät olisivat lävistäneet ruumiisi.
Sydämeni
usein halajaa takaisin kirjastoon. Oli varmasti elämäni parasta aikaa. Erityisesti tietopalveluhenkilö Ulpero sai minut uskomaan, että minusta on johonkin. Ja tämä ei ole sarkasmia.
Kiva, että jollain on kivoja muistoja kirjastossa työskentelystä. Itselläni ei. Olin siellä yhden kesän töissä ja voi boooring. Muistan vieläkin mun tehtävät. Aamulla piti hakea posti ja tyhjentää palautuslaatikko. Postissa tulleet aikakausilehdet piti päällystää kontaktimuovilla. (Voi jessus sitä puuhaa!) Sähköinen kontaktimuovi ja ohut aikakausilehden takasivu imaisivat toisensa ja usein se takasivu olikin rutussa. Kaverit kävivät säännöllisesti nauramassa mun päällystyksille.
VastaaPoistaPalautuslaatikkokirjat piti merkitä järjestelmään palautuneiksi.
sitten loppupäivän aakkostin. Kiitos kirjastokesän, osaan aakkoset selkäytimiestä, muistan mikä kirjain tulee O:n jälkeen ilman että käyn koko rimpsua A:sta alkaen läpi.
Seuraavana talvena kirjasto suljettiin ja siirrettiin evakkoon vakavan homeongelman vuoksi. Ihme kun en saanut astmaa sen kesän seurauksena.
Hah, tulee mieleen tuosta auktoriteettijutusta, kun olin työharjoittelussa päiväkodissa. Annoin vilkkaalle lapselle kynän ja paperia, jotta sain hänet hetkeksi istumaan aloillaan. Lastenhoitaja sai kauhean kohtauksen "SINÄ et ole ASKARTELUVUOROSSA vaan se on _toisenhenkilön_ vastuulla". Minun tehtäväni oli leikata nenäliinoja kahtia, jotta niitä ei kuluisi niin paljon. :D
VastaaPoistaOotko aina ollut tuommoinen kapinallinen? :D
Poista"Joo, meillä on näissä laitteissa tämmönen kätevä verkkokalvontunnistus ja jos sulla ois ollut 5 euroa enemmän sakkoja, keihäät olisivat lävistäneet ruumiisi." *huutonaurua silmät kyynelissä*
VastaaPoistaJoku pannahinen linkitti kevätmuotipostauksesi naamakirjaan ja näköjään täällä ihan koukuttuneena luen läpi koko blogia. Hulvatonta tekstiä, kiitos sairaslomalaisen pelastamisesta tylsistymiskuolemalta. :D Tallensin kirjanmerkkeihin, tänne tulen palaamaan ja usein.
Samoin, linkki menee kirjanmerkkeihin. Kiitos kiitos kiitos blogista, jonka kirjoittaja jaksaa pukea sanoiksi omia ajatuksiani ;-)
PoistaKauan eläköön fb! Ilman siellä sijainnutta linkkiä en ois ehkä koskaan löytäny tätä. (Enkä jääny koukkuun saman tien.) On sulla mainio sanainen arkku, ihan teki mieli lähtee kirjastoon tiekokousta pitämään uusissa kevätvermeissä :D
VastaaPoistaFB:ssä levinnyt kevätmuotikatsaus minutkin tänne toi enkä millään malttaisi lopettaa lukemista. Puet ajatukseni sanoiksi.
VastaaPoistaKatos vaan, minäkin löysin tänne kun joku ihana oli linkittänyt kevätmuotipostauksen facebookkiin. Ihan mahtava blogi :D
VastaaPoistaIhan mieletön blogi, sanoo kirjastotäti ja nauraa vedet silmissä!
VastaaPoistaOlin yläasteella viikon tetissä pikkupaikkakunnan kirjastossa. Suurimman osan päivästä vietin kiskoen hyllyn perälle asti puskettuja kirjoja takaisin hyllyn etureunaan. Kun olin hoitanut hommani hyvin ja ansainnut hieman luottamusta minut ylennettiin kirjojen kontaktoimiseen. Kirjastotätit neuvoivat niin hyvin hyllyjen ruotuun palauttamisen, että käytän tekniikkaa yhä aika ajoin omiin kirjahyllyihin.
VastaaPoista