torstai 9. toukokuuta 2013

Tallinna-raportti


Kävin Tallinnassa opintomatkalla viron kielen kurssilaisten kanssa. Appiukko ja avomiehen sisko kuuluivat myös seurueeseen. Ylös piti nousta perjantaina ennen sian peraisua, siinä puoli kolmen maissa. Appiukon autossa kuunneltiin Yle Suomea. Radiossa avauduttiin huonoista oloista ja valittamisesta, sodatkin mainittiin. Tuli niistä jorinoista mieleen Monty Pythonin sketsi, jossa oli kilpailu siitä, kenellä on ollut lapsuudessa vaikeinta. Suosittelen tutustumaan.

Matkaporukka oli kaikkea 31 – 63 vuoden ikäväliltä. Ensimmäisenä iltana mentiin illalliselle minnekäs muuallekaan kuin Olde Hansaan. Kesken ruokailun matkanjohtaja kertoi, että haluaisi kotiin. Se nostatti jo ennestään väsyneen tunnelman kattoon.

En ole itse käynyt Tallinnassa kuin kerran, jos nyt ei muutamaa parin tunnin maissa oleskelua risteilyn yhteydessä lasketa. Tai porhaltamista läpi kaupungin matkalla kohti Saarenmaata. Nyt tuli käytyä Teletornissa, Kadriorgin puistoalueella ja palatsissa ja Lennusadamassa. Avomiehen sisko raahasi minut Merekeskukseen ihan sen kokemuksen takia. Heti kun sisälle pääsi alkoi kuulua ”toppi tuunikka housuu”. Ihan vitun hirvee paikka. Semmonen lähiegypti.


 

Lauantaina törmäsin sattumalta entiseen työkaveriin. Oli puhe, että voisi nähdä illalla jos sattuu aikatauluihin sopimaan. Ne menivät johonkin baariin katsomaan Suomen peliä ja meidän sakki meni hotellille illallisen jälkeen ottamaan vauhtia. Puhe oli käydä juomassa yhdet appiukon hotellihuoneessa, mutta lopputulos oli se, että siellä joristiin varmaan puolitoista tuntia ja sitten kukaan ei enää jaksanut lähteä takaisin vanhaan kaupunkiin. Mitvit. Puheenaiheetkin olivat lopulta hyvin kevyitä. Lapsuuden traumat, itsemurhat ja kunnallispolitiikka. Sano siinä sitten johonkin väliin että lähetäänkö hei baariin.

Sunnuntaina oli aamupalalla ehkä reissun mieleenpainuvin tapahtuma. Ravintolaan tuli (toivottavasti) isänsä kanssa joku ehkä 15-vuotias tyttö, joka oli valinnut asukokonaisuudeksi flanelliset yöpuvun housut ja nurinpäin puetun ribbineuletopin. Rintaliivit oli jättänyt joko hotellihuoneeseen tai Venäjälle. Classy.

Kalevin myymälästä tuli ostettua käsin tehtyjä konvehteja tuliaisiksi. Minkälaisia lie olleet. Normaalisti jos nappaa suuhun pahaa-aavistamattomana hyvännäköisen Kalevin karkin, sen sisällä on lurkkimassa vähintään joku rusina.


 

17 kommenttia:

  1. Kahvit meni väärään kurkkuun,kiitos aamun nauruista. Heija Tallinna (tadattadatta)!

    VastaaPoista
  2. Kiitos taas aamun ensimmäisistä nauruista, tytär kommentoi alhaalta, että "äiti, naura hiljempaa"

    VastaaPoista
  3. Erittäin onnistunut miniloma sulla :D Reps*

    Mä tykkään kovasti Tallinnasta.
    Mutta ainoat shoppailut suoritan ostoskeskus Rocca el Maressa.
    Tai vanhankaupungin kukkatorilla :D
    Baarielämästä pysyn kaukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli minulla hauskaakin. Aina välillä :) Jossain kohti vähän nyppi, mutta semmoisia nämä "seuramatkat" on.

      Kyllähän tuo periaatteessa vastasi sitä mitä normaalistikin lomalla teen - käyn nähtävyyksiä katselemassa ja jotain elämyksiä etsin. Ei tule yleensä yökerhoissa käytyä tai shoppailtua sen kummemmin.

      Poista
  4. Sattumoisin olen maistanut Kalevin konvehteja. Jos pitää mm. marsipaanista, niin nehän on aivan älyttömän hyviä. Jos taas on rusina- ja purentarajoitteinen, niin on parempi imeskellä kiivimössöä.

    VastaaPoista
  5. Mä tykkään Tallinnasta, silleen ihan oikeesti. Mut ei siellä baariin kannata... Mieheni sanoi kerran siellä Viruhotellin baarissa pokelle, että hyvä pössis ja hyvä, ettei putkaan päädytty. Konvehtit olisi jääneet mulla syömättä, mutta halpaa kaljaa olis varmasti tarttunu mukaan.

    Btw. Asiani oli oikeastaan se, että pitäisikö avopuolison vanhempia kutsua avo-ukoksi ja avoppi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oisin sen ex-työkaverin halunnut nähdä ja sen vuoksi piipahtaa vielä illasta kaupungilla. Ei muuten ollut mitään intohimoja :D

      Varmaan virallisesti on noin, että pitäisi puhua appiukon tekeleistä ja anopin tekeleistä, mutta en oo jaksant - tässä on kuitenkin 13 vuotta körryytetty näillä asetuksilla, ja tuntuuhan nuo puhuttelevan minuakin miniänä. Se ei meillä oo niin justiinsa.

      Poista
    2. Samoissa mittakaavoissa mennään, en enää tiä kans mitä ne ovat!

      Poista
    3. Mää kai sanon mun avomiestä "avopiksi", anoppia vaa anopiksi tai seurasta riippuen "tulevaksi anopiksi". Oon kuullu, että jotku käyttää avopuolisostaan myös sanaa "avokas", mulle kyllä naisena se on vain ja ainoastaan kenkä...:D

      Poista
  6. Hyvät on olleet puheenaiheet teillä iltaratoksi.
    Enempi kiinnostaa, mitä ihmettä tarkottaa tuo Merekeskuksen "toppi tuunikka housuu"?? Naurattaa jo kääntämättäkin ja mielikuvitus saa kyytiä, mutta silti tahtoisin suomennoksen sinulta, ettei tartte Google-kääntäjään turvautua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myyjäthän tunnistaa suomalaiset ihan ulkonäöstä ja meidätkin arvasivat heti suomalaisiksi. Yrittivät siis tarjota toppeja, tunikoita ja housuja semmoisella viehättävällä virolais-suomalaisella yhdistelmällä.

      Poista
    2. Voi hele... :DD Aukko sivistyksessä paikattu, en ees tienny mikä on Merekeskus! Luulin, että se on joku oikee meriakvaario tms. ja lainaus on jostaki laulusta. Tarttis vissiin mennä Tallinnaan tietojen päivitykseen, ettei tulis tyhmiä kysytyksi :D

      Poista
  7. Tallinna on ihan perseestä :DDDDDDD ihmiset siellä varsinki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erityisesti siksi, että siellä on aina niin paljon suomalaisia :D

      Poista
    2. hahahahahaha eiku kyllä ne itse tallinnalaisetki on ihan perseestä!! Kävelee tahallaan oikeen kunnolla päin ja sitte kattoo sua että "mikä vittu sä luulet olevas?" Ja muutenki vaikuttavat aika asennevammasilta...

      Poista