Ohjeita työn ja vapaa-ajan erottamiseen

Työterveyslaitoksen Kaisa Into haastoi kirjoittamaan työn ja vapaa-ajan erottamisesta. 

Tietotyöläisen osalta ainakin jako on selvä. Niin sanotuissa töissä maksellaan laskut, kauhistellaan Ilta-Sanomien sivuilla videota tupakoivasta suomalaisesta pikkulapsesta ja lähetellään Candy Crush Saga -elämiä. Niin sanotulla vapaa-ajalla sitten vastaillaan iltapuhteena sähköposteihin niille, jotka ovat iltapuhteena niitä lähettäneet. Hyvän työntekijän kun tunnistaa siitä, että tämä lähettää sähköposteja epätavallisiin aikoihin. Vain luuseri lukee ja lähettää niitä  pelkästään varsinaisella työajalla. Todellinen laiskuri ei vastaa sähköposteihin iltaisin ja viikonloppuisin.

Nyt kun on jo vastattu tyhjentävästi haastajan esittämään kysymykseen, voin jatkaa tietotyöstä sanasen jos toisenkin lisää. Ei ole yhtä joutavaa porukkaa kuin me tietotyöläiset. Ollaan mielestään hirveen tärkeitä, mutta ollaanko ikinä osattu muka tehdä mitään muuta kuin ärsyttää kaikkia muita kansalaisia omilla tekeleillä? Meistä johtuvat ongelmat pitkittävät ja vaikeuttavat toisten työpäiviä. Ja päätöksentekijät sitten maksavat meille siitä, että voidaan tehtailla koko ajan uusia virheitä. Jos Ikealla toimittaisiin kuin ohjelmistoalalla, sohvan tilannut asiakas saattaisi saada sohvan kuvalla varustetussa paketissa kirjahyllyn tai nojatuolin. Ja todennäköisesti kirjahyllyssä ei olisi hyllylevyjä tai nojatuolissa selkänojaa. Ja se ois niinku ookoo ja muutoshallinnan kautta lähdettäisiin hakemaan ratkaisua, jolla saataisiin asiakkaalle vihdoin se sohva, minkä tämä lähtöjään tilasi. Että eikö jo palattaisi helmitauluihin ja pahvista tehtyihin kasvukäyriin?

Jos tehdään syväanalyysia vielä laajemmalla otannalla, niin mainitsenpa vähän myös nykyajan ihmisen käyttäytymismallista. Jos joku kysäisee, että mitä kuuluu, pitää olla täysi hullu jos menee sanomaan että ei tässä ihmeitä, venyttelen pippeliäni kotisohvalla eikä ole oikeastaan sen kummempaa tekemistä. Jos ihmisellä ei ole kiire, on kyseessä täysi luuseri. Menestyjä on nimittäin aina jostain juuri tulossa tai jonnekin kohta lähdössä. Hän lähettää Facebookiin ilmoituksen jokaisesta kuntosalikäynnistään ja vasta illalla nautitusta lounaastaan.

Vielä loppuun avautuminen ASAP-lyhenteen käytöstä. Tämä on tärkein kohta koko kirjoituksessani. Moni onnekas on saanut sähköpostiinsa viestin, jossa sanotaan: ”Tarvitsen vastauksen tähän ASAP!”. Tai oikeammin, ”tarvitsen vastauksen tähän asap”, koska kirjoittajalla ei ole riittävästi aikaa käyttää capslockia tai shiftiä isoihin kirjaimiin. Tai käyttää välimerkkejä. Tai aloittaa lausetta isolla kirjaimella. Jos pysähdytään hetkeksi ihan näin porukalla miettimään, niin ASAP tarkoittaa as soon as possible. Ja mitä se on suomeksi? Niin pian kuin mahdollista. Mutta ei. Meillä se tarkoittaa, että tällä saatanan sekunnilla. 

Minä voisin puolestani haastaa jokaisen lukijan miettimään tarkkaan kun seuraavan kerran aikoo käyttää ASAPia yhtään missään viestinnässä. Päätyykö jonkun muroihin ihan oikeasti sitä kusta, jos kysymykseesi ei vastata välittömästi?

Ai vitsi, pitää lopettaa. Mulla on vähän kiire.