sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Ooppera - parempi pitsana

Kun torstaina ja perjantaina oli ajeltu bussilla ja laivalla ympäri kyliä, miten muutoin onkaan hyvä viettää lauantaipäivä kuin käymällä päiväseltään Tampereella. Menin Figaron häihin, koska oli sahurin hautajaiset. Äskeistä pitänee vähän selventää. Hyvä ystäväni on alkanut seurustella. Koska parisuhde on vasta kahden kuukauden mittainen, mies suostuu kaikenlaiseen hätäpäissään - kuten esimerkiksi oopperaan lähtöön. Hänelle kuitenkin tuli ikävämmän sorttinen tilaisuus eiliselle ja minun oli lähdettävä paikkaamaan häntä korkeakulttuurireissulle.

Oopperaan on syytä pukeutua hienostuneesti. Ei siinä muu auttanut kuin survoutua mustaan kotelomekkoon ja tempaista sukkahousut jalkaan. Ystäväni välitön reaktio oli nauruun purskahtaminen. Se onkin aina toivottu palaute, kun omasta mielestään on ihan hienona. Hän väitti, että syynä oli se, ettei minua näe ikinä sukkahousuissa, mutta itse veikkaan että kuosivalinta ei mennyt ihan nappiin.


Oopperamatkalla on syytä lounastaa hienostuneesti. Kuvassa Patalahden eli tuttavien kesken Patiksen suhteellisen hyväkokoinen pitsa. Tähän paikkaan ajauduimme vältellessämme S- ja K-ryhmän liikennemyymälöitä.



Mentiin muuten ihan esityksen ensi-iltaan. Kyseessä oli samalla meille kahdelle ylipäätänsä oopperamaailman kantaesitys. Minä odotin fantastisia pukuja ja isoja hiuksia. Avomiehen sisko antoi kahden oopperan kokemuksella ennakkotiedon, että "ee se niin hirveetä ujellusta oo ku mitä telekkarin perusteella luulis, kyllä sitä ihan pystyy kuuntelemmaan.".



Ostin käsiohjelman, jotta tietäisin vähän mitä tuleman pitää. Ei olisi pitänyt. Tuli sama tunne kuin Titanicia katsellessa. Seuraavaksi selvitän teille, miten oopperanäytös etenee. Varoitus! Sisältää myös juonipaljastuksia.



Ensinnäkin pari sanaa järjestelyistä ja etiketistä. Ooppera jakautuu kahteen erään. Ennen ottelua ja erätauolla voi vetää alkoholia. Sivistyneimmistä sivistyneimmät henkilöt tosin eivät näin menettele. Yritän siis sanoa, että valitsin kahvin ja Tampere-talon ylihinnoitellun nimikkoleivoksen. En yleensä juo kahvia, mutta nyt oli  pakko. Ensimmäinen erä oli hienokseltaan pitkästyttävä ja aloin tosissaan pelätä että kakkoserässä lähtee taju. Kahden paikan päässä ollut vanhempi herrasmies hengityksestä päätellen kävi unessa.


J. Karjalainen on tehnyt kappaleen blueskaavasta. Siinä kehotetaan sanomaan alkuun jotain kaksi kertaa. Oopperassa vedetään tämäkin paremmaksi. Toistetaan sama juttu mielellään puolenkymmentä kertaa, jotta varmasti tulee juttu kaikille seleväksi. Kyllä siinä hitaampikin kestää juonenkäänteissä mukana.

Sitten itse esityksen sisältöön. Figaron häät -oopperassa kyse on 1700-luvun Kauniista ja Rohkeista. Jos ihan tiivistän, niin siinä pussaillaan milloin ketäkin, ristiinpukeudutaan, teeskennellään seksuaalista aktia mustasukkaisuuden lietsomiseksi, uhkaillaan ja kiristetään, jahdataan kirveen kera petturia, hinkataan miestä joka lopulta paljastuu omaksi pojaksi ja lopulta ihan kaikki aina annetaan anteeksi. Sen verran erikoisia käänteitä oli, että piti ihan Googlesta tarkistaa, milloin kannabis tulikaan Eurooppaan.

Jos heräsi kiinnostus, niin esitystä voi katsoa vielä parin viikon ajan Tampere-talolla. Halvimmillaan sisään pääsee noin 60 eurolla ja voimmekin lämpimästi suositella vasemman takapermannon seinänvieruspaikkoja, joista käsin näkee tekstityksestä vain puolet, koska yläkatsomon parvi on sopivasti tekstityskojeen edessä.

Säännöissä sanottiin, ettei esitystä saa kuvata. Erotuomarin pelossa näin toimin, mutta uskalsin olettaa, ettei esitykseksi lasketa loppukumarrusta. He!






24 kommenttia:

  1. Siinäpä se valtaisan ennakkokohun aiheuttanut reisikuva, siitä ei toivu ihan vähällä. Vaan asiaan.
    Kiitos oivallisesta kuluttajavalistuksesta. Kun on kolmannesvuosisadan elänyt käymättä oopperassa, on myös toisinaan tullut mieleen, että pitäsköhän sitä ihan vasiten joskus... Mutta tuon realistisen elämysraportin perusteella totean, että suuntaan taloudellisen ja ajallisen panokseni johonkin muuhun ja karsastan korkeakulttuuria jatkossakin.
    Ennakkoluulot kunniaan, nehän pitivät paikkansa tämänkin lajin kohdalla.
    -PT-

    VastaaPoista
  2. Juonikuvauksesi oli täsmällinen. Jotakuinkin noin se menee jokaisessa klassisessa ooperassa. Joten sillä mittarilla otellaan samassa sarjassa Kaunareiden kanssa. Mutta oopperassa ne kiksit haetaan ihan muista jutuista; muun muassa laulusta.

    Mutta nyt kun olet suunnattoman innostunut oopperasta, niin poikkeahan joku ilta tiällä piäkaapunnissa. Scalassa pyöritellään jopa livelähetystä Metropolitanista, siis Nykistä. Siinä on naisten mieleisiä upeita pukuja, kampauksia, lavasteita ja jopa ihan hyvää musiikkkia. Eikä maksa paljon. Ja pääsee vielä kotiin yöksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo vuan. Olishan tuo paljon lähempänä! Ootko tekstannu esitysformaatin jo?

      Poista
    2. Jo tokkiinsa, monet kerrat. Ja tärkeä juttu on tietysti se, että pukeutumisen suhteen ei ole muodollisia vaatimuksia. Riittää sama taso kuin elokuvissa yleensä.

      Poista
  3. Kiitos päivän nauruista - taasen kerran. :D Piti katsoa viimeinen kuva oikein kahteen otteeseen, kun ensin pikaisesti katsoin, että kuvassa oli Star Warsin näyttelijäkaarti. XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Star Wars -ooppera, mikä huikea ajatus! Onkohan jo tehtykin?

      Poista
  4. Kyllä oppera kannattaa kokea, jos ei muuten, niin noinde sukkahousujen vuoksi... Meillä on jo niin pitkä yhteinen taival Kotitohtorin kanssa, että oopperat ei tule kyseeseen. Joskus on erehdytty teatteriin. Eräänä "parisuhdeviikonloppuna" ko henkilö oli varannut liput teatteriin ja vielä etukäteen varannut taukokahvit ja Turku leivoksen päälle minulle. Kun olin sen viimeistä murua suuhun laittamassa, niin Kotitohtori nousi ja sanoi, "Nyt voidaan sitten lähteä". Yleensä nimittäin puoliajalla poistutaan. Tämä oli ennätysviive, kun sai kahvit ja leivoksen. Arvata sopii, käydäänkö kkovin usein korkekulttuuritapahtumissa.

    VastaaPoista
  5. Ja ärsyttävän bloggaajan tunnustukset jatkuu: elitististen harrasteiden esittelyä ja trendsetteriyttä; edes lähimmät ystävät eivät aina tajua, kuinka tämä edelläkävijä luo uusia virtauksia pukeutumisvalinnoillaan.

    VastaaPoista
  6. :D Kiitos selostuksesta, mutta... Ei herännyt kiinnostus.

    VastaaPoista
  7. Oopperassa on tullut käytyä monesti, hyviä ja huonoja esityksiä nähty. Parhaiten on jäänyt mieleen savonlinnan oopperajuhlilta se, kun matti ahde oli vaimonsa kanssa meidän vieressä, erätauolle lähtiessä olivat portaissa meidän edessä, jolloin äiti kuiskas mulle että "pitäskö puristaa mattia pakarasta" :D Kielsin ehdottomasti näin tekemästä.

    Musiikillisesti parhaiten jäänyt mieleen Nivalassa esitetty Pula!-ooppera joka kertoi nivalan konikapinasta. Oli hieno ja intensiivinen tunnelma, tykkäsin oikeesti.

    VastaaPoista
  8. Mä en olekaan käynyt ikinä oopperassa. Rupesin sitä kyllä joku aika sitten suunnittelemaan, että pitäskö mennä, kun kävin ekaa kertaa baletissa tossa ennen joulua. Sijaistin Prinsessa Ruusunen -baletissa työkaverin 14-vuotiasta tyttöä, joka sinne oli alunperin halunnut, mutta olikin sitten jossain tanssikisoissa, eikä päässytkään. Sekin oli mielenkiintoinen kokemus... :D

    VastaaPoista
  9. Sinä häpeämätön nainen! Uskalsit tehdä sen, mitä minä en ole rohjennut ikinä Helsingissä Kansallisoopperassa tehdä. Vaikka tuskin sitä kukaan näkisi tai edes reagoisi, jos vaikka loppukiitoksissa kuvan nappaisi.

    Minä olen siis nauttinut oopperasta monta kertaa, joskus vähemmän, joskus todella paljon. Kuten reilu viikko sitten Karita Mattilasta Jenufana. Tuo Figaron häät on mielestäni juuri ensikertalaiselle mainio valinta, koska juoni on kevyehkö ja hauska. Paljon riippuu tietty tekijöistä. Itse tykkäsin tosi paljon viime keväisestä Kansallisopperan versiosta. Enkä tosiaankaan ole mikään musiikin asiantuntija. Voisi sanoa, etten ymmärrä musiikista mitään:)

    Mieheni olen saanut raahattua ihan Savonlinnan oopperajuhlille asti. Houkuttimena taisi toimia se, että katsomoon myytiin mukaan konjakit ym. paperipusseissa. EIhän niitä olisi saanut nauttia kuin vasta väliajalla, mutta kyllä minä olen useasti nähnyt, että ihan viinipullojakin siellä katsomossa availlaan.

    Seuraavaksi vuorossa on Kaunotar ja Hirviö -baletti. Minulla työnantaja tukee niin kulttuuri- kuin liikuntaharrastuksiakin Sportti/kulttuuripassilla. Älkää immeiset jääkö ennakkoluulojenne vangiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tilanne muuttuu ihan täysin jos kerta katsomossa voi vetää alkoholia! Tärkeä, tärkeä tieto!

      Poista
  10. Eka kerta: Budapest v.1989 carmen. Hegästyttävän tanakka sankaripari yrittää kilvan luoda tunnelmaa sillä seurauksella, että suurin osa yleisöstä poistui väliajan jälkeen. Muistaakseni minäkin. Kokemus vissiin vahvisti ennakkoluuloja, kun sittemmin olen vain kertaalleen oopperaa livenä kuunnellut. Kuvakertomuksesi tosin inspiroi, ties mistä itsensä tulevaisuudessa löytää.

    VastaaPoista
  11. Käytännönläheisempi ja melkein yhtä yleispätevä oopperan määritelmä: tenori yrittää päästä sopraanon kanssa sänkyyn, mutta basso vänkää välissä.
    Toinen samanhenkinen määritelmä: ooppera on sitä, että miestä lyödään puukolla selkään ja sen sijaan että kuolisi, hän alkaa laulaa.

    VastaaPoista
  12. Sinun pitää kyllä mennä kesällä Olavinlinnaan. Tarjolla on ainakin Taikahuilu, Carmen, Kullervo Linnassa on oikea atmosfääri ja pukeutumiskoodikin on vapaa. Uskoisin että huomaat olevasi oopperanystävä esitysten jälkeen. Näin kävi miehelleni ja hän aloitti Wagnerin Tristan ja Isoldella ! Kolme näytöstä ja silleen. Oopperan jälkeen sitten näyttäytymään Seurahuoneen terassille (ja syömään lankkumuikkuja) muiden julkkisten sekaan.Matkailu ja ooppera avartaa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Savonlinnassa ois varmasti ihan eri ätmös kuin jossain Tampere-talolla. Katsotaan syttyykö oopperarakkaus jälkijunassa. Ensisilmäyksellä ei roihahtanut. Esityshän oli kaikinpuolin hyvä, ei siinä mitään. Vaan eipä tulis yhtä jännää luettavaa niistä lähtökohdista!

      Poista
    2. Voin sanoa, että Tamperetalon puitteet on paljon paremmat kuin Savonlinnan, en ole tosin ollut siellä oopperassa, mutta puitteet ei sinänsä ratkaise vaan penkit. Savonlinnassa huonommat, mutta ekan kerran kävin oopperassa oikein Italiassa. Ulkoilmanäyttämö ja kivipenkit, ei voinut nukkua. Eilen olin toisen kerran oopperassa ja Figaron häissä ( viimeinen kerta oopperaa) ja huom hyvät penkit ja olin melkein jo unessa ekan kymmenminuuttisen jälkeen. Siis ei ne puitteet vaan hyvät penkit.

      Poista
  13. Jo on perhana, ei tässä nyt mikään ooppera kiinnosta ku tuo pitsa! Patista on tietoisesti vältelty vituikseen menneen koulutyön takia, toisena syynä kaikki-tuntee-kaikki -kokoisen pitäjän synnyttämän inhon omistajaa ja jälkikasvuaan kohtaan. Mutta vähän nyt kyllä alkoi houkuttaa.. Itse väännän toisinaan myös pitsoja tuolta alle viiden kilometrin päässä liikennemyymälässä, joka ei sekään kuulu S- taikka K-ryhmään, ja nyt vaan mietin miksi meidän pitsoja tullaan syömään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljastapas oitis mistä liikennemyymälästä on kyse, otan sen sitten seuraavan kerran pitstop-paikaksi kun ajelen Tampesteria kohti!

      Poista
    2. sHell and back again18. helmikuuta 2014 klo 0.19

      Tampereelle päin kun Patikselta jatkat, on ihan siinä paperitela-liikenneympyrän kupeessa 24h Shelli, jotta tervetuloa!

      Poista
  14. Päivällä kurkkasin älypuhelimella blokitilanteen, niin näyttipä siinä pikkuruudulla hämmentävältä. Se mopiiliversio kun näyttää jutun ensimmäisen kuvan otsikon rinnalla. Äkkivilkaisulla heräsi kysymys, että mistä on kysymys. En vielä oikein tiedä petyinkö tutustuttuani sisältöön syvällisemmin.

    VastaaPoista
  15. Niin ja sahurille kepeät mullat!

    VastaaPoista