Miehen kodinhoitovinkit #252

Pyysin aamulla koiran kanssa ulos lähtiessäni, että avomies laittaisi lakanapyykit kuivumaan. Siinä se pussilakana nyt sitten kuivuu, kätevästi aseteltuna kahden pyykkitelineen päälle, joissa oli käytännössä kuivat pyykit.

Oli.

Mutta pikkujuttuja. Kuivuuhan ne taas uudelleen.

Pyykistä puheenollen, kerran huomasin töissä, että farkuissa on kauttaaltaan punertavaa väriä. Muistui mieleen, että ukko oli muuten poikkeuksellisesti ottanut ja pyöräyttänyt pyykkiä edellisellä viikolla. Kotona sitten kysymään, että oliko tämä kenties laittanut punaisia vaatteita muiden vaatteiden joukkoon. Vastaus: ei niistä ennenkään oo tarttunu väriä.

Ennenkään.

Alkoi huimata.

Ooppera - parempi pitsana

Kun torstaina ja perjantaina oli ajeltu bussilla ja laivalla ympäri kyliä, miten muutoin onkaan hyvä viettää lauantaipäivä kuin käymällä päiväseltään Tampereella. Menin Figaron häihin, koska oli sahurin hautajaiset. Äskeistä pitänee vähän selventää. Hyvä ystäväni on alkanut seurustella. Koska parisuhde on vasta kahden kuukauden mittainen, mies suostuu kaikenlaiseen hätäpäissään - kuten esimerkiksi oopperaan lähtöön. Hänelle kuitenkin tuli ikävämmän sorttinen tilaisuus eiliselle ja minun oli lähdettävä paikkaamaan häntä korkeakulttuurireissulle.

Oopperaan on syytä pukeutua hienostuneesti. Ei siinä muu auttanut kuin survoutua mustaan kotelomekkoon ja tempaista sukkahousut jalkaan. Ystäväni välitön reaktio oli nauruun purskahtaminen. Se onkin aina toivottu palaute, kun omasta mielestään on ihan hienona. Hän väitti, että syynä oli se, ettei minua näe ikinä sukkahousuissa, mutta itse veikkaan että kuosivalinta ei mennyt ihan nappiin.

Oopperamatkalla on syytä lounastaa hienostuneesti. Kuvassa Patalahden eli tuttavien kesken Patiksen suhteellisen hyväkokoinen pitsa. Tähän paikkaan ajauduimme vältellessämme S- ja K-ryhmän liikennemyymälöitä.

Mentiin muuten ihan esityksen ensi-iltaan. Kyseessä oli samalla meille kahdelle ylipäätänsä oopperamaailman kantaesitys. Minä odotin fantastisia pukuja ja isoja hiuksia. Avomiehen sisko antoi kahden oopperan kokemuksella ennakkotiedon, että "ee se niin hirveetä ujellusta oo ku mitä telekkarin perusteella luulis, kyllä sitä ihan pystyy kuuntelemmaan.".

Ostin käsiohjelman, jotta tietäisin vähän mitä tuleman pitää. Ei olisi pitänyt. Tuli sama tunne kuin Titanicia katsellessa. Seuraavaksi selvitän teille, miten oopperanäytös etenee. Varoitus! Sisältää myös juonipaljastuksia.

Ensinnäkin pari sanaa järjestelyistä ja etiketistä. Ooppera jakautuu kahteen erään. Ennen ottelua ja erätauolla voi vetää alkoholia. Sivistyneimmistä sivistyneimmät henkilöt tosin eivät näin menettele. Yritän siis sanoa, että valitsin kahvin ja Tampere-talon ylihinnoitellun nimikkoleivoksen. En yleensä juo kahvia, mutta nyt oli  pakko. Ensimmäinen erä oli hienokseltaan pitkästyttävä ja aloin tosissaan pelätä että kakkoserässä lähtee taju. Kahden paikan päässä ollut vanhempi herrasmies hengityksestä päätellen kävi unessa.

J. Karjalainen on tehnyt kappaleen blueskaavasta. Siinä kehotetaan sanomaan alkuun jotain kaksi kertaa. Oopperassa vedetään tämäkin paremmaksi. Toistetaan sama juttu mielellään puolenkymmentä kertaa, jotta varmasti tulee juttu kaikille seleväksi. Kyllä siinä hitaampikin kestää juonenkäänteissä mukana.

Sitten itse esityksen sisältöön. Figaron häät -oopperassa kyse on 1700-luvun Kauniista ja Rohkeista. Jos ihan tiivistän, niin siinä pussaillaan milloin ketäkin, ristiinpukeudutaan, teeskennellään seksuaalista aktia mustasukkaisuuden lietsomiseksi, uhkaillaan ja kiristetään, jahdataan kirveen kera petturia, hinkataan miestä joka lopulta paljastuu omaksi pojaksi ja lopulta ihan kaikki aina annetaan anteeksi. Sen verran erikoisia käänteitä oli, että piti ihan Googlesta tarkistaa, milloin kannabis tulikaan Eurooppaan.

Jos heräsi kiinnostus, niin esitystä voi katsoa vielä parin viikon ajan Tampere-talolla. Halvimmillaan sisään pääsee noin 60 eurolla ja voimmekin lämpimästi suositella vasemman takapermannon seinänvieruspaikkoja, joista käsin näkee tekstityksestä vain puolet, koska yläkatsomon parvi on sopivasti tekstityskojeen edessä.

Säännöissä sanottiin, ettei esitystä saa kuvata. Erotuomarin pelossa näin toimin, mutta uskalsin olettaa, ettei esitykseksi lasketa loppukumarrusta. He!

Abiristeilyraportti

Olin avomiehen kanssa valvojana abiristeilyllä.

Matkavalmistelut on syytä tällaisenkin tapahtuman kohdalla aloittaa hyvissä ajoin. Toisin sanoen edellisenä iltana voi alkaa etsiä passia, joka on edellisen reissun jäljiltä. Jossain.

Yksi näppärä säilytyspaikka passille on oma ajoneuvo. Etenkin kun sen on paria päivää aiemmin antanut kaverille lainaan, jotta hän pääsee Sallaan talviloman viettoon.

Tottunut matkustaja ei tästä hätkähdä, vaikka avovaimo saattaa lietsoutua paniikin valtaan. Onhan panoksena kuitenkin vain kahdeksantoistakesäisten kanssa matkailu yksinään. Riskillä matkaan lähtijää yleensä onnistaa ja näin kävi tälläkin kertaa. Viereisessä jonossa katsottiin satunnaisotannalla passeja, meidän jonossa ei.

Mitä aikuinen voi sitten abiristeilyllä tehdä? Ensinnäkin on käytävä kuuntelemassa valvoja-info. Kekseliäästi oli älytty laittaa monisteeseen "Valvoja-info" -tekstin jälkeen drinkin kuva. Pitäähän ne aikaihmiset jotenkin tilaisuuteen saada.

Ruokailu on tietysti ilmeinen vaihtoehto. Mitä hienostuneimpien ruokajuomien kera.

Ainoa kerta kun minua valvojatehtävissä tarvittiin oli illallisen aikana: "Sinähän oot se meidän valvoja. Missä vessa on?". En tiennyt. Turha akka.

Lisäksi valvoja voi käydä ostamassa laivan Supermarketista stand-up-DVD:n ja lukkiutua hyttiin katsomaan sitä. Laivalla livenä oleva stand-up -esiintyjä kun esiintyy vasta nukkuma-ajan jälkeen.

Bileillan saatossa valvojalle myös paljastuu, miksi termi on tosiaan valvoja. Naiivisti voisi kuvitella, että penskat ovat juhlimassa yökerhossa. Kissanvitut. Siinä kun aamuseitsemään asti kuuntelee vastapuolella olevasta hytistä musiikkia, vittua ja saatanaa, onkin aika uinahtaa. Siihen asti, kunnes 22:30 naapurihytissä oksentamaan alkaneet nuoret virkoavat ja aloittavat oman shownsa.

Paluupäivänä voi tehdä alkoholiostoksia Taxfreesta ja, jälleen, sulkeutua hyttiin katsomaan DVD-tallenteita.

Lounaan voi korvata Supermarketista noudetuilla juustoilla ja makkaroilla välttämättömine oheistuotteineen.

Ryhmän nuoret olivat yllättävän hyväkäytöksisiä. Osa pidättäytyi alkoholista käytännössä kokonaan. Onneksi toivoakin kuitenkin on. Kuvassa erään kaksikon työnäyte tuliaisten kuormaamisesta.

Leikolan Ismon sanoin: hyvä keikka!

Nyt loppu!

+

=

In yer face, monopoly guy!

Jo oli kinkerit

Saimme kutsun kinkereihin Kotalahden erämajalle. Avomiehellä tosin tuli parit muuttujat matkaan ja hän sai komennon varpajaisiin Kuopioon. Näin ollen minun oli määrä edustaa talouttamme kahden edestä. Avomiehen sisko oli henkilökohtaisena kuljettajana, Vilkas mies oli Tahkolla "koulutuksessa".

Kuskini varoitteli, että nämä kinkerit todella saattaisivat alkaa kinkereillä. Epäilys vahvistui, kun papin auto oli erämajan pihassa. Siis en minä kyseistä ajoneuvoa tunnistanut, mutta siinä kohtaa kuitenkin syntyi päätös jättää siiderikassi takapenkille. Ja olipa muuten oikea päätös. Kun menimme sisälle, tunnelma oli harras. Olimme siis reilun puoli tuntia myöhässä ohjelman alkamisesta ja siihen mennessä oli jo ennätetty muutama virsi luikauttaa ja pappi oli jättänyt pöytäkunnille keskustelunaiheeksi mm. sen, että mihin kirkkoa tarvitaan ja kannattaako kuulua kirkkoon. Kyllä alkoi pakanaa hiottaa.

En ollut koskaan aiemmin kinkereillä ollutkaan ja etikettivinkkeinä mainittakoot maltillinen kaula-aukko, hillitty silmämeikki ja kengistä sen verran, että jos on pakko lähteä korkkareissa niin vähiten kopiseva malli on sopiva valinta. Vanhoissa kyläkouluissa pakanan askel kuuluu ja kovaa.

Kuvassa erään pahaa-aavistamattoman vieraan tyylinäyte. Ilmeistä päätellen hän ei ollut ainoa joka ei tiennyt mihin oli tullut.

Pappi oli ilahduttavan nuorekas. Hän johti keskustelua mallikkaasti ja ymmärsi senkin, kun eräs vieraista kysäisi, että eikö kirkko voisi tehdä mitään sen eteen, että saataisiin enemmän arkipyhiä. Pappi oli tilanteen tasalla ja tiesi kertoa, että aikanaan Ruotsin kuningas oli ylenmääräisen velttoilun havaittuaan vähentänyt roimasti kirkollisten pyhien määrää. Ruotsalaisten vika siis tämäkin. Eniten arvostin papin toiminnassa sitä, että ymmärsi selvästi milloin oli aika lopettaa hienostunut keskustelu ja siirtyä maallisten antimien kimppuun. Pappi viittasi humoristisesti "kirkkokahveihin", joita vieraat varmasti kovasti jo odottivat.

Loppuun luikautettiin vielä virsi, jonka toisen säkeistön kaksi ensimmäistä riviä herättivät hilpeyttä lauluväessä. Tai osassa heitä. Tarkemmin, minussa ja avomiehen siskossa.

Ja ei ole kuulkaa juhlat, jos ei jossain vaiheessa piirileikkiä vedetä. Tässä vaiheessa jo hienokseltaan huolestutti että pääseeköhän kinkaiset ikinä oikeasti alkamaan.

Pääsihän ne. Papin poistuttua kiinteistöstä siirryttiin sitten välittömästi kinkerikahvien kimppuun. Hyvin nopeasti oltiinkin normaaleissa keskustelunaiheissa eli siinä miten olilkaan kaikki ennen paljon paremmin. Asuntojen hinnat olivat kohtuullisia, munkkikahvi maksoi viisi markkaa ja joskus menneisyydessä KalPan peliinkin kun lipun osti, saattoi nähdä kotivoiton.

Ja ainoastaan kerran illan aikana minua kehotettiin hankkiutumaan tiineeksi. Sanoin että niin, olishan se suorastaan sääli, jos näinkin ylivertaiset geenit jäisi välittämättä eteenpäin. Keskustelu tyrehtyi siihen.

Kunnollisiin kristillisiin juhliin kuuluu myös karaoke. "Älä iske Tuijaa, Tuija sua huijaa" -sanoitus iskostui mieleeni. Huikea biisi.

Lahjapöytää piti jossain vaiheessa käydä ihmettelemässä. Elegentteja paketteja elegantissa miljöössä.

Illan mielenkiintoisin ohjelmanumero oli kuitenkin se, että vieressäni istuva herrasmies osoittautui Kuopion ELY-keskuksen tarkastajaksi. Tämä paljastui kun hän rohkaistui kysymään erinäisten dialogien johtaman päättelyketjun (sekä muutaman oluen) jälkeen, että "ootko sinä se ice queen?!".Sanoin että minäpä hyvinnii. Kaveri ei ollut minun tilallani tarkastuksia tehnyt, nimi ei ollut tuttu. Mutta jonniinlaista kahvipöytäkeskustelua oli blogautuksistani työmaalla selvästi käyty.

"Rysselin koirien" edustaja luennoi  hyvin vakuuttavasti tilojen poimintaperusteista. Tilani kuuluu hyvin keskimääräiseen kastiin suomalaisia tiloja ajatellen ja tämän takia on hyvin epätodennäköistä että tämäntyyppinen tila osuu haaviin. Kerroin sitten osumatarkkuudestani ja mies tuumasi että "jotkut voittaa lotossakin". Oli myös puhetta siitä, että viljelijöitä kutsutaan myös antamaan palautetta tilatarkastuksista. Sanoin, että jostain syystä siinä arvonnassa ei ole tärähtänyt, muissa kylläkin.

Tarkastajan ammatti on haastava. Joskus on kakkua pöydässä, joskus tussari. Huikeaa nähdä aidan toiselle puolelle. Lannoitevalvonnan tulokset pitäisi tulla muuten ihan kohta, ovat ilmoituksia parhaillaan käsittelemässä.

Loppuun vielä tärkeä ilmoitus paikallisesta yökerhosta. Terassikausi on päättynyt!

Tarkkuutta rantatuolien kanssa siellä!

Ohjeita työn ja vapaa-ajan erottamiseen

Työterveyslaitoksen Kaisa Into haastoi kirjoittamaan työn ja vapaa-ajan erottamisesta. 

Tietotyöläisen osalta ainakin jako on selvä. Niin sanotuissa töissä maksellaan laskut, kauhistellaan Ilta-Sanomien sivuilla videota tupakoivasta suomalaisesta pikkulapsesta ja lähetellään Candy Crush Saga -elämiä. Niin sanotulla vapaa-ajalla sitten vastaillaan iltapuhteena sähköposteihin niille, jotka ovat iltapuhteena niitä lähettäneet. Hyvän työntekijän kun tunnistaa siitä, että tämä lähettää sähköposteja epätavallisiin aikoihin. Vain luuseri lukee ja lähettää niitä  pelkästään varsinaisella työajalla. Todellinen laiskuri ei vastaa sähköposteihin iltaisin ja viikonloppuisin.

Nyt kun on jo vastattu tyhjentävästi haastajan esittämään kysymykseen, voin jatkaa tietotyöstä sanasen jos toisenkin lisää. Ei ole yhtä joutavaa porukkaa kuin me tietotyöläiset. Ollaan mielestään hirveen tärkeitä, mutta ollaanko ikinä osattu muka tehdä mitään muuta kuin ärsyttää kaikkia muita kansalaisia omilla tekeleillä? Meistä johtuvat ongelmat pitkittävät ja vaikeuttavat toisten työpäiviä. Ja päätöksentekijät sitten maksavat meille siitä, että voidaan tehtailla koko ajan uusia virheitä. Jos Ikealla toimittaisiin kuin ohjelmistoalalla, sohvan tilannut asiakas saattaisi saada sohvan kuvalla varustetussa paketissa kirjahyllyn tai nojatuolin. Ja todennäköisesti kirjahyllyssä ei olisi hyllylevyjä tai nojatuolissa selkänojaa. Ja se ois niinku ookoo ja muutoshallinnan kautta lähdettäisiin hakemaan ratkaisua, jolla saataisiin asiakkaalle vihdoin se sohva, minkä tämä lähtöjään tilasi. Että eikö jo palattaisi helmitauluihin ja pahvista tehtyihin kasvukäyriin?

Jos tehdään syväanalyysia vielä laajemmalla otannalla, niin mainitsenpa vähän myös nykyajan ihmisen käyttäytymismallista. Jos joku kysäisee, että mitä kuuluu, pitää olla täysi hullu jos menee sanomaan että ei tässä ihmeitä, venyttelen pippeliäni kotisohvalla eikä ole oikeastaan sen kummempaa tekemistä. Jos ihmisellä ei ole kiire, on kyseessä täysi luuseri. Menestyjä on nimittäin aina jostain juuri tulossa tai jonnekin kohta lähdössä. Hän lähettää Facebookiin ilmoituksen jokaisesta kuntosalikäynnistään ja vasta illalla nautitusta lounaastaan.

Vielä loppuun avautuminen ASAP-lyhenteen käytöstä. Tämä on tärkein kohta koko kirjoituksessani. Moni onnekas on saanut sähköpostiinsa viestin, jossa sanotaan: ”Tarvitsen vastauksen tähän ASAP!”. Tai oikeammin, ”tarvitsen vastauksen tähän asap”, koska kirjoittajalla ei ole riittävästi aikaa käyttää capslockia tai shiftiä isoihin kirjaimiin. Tai käyttää välimerkkejä. Tai aloittaa lausetta isolla kirjaimella. Jos pysähdytään hetkeksi ihan näin porukalla miettimään, niin ASAP tarkoittaa as soon as possible. Ja mitä se on suomeksi? Niin pian kuin mahdollista. Mutta ei. Meillä se tarkoittaa, että tällä saatanan sekunnilla. 

Minä voisin puolestani haastaa jokaisen lukijan miettimään tarkkaan kun seuraavan kerran aikoo käyttää ASAPia yhtään missään viestinnässä. Päätyykö jonkun muroihin ihan oikeasti sitä kusta, jos kysymykseesi ei vastata välittömästi?

Ai vitsi, pitää lopettaa. Mulla on vähän kiire.

Mitä tehdä Kuopiossa

Kuopion torin alla on tätä nykyä moderni ravintola- ja kauppakäytävä, joka oli huippukallis rakentaa ja jossa ei asioi kukaan. Syntymäpäiväjuhliaan eilen viettänyt ystäväni oli valinnut ruokapaikaksi "Hienostuneen Nepalilaisen Ravintolan", jotta keretään käydä tutustumassa ennen kuin paikka menee konkurssiin.

Kokemus oli varsin jännittävä, sillä en ollut aiemmin syönytkään ruokaa terveyttä edistäviltä lautasilta terveyttä edistävillä aterimilla. Ravintolan sivuilta luvatta otetusta näytönkaappauksesta näette metallisen lautasen ja lusikan. Ne on valmistettu kansasta, joka on kuparin, tinan, sinkin ja raudan yhdiste. Tämä tavara imeytyy ruokaan ja on hyväksi ruokailijan terveydelle. Kupari ylläpitää luiden ja sidoskudosten terveyttä, auttaa elastiinin ja kollageenin muodostumisessa, pitää kilpirauhasten toiminnan normaalina, estää luu- ja kalsiumkatoa, lievittää nivelkipuja ja niventulehduksia ja estää mahalaukun sairauksia, diabetestä ja ihosairauksia.

Minä kysyn teiltä - pystyykö Iittala samaan?

Voin todistaa, että kansa varmuudella toimii, sillä minulla ei ollut vastoin kaikkia odotuksia tänään krapula. Ja kilpirauhasenikin oletettavasti vielä toimii.

Luonnonmukaisen lääketieteen teemaan sopi myös eräs illan keskustelunaiheista. Kasvaimet saa kuulemma katoamaan paastoamalla. Nyt tämä mullistava tieto pitäisi välittömästi saattaa kaikkien kirurgien tietoon, jotta heittäisivät viimein ne joutavat skalpellit nurkkaan ja alkaisivat kantaa potilaille vihannesmehuja tarjottimella.

Älyllisen mittelön perään olikin sitten jo aika siirtyä tasokkaisiin illanviettopaikkoihin, joissa ei kuulkaa pyöritä paljettimekoissa merkkikäsilaukkuja kuin kissanpentuja pidellen. Tietämättömille muutama esimerkki siitä, mistä laatupaikat tunnistaa.

Loppuun vielä ilahduttava näyte pohjoissavolaisesta anarkiasta.

Viva la resistance ja silleen! That showed 'em!