lauantai 4. kesäkuuta 2016

Uutispommi

Joo. Neloskvartaalilla olen mahdollisesti epäitsekäs ja välitän muustakin kuin rahasta. Maaliskuussa lähdin aamulla liikkeelle sängystä ja jotain outoa tapahtui. Rintani tuntuivat kiinteiltä. Aloin muistella milloin jakopään venttiili oli viimeksi vuotanut ja ei ihan hetkeen.

Neuvolassa sai neuvotella. Sain tolkuttoman monistenivaskan kouraan ja tiesin jo heti mistä asiassa on kyse. Kerroin että tää homma menee nyt sillä tavalla, että en lähde tähän ruokapelleilyyn ja saat nyt sanoa maksimissaan kolme asiaa mitä ei saa syödä. Nikottelun jälkeen sain listan: raaka liha, raaka kala ja pastöroimattomat pehmeät juustot. Vuoden Siivooja 1 - Neuvolatäti 0.

Neuvolatäti kertoi että ensimmäinen ultra tehdään todennäköisesti emättimen kautta. Ilahduttavaa. Menin KYSille ja lääkäri (?) kertoi ovea avatessaan, että kai muistatte että tämä on opetussairaala. Olin että joo. Sitten siinä olikin kuusi kappaletta nuoria ihmisiä istumassa rivissä strategisessa sijainnissa. Olin että ootin kyllä pikkuisen pienempää yleisöä. Mutta ei tarvinnu römpsää kaivella, pintapuolisesti katseltiin. Sikiö näytti siltä että kohta voisi jo mennä eskariin, odotettiin jotain toukkaa tai jotain jokseenkin merihevosta muistuttavaa. Olispa samanlaista kuin lehmillä. Samana päivänä pystyyn ja tilanne haltuun.

Lähisuvulle ja joillekin kavereista tuli kerrottua ensimmäisen ultran jälkeen. Reaktioita uutiseen oli monenlaisia. Parhaimmistoa:

Työkaveri: Minkähänlainen äiti sinusta oikein tulee. (sitä minäkin mietin)
Isä: No jo oli aikakin. (jatkettiin tv:n katselua eikä asiasta ole sittemmin puhuttu, just hyvä)
Kaveri: Hyvä emoalus sinä olet.
Työkaveri 2: Sinulla on paljon annettavaa, et ole semmoinen vaaleanpunainen pullamössö ja sinä et mitä tahansa paskaa ota vastaan ja sinua ei huijata.
Veli: Mä luulin ettet sä ikinä halua lapsia.
Aviomiehen mummo (myös suvun kantaäitinä tunnettu henkilö, brrh): Hyvä että teillekii ies muutama lapsi tulloo. (öö okei, jos nyt aloitettais siitä yhdestä)

Tiineys otetaan huomioon monilla eri tavoilla lähipiirissä. Vilkkaan miehen kanssa käytiin katsomassa Kuopion musiikkikeskuksella standupia. Koomikko kysyi että onko paikalla maidontuottajia. Vilkas mies huusi että täällä on! Onneksi ei oltu eturivissä.

Aviomies on ollut huomaavainen. Tuli yks ilta kotiin. Olin sohvalla istuskelemassa ja vieressä oli talouspaperinpala, jossa verta. Käytiin dialogi:

Aviomies: "Mitä tuossa paperissa on?"
Minä: "Verta."
Aviomies: "...mistä se on tullu?"
Minä: "Nenästä."
Aviomies: "...no mitenkä sitä tuolleen vuotaa, pitäiskö olla huolissaan?"
Minä: "Varmaan johtuu siitä, että söin vahingossa vuohenjuustoa ja olin metriä lähempänä haukea."

Sitten toinen oli kun aviomiestä oli kaveri pyytänyt metsästysretkelle syyskuussa. Lähetti postia töihin, että uskaltaako sitä lähteä reissuun silloin. Vastasin että no eipä sitä kukaan etukäteen tiiä, että ei kai sitä elämistä passaa lopettaa ja spekuloida. Samaa jappasua jatkui sitten muutaman viestin verran ja aloin jo hiiltyä. Jouduin vastaamaan että tuskin sinä oot minnekään öljynporauslautalle lähdössä, että kai sieltä pihhaan pääsee viikon sisällä jos jotain sattuu. Ja että sitä ei tiedä kukaan minkälainen pirttihirmu minusta tulee tässä vielä, joten suosittelisin lähtemään vielä kun pystyt.  Ja ihan kirjallisena on tämä lupa nyt. Ymmärsi yskän.

Olen saanut kaksi lahjaa. Tai no, toisen sain minä ja toisen sikiö. Yhdeltä kaverilta sain ensipupun. Veljen emäntä antoi puoliksi käytetyn nännivoidetuubin ja opasti että:
"Joo siis tää on tosi hyvä siihen, että kun ne nännit ovat tosi kipeet ja ihan rohtuneet ja"



"La-la-la-la!"


Sain eilen iltakympiltä kutsun Piiparisen tyttären valmistujaisjuhliin. Jotka olivat siis menossa parhaillaan järven toisella puolella mökillä. Päräytin mestoille ja boolitarjouksesta kieltäydyin tiineyden takia. Siinä hetki tästä tilasta keskusteltiin ja Piiparisen emäntä kysäisi että olikos se <aviomiehen nimi tähän> paikalla? Sanoin että joo, oli se siittämisen hetkellä paikalla. Yleisölle kelpasi. Varmaan tarkoitti, että saapuiko mies myös mukanani illanviettoon, mutta oli niin vastustamaton syöttö, että oli pakko palauttaa. Piiparinen oli ennättänyt hersyvän kutsupuhelun ja paikalle saapumiseni välillä ottaa välikuolemat ja kömpi kammarista terassille. Uutisista innostuneena hän halusi kuunnella vatsaani. Piti huomauttaa, että herra taitaa kuunnella ryntäitäni vatsan sijaan. Sattuuhan sitä. Kohtahan se jo vasemmanpuoleiseen tissiin takertuihin. Sitäkin sattuu. Puristelkaa vaan vaikka kaikki kun vielä on jotain mitä puristella.



Tämmöistä tällä kertaa. Kohtapuoliin selviää ovatko kaikki komponentit, asetukset ja konfiguraatiot kohdillaan ja onko paketti toimitus- ja vastaanottokelpoinen. Tässä viidentoista tunnin työpäiviä tehdessä ei ole oikein ennättänyt asioita pohtia, mutta oon aatellut, että eiköhän ne hormonit jotkut vaistot herätä.


61 kommenttia:

  1. Ei ehkä uskota, mutta arvattiin kyllä. Tai siis minä arvasin. Terveisin nimim. Jo ainakin kahden bloggaajan tiineyden ennalta nähnyt

    VastaaPoista
  2. Uuuuu, mahtavia uutisia!! Onnea tulevalle!! En malta odottaa nasevaa raporttia synnäriltä... ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä malttaisin odottaa ettei tarviis sinne mennä repeilemään x)

      Poista
  3. Onnittelut! Paras neuvo, jonka sain esikoisen synnyttyä tuli synnytyslaitoksen huonekaverilta. Sählättiin miehen kanssa lapsen pukemista ja turvakaukaloon asettelua kotiin lähdettäessä. 11 lapsen kokemuksella naapurisängystä kuului lohduttavalla äänellä "Kyllä se siitä." Oikeassa oli.

    VastaaPoista
  4. Paljon onnea! Oot niin hauska kirjoittaja, että odotan jo innolla blogiin uutta aihepiiriä. Lapset kun on sellasia vekkuleita, että tilannetta pukkaa joskus :D

    VastaaPoista
  5. Onnea! Minä arvasin tämän kun yhdessä blogissa kerroit olleesi huonovointinen noin viikon verran (tai jotain sellaista).
    http://www.lily.fi/blogit/mina-0

    VastaaPoista
  6. Paljon onnea! Itse odotan toista tällä hetkellä. :) ensimmäisen kohdalla sanoin neuvolassa, etten varmaan tunnista vauvan päätä persauksesta.. en muista saaneeni sellaista "mikä helvetin idiootti sinäkin olet" -katsetta koskaan aiemmin. Neuvolatädeillä ei ole huumoria :'D

    Ps. Haepa niitä rasvoja varmuuden vuoksi pari lisää. Itse halusin uida niissä, kun olin niin kipeänä ekat kolme viikkoa. Tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja melko kallista tököttiä vielä :)

      Poista
    2. Joo, ei ole. Huumorintajua nimittäin. Ei lainkaan, minkäänlaista, nada, zip, aavikkoakin kuivempia tyyppejä. Pakko olla ammattiin pääsyvaatimus sen. Ja neuvolassa jos missä lauletaan täysin palkein äitimyytin ylistystä, yäh.

      Poista
    3. Aviomies ei päässy toiselle käynnille, oli työmatka. Moneen otteeseen surusilmin pää kallellaan neuvolantäti sanoi, että isäkin olisi tervetullut.

      Aviomies ehdotti, että ens kerralla se menis yksinään ja katottais onko huumorintajua :D

      Poista
    4. Arvaa vaan, mitä pahaa silmää saatiin sitten, kun ipana oli ulkona ja isä ei ymmärrettävistä syistä ollut mukana niillä keskelle työpäivää sijoittuvilla mittaus- ja punnituskäynneillä...

      Kerro sitten neuvolantädin kommentit, jos ja kun aviomies menee yksin :D

      Poista
  7. Onnea odotukseen! Kyllä se siitä! Ja jos jotain et osaa, niin täältähän voit kysyä, kyllä mammat aina neuvoo (halusit sitä tai et �� ) Ja mä muuten karjaisin aikoinaan Kys:llä synnärisalissa ekana asiana, että yksikään lääkiksen opiskelija ei tule tänne, hoitajaopiskelijoita saa tulla, jos on harjoittelussa, muttei lääkisläisiä. Eikä tulleet! Syynä tähän se, että työskentelin heidän kanssaan, joten sain vapautuksen olla olematta opetusmateriaalia tuttujen naamojen edessä. Onneksi! Kyllä opetussairaalassakin saa sanoa mielipiteensä �� muutkin kuin "tutut naamat".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo varmasti teitpä miten tahansa niin just väärin. :D Toivottavasti itsetunto kestää.

      Poista
  8. Kivaa, tästä teemasta irronnee hyviä revittelyjä, ellei sitten hormonimyrsky muuta sinua tosikoksi. Yleensähän tuossa tilassa jonkinlaiseen mielenhäiriöön joutuu (tähän se la-la-la -kuva). Että onnea vaan.

    VastaaPoista
  9. Ohhoh, mitä parahimmat onnittelut! Synnytys ja se jälkitila on kyllä just eikä melkeen nappimatskua tähän blogiin, maltan tuskin odottaa niitä kärkeviä kommentteja :D

    VastaaPoista
  10. Onnittelut! Hyvä siitä tulee ja kyllä se tosiaan siitä. Äidiksi oppii ja jokainen on äiti tavallaan. Kyllä sen sitten huomaa, miten sitä omaa kääpiötä rakastaa aivan sekopäisesti, vaikka se pilaakin ulkonäön, kropan, ihmissuhteet ja vuorokausirytmin.

    Jos nyt jonkun neuvon kehtaa antaa, niin ruuan yltiöpäisen hilloamisen pakastimeen ennen h-hetkeä. Yksikätisenä on hankala kokata ja omakin nälkä on pahimmillaan jatkuva. Kun ei siihen teidän pitseriaankaan oikein voi luottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö sitä lasta voi pitää jossain.. laatikossa tai kopassa? Niinku. Ala kyllä ketään koko ajan roikottamaan.

      Poista
    2. Kantoliina roikottaa puolestasi.

      Poista
    3. Ei tartte kaikkia vauvoja roikottaa mukana alvariinsa! Joitakin kai tarvii, meillei ollut moista ongelmaa. Kaikkea muuta sit oli mutta ei siitä sen enempää :)

      Poista
  11. Onnea onnea! :) Toivottavasti et unohda kirjoittamista äitiyden myötä.

    VastaaPoista
  12. Mahtavaa, onnea! Ihan malttamattomana odotan, millaisia käänteitä blogi tulevaisuudessa saa!

    VastaaPoista
  13. Toivotan onnea. Sitä tulet vielä tarvitsemaan koko pitkän prosessin ajan.

    Nyt kun asia ei vielä ole ajankohtainen, voisit pohtia omalta kohdaltasi mikä on äidin läsnäolon merkitys synnytyksessä. Jotta sitten on vastaus valmiina, jos neuvolantäti sattuu sitä tiedustelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tuo on helppo: äidin läsnäolo synnytyksessä on aika suotavaa. Passaa olla paikalla tuolloin.

      Poista
  14. Onnittelut!! Just eilen vieteltiin esikoisen 9v. synttäreitä - palautui elävästi mieleen taas (kuten joka vuosi) ne 9v. vuoden takaiset tunnelmat. Elämän parhaita hetkiä :)

    VastaaPoista
  15. Hienoa. Pistä sitten pystyyn ihan uudenlainen vauvablogi. Sitä odotellessa. Hieno uutinen, jota niin täällä ja varmaan muuallakin on odotettu.

    VastaaPoista
  16. ONNITTELUT!
    Kuulukohan sinne asti... Nyt et kyllä tiiä mihkä ittes lykkäsit, mutta kyllä se siitä alkaa lutviutua ku aika koittaa ja neuvojiahan aina piisaa.

    VastaaPoista
  17. No arvasihan tämän - hitosti onnea! Sulla onkin nyt koko loppuelämän kestävä, mielenkiintoinen matka. Matkaevääksi käy terve maalaisjärki. Bonuksena opit ymmärtämään omaa äitiäsi paaaaljon paremmin :D

    VastaaPoista
  18. Onnea! Olen ilonen etta hyva geenimatsku menee eteenpain. Oot meinaan ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin että mitä yhteiskunnallemme tapahtuu jos enimmäkseen keskinkertaiset lisääntyvät. Kiitos rohkaisevasta palautteesta!

      Poista
  19. Kiitos taas tästäkin... aina on hauskaa ollut, mutta nyt tuli pohjat! Oma synnytys tiistaina päättyi "miten se nyt tolleen repes", joten ilmakylpyjä suosittelivat laitoksella vauvan lisäksi myös äidille. Tässä katetrini kanssa vihdoin kotisohvalla alaruumus paljaana istuen luin miehelle tätä. Nauratti niin, että nyt on sitten pissat sohvalla. Ei siinä käsipyyhe paljon auttanut :D
    Neuvolassa tuli itselläkin ruokien kanssa olo, että P. Räsänen on ollut tekemässä listaa. Kielletään v***u kaikki.
    Kiitos ihan mahtavasta blogista ja onnellista odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea repeämisen johdosta, huh huh. Toipumisia..! Ei auttanu synnytyspelkoon tämä tarina :D

      Poista
  20. Onnea rutosti!!! Ihanata!! Nyt sitä voisi luulla, että vihdpin loppuu se ainainen tiedustelu sikiämismeiningeistä sukujuhlissa, kassa (tai vessa)jonoissa
    Jne...mutta EI...se on ihan hirveetä, jos on VAAN yksi lapsi. Pahempaa, kun ei yhtään, sillä todistettavasti kykenet lisääntymään, niin miksi sitten uskallat päästää itsesi liian helpolla ja tuomitset ainokaisesi kusipäisyyteen, johon ilmeisesti kaikki ilman sisarusta kasvaneet ovat tuomittuja. 😁



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti. Ei mee siis oikein tämäkään. Oot huono ku ei oo lapsia ja sitten jos saat semmoisen ehjänä puserrettua, niin sittenkii oot huono. Näin sut kaupassa yks päivä Leppäkirkolla ja poikasi oli sitä mieltä ettei muuten aio kärryissä istua. Vai olitkohan se sinä. Joka tapauksessa lystiä oli varmaan molemmilla. Jos et ois itsekäs ja sulla ois kaks, ne ois pitäny kato seuraa siinä toisilleen.

      Poista
  21. Suuret onnittelut tiineydestä!! Mä oon kanssa odotellu että koskakohan tulee tällainen postaus!! ;-)

    VastaaPoista
  22. Silviisii! Onnea odotukseen ja äitiyteen!

    VastaaPoista
  23. Onnea odotukseen! :)

    VastaaPoista
  24. Kovasti paljon onnea! Kohta 20 vuoden kokemuksella (öhö öhö) voin kertoa että kyllä luonto tikanpojan ja äitin/isän puuhun ajaa :) Tuossahan nuo on harjotellessa kaksi pientä poikaa kasvaneet isoiksi nuoriksi miehiksi ja vieläkin ihmetyttää välillä, että ihanko nuo on ite tehtyjä o.O Alkaavat onneksi kohta koppeutua omilleen ja olla viksumpia kun ite ikinä oon ollu/tulen olemaan. Eli hyvinnii kyllä se siitä, enemmän nuista on iloa ollu kun huolta ja murhetta :D

    VastaaPoista
  25. Järjestit itsellesi lisää huolehdittavaa ja siivottavaa! Onnittelut tulevasta perheenlisäyksestä! Vauvat on ihania ��

    Toivottelee Ansku

    VastaaPoista
  26. Aivan mahtavaa ja paljon onnea! Vuoden siivoojan lisäksi myös Vuoden äiti, odotan innolla postauksia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Joo! Varppina. Entinen työkaveri laittoi tekstarilla onnittelut ja perään häshtäg #Huostaanotto2017 :D

      Poista
  27. Rutkasi onnea! Täytyy sanoa, että huolimatta suuresta epäuskostani ihmiskunnan selviytymiskykyä kohtaan, tämä antaa toivoa. Jos joku onnistuu kasvattamaan tolkun ihmisen, niin te. Sukulaisista huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Nyt pääsee ainakii ihan uudenlaisia asioita mokaamaan ;)

      Poista
  28. Onnittelut! Toivottavasti tästä vain ei tule pelkkää vauvahöttöpömpönsömoön -blogia tulevaisuudessa. Pillahdan itkuun jos menetän TAAS suosikkiblogin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama. Kyllä valitettavasti lopetan lukemisen jos tästä tulee vavvablogi. Kun ei ne vavvat ja perhe-elämä kiinnosta.
      Mutta onnee ny tulevasta toukasta. :)

      Poista
    2. Vähän veikkaan ettei tuu höttöpömpösömöön-blogia tästä. Ellei hormonit sotke minut ihan kokonaan (ei ole vielä ainakaan mitään merkkejä). Sen mukkaan kirjotellaan, mitä elämässä tapahtuu.

      Poista
    3. Tämän postauksen kaltaisia vauvakirjoituksia vielä lukeekin mielellään! Vaikea kuvitella että tästä mitään kovin perinteistä äitiblogia tulisi. :) Mutta siis onnea!

      Poista
    4. Toisaalta voisi olla hulvattoman viihdyttävää lukea hormoonihöyryisen Vuoden Siivooja kirjoitusta EU-tarkastuksista tai Piiparisen uuden kukon edesottamuksista. :D

      Poista
  29. Onnea, Onnea - Teille molemmille(myös se isän pieni osuus). Toivottavasti ei tule vilkkaan miehen näköistä(en vihjaile mitään) - tuntuu vaan olevan niin jokapaikkaan ehtiväisen oloinen ;-) tuo sukulainen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiihottava ajatus sinänsä. Not. (voin sanoa että varmasti molemminpuoleista :D )

      Poista
  30. Lämpimät onnittelut. Piti kirjoittaa jo aiemmin, mutta on ollut ns. tilanne päällä yötä päivää jo pitkään. Kun minä sain esikoiseni ja olin siellä osastolla jo omassa huoneessa ja sängyssä ja vauva oli jossain toimenpiteissä ? niin pöydällä ollut sairaalan puhelin soi. Vastasin siihen ja hoitaja sanoi "rouva x tuomme nyt lapsenne sinne teille" minä vastasin "entä jos se huutaa ? " johon hoitja "otattakaa hänet sitten syliin" ja minä "en mä uskalla" ja laiton luurin kiinni.

    Jos tällä alkusoitolla minulla on nyt 17 vuotias järkevä lukiolainen kotona ja itsekin olen järjissäni, niin hyvin mennee teilläkin.

    Onnea!!

    VastaaPoista
  31. Hyvä uutinen!

    Opiskelijoiden kävelevänä koealustana toimiminen on ollut pääasiallisin tehtäväni jo parisen vuotta, kun oon lisääntynyt urakkatahtiin. Nyt ajattelin pitää alapääni hieman yksityisemmässä esittelyssä.

    Viimeisin tilaukseni meni sinällään nappiin, että vauva on tyytyväinen vähän vähempäänkin sirkukseen. Nukkuu, syö ja hymyilee, kuten äitinsäkin.

    VastaaPoista