Jo oli kinkerit

Saimme kutsun kinkereihin Kotalahden erämajalle. Avomiehellä tosin tuli parit muuttujat matkaan ja hän sai komennon varpajaisiin Kuopioon. Näin ollen minun oli määrä edustaa talouttamme kahden edestä. Avomiehen sisko oli henkilökohtaisena kuljettajana, Vilkas mies oli Tahkolla "koulutuksessa".

Kuskini varoitteli, että nämä kinkerit todella saattaisivat alkaa kinkereillä. Epäilys vahvistui, kun papin auto oli erämajan pihassa. Siis en minä kyseistä ajoneuvoa tunnistanut, mutta siinä kohtaa kuitenkin syntyi päätös jättää siiderikassi takapenkille. Ja olipa muuten oikea päätös. Kun menimme sisälle, tunnelma oli harras. Olimme siis reilun puoli tuntia myöhässä ohjelman alkamisesta ja siihen mennessä oli jo ennätetty muutama virsi luikauttaa ja pappi oli jättänyt pöytäkunnille keskustelunaiheeksi mm. sen, että mihin kirkkoa tarvitaan ja kannattaako kuulua kirkkoon. Kyllä alkoi pakanaa hiottaa.

En ollut koskaan aiemmin kinkereillä ollutkaan ja etikettivinkkeinä mainittakoot maltillinen kaula-aukko, hillitty silmämeikki ja kengistä sen verran, että jos on pakko lähteä korkkareissa niin vähiten kopiseva malli on sopiva valinta. Vanhoissa kyläkouluissa pakanan askel kuuluu ja kovaa.

Kuvassa erään pahaa-aavistamattoman vieraan tyylinäyte. Ilmeistä päätellen hän ei ollut ainoa joka ei tiennyt mihin oli tullut.

Pappi oli ilahduttavan nuorekas. Hän johti keskustelua mallikkaasti ja ymmärsi senkin, kun eräs vieraista kysäisi, että eikö kirkko voisi tehdä mitään sen eteen, että saataisiin enemmän arkipyhiä. Pappi oli tilanteen tasalla ja tiesi kertoa, että aikanaan Ruotsin kuningas oli ylenmääräisen velttoilun havaittuaan vähentänyt roimasti kirkollisten pyhien määrää. Ruotsalaisten vika siis tämäkin. Eniten arvostin papin toiminnassa sitä, että ymmärsi selvästi milloin oli aika lopettaa hienostunut keskustelu ja siirtyä maallisten antimien kimppuun. Pappi viittasi humoristisesti "kirkkokahveihin", joita vieraat varmasti kovasti jo odottivat.

Loppuun luikautettiin vielä virsi, jonka toisen säkeistön kaksi ensimmäistä riviä herättivät hilpeyttä lauluväessä. Tai osassa heitä. Tarkemmin, minussa ja avomiehen siskossa.

Ja ei ole kuulkaa juhlat, jos ei jossain vaiheessa piirileikkiä vedetä. Tässä vaiheessa jo hienokseltaan huolestutti että pääseeköhän kinkaiset ikinä oikeasti alkamaan.

Pääsihän ne. Papin poistuttua kiinteistöstä siirryttiin sitten välittömästi kinkerikahvien kimppuun. Hyvin nopeasti oltiinkin normaaleissa keskustelunaiheissa eli siinä miten olilkaan kaikki ennen paljon paremmin. Asuntojen hinnat olivat kohtuullisia, munkkikahvi maksoi viisi markkaa ja joskus menneisyydessä KalPan peliinkin kun lipun osti, saattoi nähdä kotivoiton.

Ja ainoastaan kerran illan aikana minua kehotettiin hankkiutumaan tiineeksi. Sanoin että niin, olishan se suorastaan sääli, jos näinkin ylivertaiset geenit jäisi välittämättä eteenpäin. Keskustelu tyrehtyi siihen.

Kunnollisiin kristillisiin juhliin kuuluu myös karaoke. "Älä iske Tuijaa, Tuija sua huijaa" -sanoitus iskostui mieleeni. Huikea biisi.

Lahjapöytää piti jossain vaiheessa käydä ihmettelemässä. Elegentteja paketteja elegantissa miljöössä.

Illan mielenkiintoisin ohjelmanumero oli kuitenkin se, että vieressäni istuva herrasmies osoittautui Kuopion ELY-keskuksen tarkastajaksi. Tämä paljastui kun hän rohkaistui kysymään erinäisten dialogien johtaman päättelyketjun (sekä muutaman oluen) jälkeen, että "ootko sinä se ice queen?!".Sanoin että minäpä hyvinnii. Kaveri ei ollut minun tilallani tarkastuksia tehnyt, nimi ei ollut tuttu. Mutta jonniinlaista kahvipöytäkeskustelua oli blogautuksistani työmaalla selvästi käyty.

"Rysselin koirien" edustaja luennoi  hyvin vakuuttavasti tilojen poimintaperusteista. Tilani kuuluu hyvin keskimääräiseen kastiin suomalaisia tiloja ajatellen ja tämän takia on hyvin epätodennäköistä että tämäntyyppinen tila osuu haaviin. Kerroin sitten osumatarkkuudestani ja mies tuumasi että "jotkut voittaa lotossakin". Oli myös puhetta siitä, että viljelijöitä kutsutaan myös antamaan palautetta tilatarkastuksista. Sanoin, että jostain syystä siinä arvonnassa ei ole tärähtänyt, muissa kylläkin.

Tarkastajan ammatti on haastava. Joskus on kakkua pöydässä, joskus tussari. Huikeaa nähdä aidan toiselle puolelle. Lannoitevalvonnan tulokset pitäisi tulla muuten ihan kohta, ovat ilmoituksia parhaillaan käsittelemässä.

Loppuun vielä tärkeä ilmoitus paikallisesta yökerhosta. Terassikausi on päättynyt!

Tarkkuutta rantatuolien kanssa siellä!