Ooppera - parempi pitsana

Kun torstaina ja perjantaina oli ajeltu bussilla ja laivalla ympäri kyliä, miten muutoin onkaan hyvä viettää lauantaipäivä kuin käymällä päiväseltään Tampereella. Menin Figaron häihin, koska oli sahurin hautajaiset. Äskeistä pitänee vähän selventää. Hyvä ystäväni on alkanut seurustella. Koska parisuhde on vasta kahden kuukauden mittainen, mies suostuu kaikenlaiseen hätäpäissään - kuten esimerkiksi oopperaan lähtöön. Hänelle kuitenkin tuli ikävämmän sorttinen tilaisuus eiliselle ja minun oli lähdettävä paikkaamaan häntä korkeakulttuurireissulle.

Oopperaan on syytä pukeutua hienostuneesti. Ei siinä muu auttanut kuin survoutua mustaan kotelomekkoon ja tempaista sukkahousut jalkaan. Ystäväni välitön reaktio oli nauruun purskahtaminen. Se onkin aina toivottu palaute, kun omasta mielestään on ihan hienona. Hän väitti, että syynä oli se, ettei minua näe ikinä sukkahousuissa, mutta itse veikkaan että kuosivalinta ei mennyt ihan nappiin.

Oopperamatkalla on syytä lounastaa hienostuneesti. Kuvassa Patalahden eli tuttavien kesken Patiksen suhteellisen hyväkokoinen pitsa. Tähän paikkaan ajauduimme vältellessämme S- ja K-ryhmän liikennemyymälöitä.

Mentiin muuten ihan esityksen ensi-iltaan. Kyseessä oli samalla meille kahdelle ylipäätänsä oopperamaailman kantaesitys. Minä odotin fantastisia pukuja ja isoja hiuksia. Avomiehen sisko antoi kahden oopperan kokemuksella ennakkotiedon, että "ee se niin hirveetä ujellusta oo ku mitä telekkarin perusteella luulis, kyllä sitä ihan pystyy kuuntelemmaan.".

Ostin käsiohjelman, jotta tietäisin vähän mitä tuleman pitää. Ei olisi pitänyt. Tuli sama tunne kuin Titanicia katsellessa. Seuraavaksi selvitän teille, miten oopperanäytös etenee. Varoitus! Sisältää myös juonipaljastuksia.

Ensinnäkin pari sanaa järjestelyistä ja etiketistä. Ooppera jakautuu kahteen erään. Ennen ottelua ja erätauolla voi vetää alkoholia. Sivistyneimmistä sivistyneimmät henkilöt tosin eivät näin menettele. Yritän siis sanoa, että valitsin kahvin ja Tampere-talon ylihinnoitellun nimikkoleivoksen. En yleensä juo kahvia, mutta nyt oli  pakko. Ensimmäinen erä oli hienokseltaan pitkästyttävä ja aloin tosissaan pelätä että kakkoserässä lähtee taju. Kahden paikan päässä ollut vanhempi herrasmies hengityksestä päätellen kävi unessa.

J. Karjalainen on tehnyt kappaleen blueskaavasta. Siinä kehotetaan sanomaan alkuun jotain kaksi kertaa. Oopperassa vedetään tämäkin paremmaksi. Toistetaan sama juttu mielellään puolenkymmentä kertaa, jotta varmasti tulee juttu kaikille seleväksi. Kyllä siinä hitaampikin kestää juonenkäänteissä mukana.

Sitten itse esityksen sisältöön. Figaron häät -oopperassa kyse on 1700-luvun Kauniista ja Rohkeista. Jos ihan tiivistän, niin siinä pussaillaan milloin ketäkin, ristiinpukeudutaan, teeskennellään seksuaalista aktia mustasukkaisuuden lietsomiseksi, uhkaillaan ja kiristetään, jahdataan kirveen kera petturia, hinkataan miestä joka lopulta paljastuu omaksi pojaksi ja lopulta ihan kaikki aina annetaan anteeksi. Sen verran erikoisia käänteitä oli, että piti ihan Googlesta tarkistaa, milloin kannabis tulikaan Eurooppaan.

Jos heräsi kiinnostus, niin esitystä voi katsoa vielä parin viikon ajan Tampere-talolla. Halvimmillaan sisään pääsee noin 60 eurolla ja voimmekin lämpimästi suositella vasemman takapermannon seinänvieruspaikkoja, joista käsin näkee tekstityksestä vain puolet, koska yläkatsomon parvi on sopivasti tekstityskojeen edessä.

Säännöissä sanottiin, ettei esitystä saa kuvata. Erotuomarin pelossa näin toimin, mutta uskalsin olettaa, ettei esitykseksi lasketa loppukumarrusta. He!