Neuvoja synnyttäjälle

Tyyppi päätti alkaa noudattaa suvun käyttäytymismalleja jo alusta lähtien, perse edellä pitäis joka kohtaan olla menossa vaikka ei mahu. Sillonpa on vain yksi vaihtoehto pärähtää maailmaan (ilman happivajetta) eli sektio.

Sain monenlaisia kommentteja, kysymyksiä ja konsultaatioapua perätilan, synnytyksen ja sektion suhteen matkan varrella. Keräsin tähän parhaimmiston.

"Sun pitäis pitää löysempiä housuja." Lapsi ei ois siis perätilassa ja kerkeis vielä kääntyäkin, jos en pitäisi farkkuja. Tämänkin menin mokaamaan.

"Meinaatko ottaa kipulääkettä?" Tämän kysymyksen paukautti lähisukulainen (aviomiehen puolelta), kun olimme juuri päässeet kertomasta, että synnytystapa on sektio. Olin että no joo, kyllä mä vähän buranaa meinasin pyytää kun maha leikataan auki. Jää ensinnäkin repeämismitali saamatta, ja nössö-stigma on myös vääjäämättä tulossa, koska tosiäiti ei lääkitystä käytä. Vissiin missään tilanteessa.

"Sektio... Olikos se että sen jälkeen ei voi saada enää lapsia." No ei se ihan sitä tarkota. Riippuu miten innokas kirurgi on, että mitä kaikkee romua intoutuu samalla rupeamalla pakista poistamaan. Pittää varmuuden varalta vähän sermin takaa kurkkia ja tarkistaa että mitä kaikkee sieltä lapetaan ulos.

"Ai niin pieni kokoarvio vauvalla! Yritähän että se painais ainakin 3 kiloa syntyessään." Jep. Suositteletko hernekeitolla vai läskisoossilla tätä prosessia hoidettavaksi vai millä ois varmimmat tulokset?

Appiukko tempaisi odotetusti pohjat tässäkin hommassa. Se tiesi sanoa, että turha synnytystä on pelätä, se on heleppo homma. Hän tietää ku on ollu yhteensä kolomessa ja yhessä niistä hänellä koski iskiashermoon niin kovasti, että vähintään yhtä suurissa kivuissa oli kuin emäntäkii.

Näin meidän kesken, pitäisin yhtä luotettavina näitä tietoja kuin appiukolta saatavia siivousvinkkejä.

Operaatiota odotellessa on syytä pitää itsensä kiireisenä, ettei kerkee miettiä liiemmälti asioita. Ukot olivat yhtenä aamupäivänä tuulenkaatoja sahhoomassa ja arvelin että laitan taapelipaikat valamiiks. Ihan viitakkeella ja kassaralla raivasin vatukot, horsmat, heinät ja puut pois eestä ja olin hirveen tyytyväinen. Sitten ukot tuli pihhaan ja olivat että ee myö tuonne niitä taapeloijja kyllä. No, tulipahan otettua pienet lämpimät siinä rojektissa niin olin sitten valmis isän kaveriksi taapelointiin kun muut ukot hävisivät muihin hankkeisiin.

Teknologiset apuvälineet osoittautuivat korvaamattomiksi. Kouralla ku ottaa nipun ja heivaa ne navetanvinnille menevälle sillalle niin jo urakka joutuu. Paitsi että kouralla ei saanu työnnettyä niitä tarpeeks ylös ja ovikii lenti vahingossa maahan ku ei oikein traktorin kopista kunnolla näe mihin se nippu on oikein menossa. 

Sain komennon "olla riehumatta" mutta oli tuosta aika heleppo tarttua laudan alalaitaan kiinni ja parilla askeleella oli jo sahatavara mukavasti hollilla selkävaivaista isää varten. Ei tarvinnu sen kumarrella. Näin sitä yhteistyö on voimaa kun kaks erilailla liikuntarajoitteista pistää tapahtumaan.

Viimeisillään raskaana oleva on joutava kaikenlaiseen rahtihommaankin. Kävin hakemassa kirkonkylältä lämminvesivaraajan, salaojaputkea ja maalämpöpumpun. Olin varma että tuo laitos jos ei rämähä alas jossain kohtaa kotimatkaa niin jo on kumma.

Kun on paljon kampetta kyydissä, on syytä välttää tarpeettomia koukkailuja kirkonkylän sopukoissa. Isä oli mukana ja näki välttämättömäksi pistäytyä Lidlissä hakemassa purkillisen suolakurkkuja. Pulssi oli osapuilleen 180 jo valamiiks. No, kurkut saatiin ja vielä varaosaliikkeeltä isän autoon parit polttimot, mutta koko reissun tärkein asia eli kaivinkoneremonttiin tarvittavat rikat unohdettiin.

Sitten vielä pari sanaa sektioon valmistautumisesta. Useita ohjelappusia on päästy lukemaan. Leikkausta ennen on syytä syödä kevyesti. Vohvelit esimerkiksi ovat aika kevyitä.

KYSiltä laitettiin lypsyohjeetkin mukaan. Pitää ennakkoon tiristää maitoa jos sattuu irtoomaan, ja varastoida pieniin ruiskuihin jääkaappiin ja napata sairaalaan mukaan sitten kun aika koittaa. Eilen olikin ensimmäinen lypsyilta. Saunan jälkeen sanoin aviomiehelle, että nyt kourit mun ryntäitä ja sä nautit siitä.

Kyllä voin kertoa, että kannattaa valikoida puolisoksi entinen lomittaja. Siinä missä minä sain jonkun vaivaisen tipan tulemaan niin mies tiristi ihan varastoon asti maitoa. Saatiin vähimmäismäärä täyteen. Eipä aikaakaan kun pääsen tekemään anopille yllätyspannaria. Anoppi on läpi vuosien syöttänyt minulle salaa sieniä ja vaikka mitä mistä en erityisemmin tykkää jonkun pöperön seassa ja voitonriemuisena sitten murkinoinnin jälkeen tullut sanomaan että etpäs tiiä mitä just söit. Kohta niitetään mitä kylvetään.

Sitten virallinen raskauskuva, tästäpä sitä lähetään sitten laihduttamaan, mikä onkin iltapäivälehtien ja joidenkin tuttavien kommentoinnin perusteella olennaista ensimmäisinä kuukausina.

Sitten vaan ootellaan josko ne hormonit viimeinkin heräis. Oletan että oon sit ihan tälleen:

Meinas melekein unohtua! Meillä on raksalla nyt lämmöt. Näin se urakka joutuu.

Penska tulloo - olenko valmis

Lapsen tuloon valmistaudutaan mutta ei siihen kuitenkaan voi valmistautua. Osa porukasta laittaa kuulemma jo petivaatteetkin pinnasänkyyn kuukausi etukäteen valmiiksi ja todennäköisesti on jo nimiäis/ristiäismenutkin suunniteltuna. 

Meillä on tuotu pinnasänky palasina makuuhuoneen nurkkaan ja tarkoitus on se jossain vaiheessa ihan kasatakin. Patja on vanha. Homeriski kuulemma on kun vanhaa patjaa käyttää. Ei haissut pahalta, joten en ostanut uutta. Mitenkähän sitä ennen on hengissä kestetty.

Merkittävimpänä makkarin muutoksena siirsimme asekaapin toiseen huoneeseen, jotta pinnasänky mahtuu. Jälkikäteen vähän harmittaa tuo asekaapin poisvienti, ois tullu vähän erilaisia otoksia verrattuna sisustus- ja perheblogien vastaaviin.

Makuuhuonetta piristävät kummasti lattialle levitellyt kalsarit ja asekaapin siirtoprosessin jäljiltä lojumaan jääneet tarvikelaatikot. 

Vaatteisiin pitäisi kai panostaa - olla kaikenlaisia ihastuttavia asukokonaisuuksia valmiina ja vaatteet lajiteltu väreittäin tai jotain. Olen saanut lukuisia kassillisia käytettyjä vaatteita, osa poikien ja osa tyttöjen jäljiltä. Seuraavassa numerossa selviää puuttuuko jotain oleellista. 

Käytettyjä vaatteita vastaanottaessa tulee monenlaisia ylläreitä. Esimerkiksi tällainen mekko, jota en olisi kuvitellutkaan, että tarvitaan.

Moni tietää, että kun sisustusta muutetaan yhdessä huoneessa, leviää se pian toisiinkin huoneisiin. Samoin kävi meille. Salissa oli aiemmin sen kalusteiden lisäksi ranchille muuttamisen jälkeen entisen asuntomme olohuoneen kalusteet ja nostelin sinne odottelemaan myös ammeet, turvakaukalot ja sen semmoiset. Nyt sinne saatiin myös aviomiehen toimistokalusteet. Kerrassaan upeaa.

Synnytysjännitykseen auttaa parhaiten kaikenlaisen askareen kehittäminen niin ei kerkii miettiä. Aviomies kävi Saarenmaalla mehtuureissulla ja toi akkojen autolla kuormallisen kiviä. Näistä pitäisi tulla saunaan luonnonkiviseinä. Kivet pestiin painepesurilla ja odottavat nyt asiantuntevan muurausmiehen työpanosta. Kieltämättä näiden kuvien perusteella hieman huolestuttaa lopputuloksen eleganssi. No, tässä vaiheessa oon tuumaillu että kunhan jotain valmistuu.

Juuri pakkasten kynnyksellä on myös oiva aika hoitaa rästihommia, kuten piippujen purkaminen ja uusien muuraus. Lammasfarmaria oli nuohooja jo suorastaan uhkaillutkin. Löydettiin ranchilta hyvä läjä reikätiiltä ja arvioidusta kokonaismäärästä uupumaan jäänyt tiilimäärä lonittiin purkutiilipinkasta. On se vaan monesti hyvä kun ei mittään heitetä pois.

Ennen-kuva otettiin lähinnä muistoksi, että talossa on joskus ollut piiput katolla. Aina ei välttämättä erinäiset urakat ihan valmiiksi asti naisille riittävällä tahdilla ennätä.

Näköjään vierasta miestä ku käyttää hommissa, on tahti toisenlaista. Piiput oli purettu alta aikayksikön ja mittään ei ees hajonnu mitä ei ois tarvinnu hajota. ´

Lammasfarmarin kanssa haluttiin muurausvaiheessa kiivaasti avustaa ja lopulta löytyikin erinäisiä tapoja osallistua. Laitettiin muoviloota tikkaiden päähän, minä ojensin alhaalta pitkäraajaisena immeisenä tiiliä ja lammasfarmari otti vastaan ja laittoi lootaan. Hetken mietitytti miten mahtais käydä jos miltei paperinohut muoviloota ois antanut periksi, mutta ei antanut. Paitsi mitä nyt pohja irtos.

Kakkospäivänä päästiin jo työkaluinnovaatioita kehittelemään. Kun muurauslasta tippuu piipusta alas ja päätyy uunin perälle, tarvitaan harjanvarsi, metallihenkari ja rautalankaa. Ja ohtalamppu että näkköö onkia työkalua pois.

Ja kerran kun harjoittelee, niin toisella kerralla kun lasta taas tippuu on jo paljon kokemusta asiasta. Näin sitä kehitys kehittyy.

Ystävien tuki on tärkeää kun on huolta ja epävarmuutta. Pyrin yhden heistä luokse käymään, mutta sain pakit koska minusta ei ole lenkkiseuraa. Mutta onneksi sitten kun "viikon päästä synnytyksestä, ei millään pahalla, tajuat että pitää alkaa laihduttaa niin voidaan käydä lenkillä yhdessä". Minä olin arvellut ettei siinä kohtaa paljoo kerkee tuommoisia laihdutusasioita miettiä, on ihan monenlaista muuta tekemistä. Mutta näin sitä viisastuu. Lisäksi sain vinkin jostain uudesta Bailamama-jumpasta, jossa kiinteydytään ja harjoitetaan lantionpohjalihaksi saatteella "tää vois olla sulle sopiva". Tajusin että minua odottaa ylipainoisuus ja löysäpilluisuus. Miten siitä selviää, miten saan ystäväni takaisin?! Vastasin jumppaehdotukseen kuvalla.

Mutta ei se mittään, jos roppa katsotaan kohta täysin menetetyksi niin huumorintaju ja itsetunto ovat vielä kuitennii tallella.

Äitiyslomalla on aikaa perehtyä myös tuleviin kotivanhemman viihdykkeisiin. Tärkeimpänä pitäisin nettikirpputoreja. Ovat olleet antoisia. Hampaita nauratti tämä ilmoitus ja tiedustelu siihen liittyen.

Kyllä se tästä. Meidän tiimi on jollain lailla valmiina. Jospa ois terve ja oppis jossain vaiheessa tavoille, niin ois jo hyvä.

Mitä tehdä äitiyslomalla

Äitiysloma alkoi. Olen saanut useita neuvoja mitä olisi hyvä tehdä tai olla tekemättä. Parhaaksi katsomani neuvo oli: tee mitä haluat.

Tempaisin nokoset keskellä päivää ja sitten lähdin lammasfarmarin kanssa pätkimään ja hilaamaan pois metsästä upeita aidantolppia.

Tarkka mitta.

Meillä ei autoja sen ihmeemmin rakasteta. Työvälineitähän ne on.

Lammasfarmari oli aiemmalla mehtäreissulla jättänyt tienvarteen merkin missä seuraava rankapino on. Näette kuvassa etualalla olevan männyn rungossa kassaran. Maamerkkinä olisi toki kelvannut esimerkiksi puolen kuution harkkopinkka, mutta parempi että on semmoinen merkki jonka taatusti havaitsee.

Oli meininki tehdä tolppiin kirveellä upeat terävät kärjet. Siinä vähän vajaa kymmenen tolppaa kun oli näppärästi teroteltu sanoin lammasfarmarille että tää on kyllä niin perseestä että eiköhän nöyrrytä ja kutsuta ukot moottorisahan kanssa näihin talkoisiin.

Eräs miespuolinen ystäväni, HeTero, luuli että hakkaamme tolppia kiven päällä. Ei sentään.

Lähetin marttyyrikuvan aviomiehelle ja lupasivat päräyttää pihhaan. Saapuivatkin sen jälkeen kun olivat todenneet että bensa on loppu ja varastaneet sitä isän veneestä.

Tämä oli syksylle toinen tuottavuusloikka. Meni ehkä puolisen tuntia kun oli kaikki tolpat terotettu, pätkitty määrämittaan, ylimenevät osat viety puuliiteriin ja tolpat lastattu lavalle ja käyty mättämässä pellolle sopivin välein myöhempää pystytystä varten. Se aiempi tuottavuusloikka tapahtui Kelalla kun kävin asioimassa ja kerroin virkailijalle, miten Alt+Tab -näppäinyhdistelmää käytetään. Kiitokset olivat vuolaat.

Muuta mitä kerettiin tolskata oli nykyisten lammasaitojen vahvistus laudoilla. Perkeleen pässit ja uuhet ovat vähän väliä murtautumassa toistensa leireihin riiuuhommiin. Yhtenään on saanut lammasfarmari niitä hätistellä takaisin omiin aitauksiinsa.

Liki ammattimainen kuorma. Lastausprosessissa vahingoitettiin yhtä lava-auton takaluukkua.

Aina valitaan se paska liina, jossa kiristin telekkuaa. Onneks saatiin toinen liinoista irti. Oispa ollu nolo pyytää naapurin isäntä liinan irrotukseen.

Lopputulos liki ammattimainen. Ylpeys oli vähintään samaa luokkaa kuin edeltävänä syksynä navettaan tehty portti saranoilla. Oltiin että nyt kestää. Uuhet kerkesivät olla navetassa 15 minuuttia kun portti oli jo kappaleina.

"Oottakee vuan, kyllä tästä läpi männään. Nähdään ne pässit. Ja haistetaan ne."

Kun saatiin uuhien aitaus vahvistettua, oli seuraavan koitoksen aika. Pässit piti saada siirrettyä peltojen aivan takimmaiseen laitaan, jotta hajurako maksimoidaan. Suunnitelma oli pettämätön, eikä tähän tarvittu ukkoja.

"Ne pitää saada tuosta kivikasasta pois, että saadaan verkkoaita siirrettyä sukkelaan sen tälle puolelle." "Jep, hyvä alku on ainakii."

Kutsuttiin ukot apuun. Aviomiehen ja HeTeron suosiollisella avustuksella saatiin pässiporukka siirrettyä verkkoaidan sisällä "nuottataktiikalla" oikealle laitumelle.

Kävin välissä kaapuntilaiselämää viettämässä Tampereella. Aviomiehen kummitytön kämpällä kävin syömässä pitsaa, hengailemassa banaanikärpästen kanssa, etsimässä pöytäpintoja ja piikkaamassa ruoantähteet lautasista ja kipoista irti. Seuraavaksi menin Erityisen Ystäväni luokse ja kävimme tutkailemassa Eurooppalainen ruokatori -tapahtuman ytimessä (lue: syötiin kanapitat ja ostettiin fudgeja ja häivyttiin). Lisäksi kulturellisti vierailimme pääkirjastolla. Vessassa. Toisen yön vietin veljeni ja hänen perheensä luona. Oli tervehenkistä menoa. Ruokailua, Justin Bieberin roast -ohjelman katsomista ja seuraavana päivänä ulkoilua ja yhdessä syömistä. Puistokeikan aikana oli tarkoitus että perheenäiti olisi rentoutunut, etenkin kun oli iltapäiväksi töihin menossa, ja hän käyttikin tilaisuuden hyväkseen. Imuroimalla. Huoh.

Veljenpojan, 1 v 8 kk, tilataideteos "mustikka-aivastus". Tekniikka: räkä lakanalle.

Sunnuntai-illaksi jouduin pihhaan ja piti jo lähteä jyvien ja heinän ajuun ettei ihan vetelehtimiseksi mene elämä.

Tänään vietiin pellolle ranchillani pyörineet tarpeettomiksi käyneet verkkoaidat ja mätkittiin aidantolpat juntalla kiinni.

Jännät jäljet jättää autoon tuommoinen verkkorulla ku ottaa ja pomppaa toisen päältä suoraan kylkeen.

Tämmösellä systeemillä hakattiin tolopat kiinni maahan. Anto tehä hyvvee. Isompia piti lekalla hakata. Ei saatu yhtään lommoa autoon tässä prosessissa vaikka ois ollu vielä suuremmat mahdollisuudet.

Kylläpä tähän kelepoo huomenna verkkoa viritellä.

Kokemuksia perhevalmennuksesta

Olemme käyneet kahdessa ensimmäisessä perhevalmennusiltamassa. Viime viikolla oltiin neuvolan tädin ja perhepalvelutyöntekijän tms. kanssa orientoitumassa perhevalmennukseen. Keskustelua ryhmässä koetettiin aktivoida näyttämällä sarjakuvia, jotka liittyvät jollain tavalla tunteisiin. Sitten pysähdyttiin yhden kuvan kohdalle, jossa tulevien vanhempien ajatuskuplissa oli erinäisiä huolia kuten osaanko hoitaa vauvaa, pääsemmekö enää ikinä yhdessä minnekään, tykkääkö vauva minusta jne. Tuli odotettu kysymys - tuntuvatko mitkään näistä ajatuksista tutuilta. Sanoin että kyllä tuntuvat tutulta, mutta niin päin että tykkäänkö minä siitä vauvasta.

Jostain syystä keskustelu tyrehtyi ja porukka hiljeni. Veikkaan pitkää miinusta neuvolatädin mustaan kirjaan ja prenataalia lastensuojeluilmoitusta.

Mitä perkelettä niistä tunteista kyselemään, jos tunteet eivät sitten miellytä.


Tänään oli toinen istunto, aiheena parisuhde ja tunteet. Mahdollisuus korjata maine. Jututtajina olivat perheterapeutti ja psykologi. Ryhmässä oli lisäksemme kaksi naista. Tarjolla oli kraanavettä ja käsipaperia. Perheterapeutti lämmitteli joukkoa kertomalla millaisia palveluita kunnalla on tarjota alle kouluikäisille lapsille ja heidän vanhemmilleen. On puheterapiaa, käyttäytymisterapiaa, parisuhdeneuvontaa ja tullaan vaikka kotiin auttamaan askareissa ja keskustelemaan arkisista asioista ja pulmista. Kysyin että onko teillä mitään semmoiseen kun mies ei laita tavaroita paikalleen.

Psykologi tuumasi että ei oikein pysty neuvomaan, koska omassa torpassakaan ei näin tapahdu.

Psykologi tarinoi siitä miten elämä muuttuu kun lapsi syntyy. Hän kertoi siitä miten uni on kortilla, aika on kortilla ja sitä rataa. Aiemmin on voinut vapaasti mennä, harrastaa, tehdä kaikenlaista. "Mutta ei enää.", täydensin lauseen loppuun.

Kaksikko antoi kaikenlaisia vinkkejä siihen miten parisuhdetta vaalitaan. On pyrittävä verkostoa hyödyntämään että voi olla joskus kahdestaan. Mutta ettei asiasta tulisi epäselvyyttä, lapsen pääasiallisten hoitajien on syytä ensimmäisen ikävuoden ajan olla vanhemmat. Samoin voi kertoa tunteista ja pitää kuunnella toista. Pitää osata huomioida. Läheisyyttä voi ilmaista muutoinkin kuin seksin avulla.

Mikäli ei pääse kotoa juuri minnekään, voi pariskunta hakea piristystä esimerkiksi kotitöitä vaihtelemalla. Kumpi nukuttaa, kumpi vaihtaa vaipat ja sellaista jännää. Myös ilonaiheita on syytä etsiä arjesta eri tavalla. Ilon aihe voi olla esimerkiksi se että pääsee suihkuun. En malta odottaa.

Sitten päästiin viimein tunnekortteihin. Psykologi latoi pöydälle erilaisia aiheita ja niihin liittyviä tunteita. Jokainen sai valita oman kortin tai useamman. Aviomieheni ei valinnut yhtään.

Vieruskaverini aloitti kertomaan hänen yrittäjämiehestään ja että yhteinen aika on jo valmiiksi kortilla. Toinen naisista komppasi heti että heillä on sama tilanne. Minä ehdotin, että voitais oikeestaan ottaa tässä pieni jäsenten välinen kisa että kenen ukko on vähiten kotona. Eivät lähteneet kilpaan mukaan. Olin vähän pettynyt.

Toisen naisen huoli oli että häviääkö naiseus kun tulee äidiksi. Että kun on siltikin jonkun emäntä, ei pelkästään äiti. Pitäisi pystyä tuntemaan itsensä vetovoimaiseksi. Mietin sitä että turha sellaista on pelätä mikä on vääjäämätöntä. Tuumasin että kyllähän siinä kun kokoharmaassa collegeasussa päräyttää tukka limassa kyläkauppaan, tuntee varmasti itsensä tosi haluttavaksi. Aviomieheni ehdotti että arkeen voi kuitenkin hakea vaihtelua sillä, että käy välillä asioimassa ihan kirkonkylällä asti. Meillä on siis valmis virkistäytymissuunnitelma. Aviomiehelläni ei ollut tunteisiin muuta sanottavaa kuin että hänen on vaikea uskoa ettemme pärjäisi lapsen kanssa. Tosi vaivaannuttavaa, ettei hänellä ole mitään huolia tai sen kummempia tunteita. Mitä se oikein kuvittelee itsestään ja meistä? Perkele tule edes lämmintä vettä vessaan.

Psykologi avasi tunnetarinoinnin jälkeen masennusdialogin vetävästi: "Olitte toivoneet synnytysmasennusta."  Totesin että kyllä, oon tosi pettynyt jos sitä ei tule. Oli puhetta hormoneista ja väsymyksestä ja että itkuisuutta ja tunteita voi esiintyä yleisimmin ja vahvimmillaan siinä 3 - 5 päivää synnytyksestä. Mutta jos paha mieli pitkittyy, on syytä jutella asiasta neuvolassa. Vauvaa kohtaan voi olla negatiivisia tunteita.

Kysyin että kun tässä nyt tunteista puhutaan ja vertaistukea haetaan, niin voisiko juontajakaksikko kertoa täysin rehellisesti omat kaikkein ikävimmät ajatukset lapsiin liittyen. Yllätyksekseni tyypit melkein ilahtuivat tästä pyynnöstä. Perheterapeutti sanoi että jos hänen kolmas lapsensa olisi ollut ensimmäinen, ei olisi muita lapsia tullut. Oli ollut niin kova huutamaan. Neuvolatraumastakin hän kertoi. Lapsi oli ollut itkuinen jatkuvasti ja häntä oli hankala rauhoittaa. Neuvolan täti oli kopannut itkevän lapsen käsiinsä ja lapsi oli lopettanut ulinan justiinsa. Neuvolan täti oli voitonriemuisena todennut että katsos nyt, sinä et vaan osaa tätä lasta rauhoittaa. Ihan nyrkit puristuivat kokoon kun hän tarinaansa kertoi. Totesin että on kuitenkin tosi hyvä, ettei asia ole selvästikään jäänyt sinua vaivaamaan. Ei ymmärtänyt sarkasmia. Muulle yleisölle kelpasi.

Psykologi avautui myös itkemisestä, paineista olla täysimettäjä ensimmäiset kuusi kuukautta hinnalla millä hyvänsä ja turhautumisesta siihen, ettei saa penskaa nukkumaan. Oli ollut mustia ajatuksia.

Tykkäsin. Ihmisiä ovat nuokin.

Seuraavat kaksi iltamaa liittyvät synnytykseen.

Maltan odottaa.

Tyttöystäviä, oksennuksia ja vuotoja

Ymmärsin hiljaisuuteni herättäneen syvää ja vilpitöntä huolestuneisuutta lukijakuntani keskuudessa (lue: kaksi kommenttia). Nyt on nopeasti reagoitava ja täräytettävä tiskiin viime kuukauden keskeiset tapahtumat. Hiljaisuus on johtunut kaikesta työnpaskasta mitä on pitänyt tehdä.

1 Isällä on tyttöystävä

Ja nyt siitä uskaltaa jo varmaan rollia. Kaikki alkoi vapun alla. Olimme edeltävänä iltana käyneet pohjoissavolaisen tunneperäiseen ilmaisuun kyvyttömän tuppisuuperheen mittakaavalla merkittävän keskustelun tiineydestäni:

Minä: Meille on tulossa tämmönen. *näyttää ultrakuvaa*
Isä: No jo oli aikakin!
Minä: Joo...

Tämän avautumisen seurauksena isä uskaltautui puolestaan kertomaan minulle seuraavana aamuna uutisensa. Olin lähdössä töihin ja isä oli olohuoneessa aamuteeveen katselussa. Oli selvästi vaivautunut. Arvelin että pitäisi saada kakaista ulos esimerkiksi että tuotko kaupasta kahvia. Kysyin että onko sulla jotain asiantynkää.

Isä: Onko teillä vappuna minkälaista.
Minä: No ei ihmeempiä, päivällä on töitä mutta illaks ei taija olla mittään.
Isä: Tulisitteko mökille illalla saunaan.
Minä: Joo mikä ettei.
---
Isä: Sinne ois tulossa yks vieras.
Minä: Aijaa! Kukas on tulossa?
---
Isä: *katselee kattoa* Yks Leena.
Minä: Jahas, kukas se semmonen Leena on?
Isä: Se on vaan yks.
Minä: Okei.

Nyt tiedän suunnilleen miltä teini-ikäisen lapsen kanssa asuminen tuntuu. Isä häviää perjantaina iltapäivästä ja tulloo pihhaan sunnuntaina illankähmässä. Päiväpeitteenkin on ostanut! Ja väittää ettei oo vakavaa.


2 Työyhteisön tuki

Turpoavaa pakkiani on muistettu työyhteisössä eri tavoin. Oli firman bileet elokuun lopussa. Olisin osannut järjestää nekin juhlat paremmin, mutta ei mennä siihen. Raskaana oleva kollega on monin tavoin kullanarvoinen. Esimerkiksi kun 15-henkiseltä monikansalliselta miesporukalta loppuu yllättäen hotellin saunassa suomalainen valkoviini, on aivan selvää keneen tilanteessa tukeudutaan.

Esimies: Moi!
Minä: No terve. Mitteepä laitetaan?
Esimies: Meitä on täällä saunassa viistoista. Siis sun ei tarvii missään tapauksessa suostua, mutta meiltä loppu kossu. Ei oo pakko mutta voisitko hakea Alkosta pari pulloa.
Minä: Se vuan järjestyy, kyseessä on kuitenkin hätätilanne. Tee niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän, käännä toinen poski ja sitä rataa.

Alkon kassalla on kyllä pakko selitellä ettei nää siis mulle tuu. Tiedä mitkä verikoirat ja sossuntädit ois kohta perässä.

Saunan ja kirkkaiden tuloksena päästiin tiivistelmään firman miesten illasta: espanjalainen tilaa viinat, intialainen oksentaa, ruotsalainen pilkkii ja suomalainen itkee. Aika säälittävää, että 7 kk raskaana oleva on baarissa pisimpään. Tai olen vaan kovempi tyyppi. Huolehdin kolme viimeistä sälliä hotelleihinsa ja koteihinsa, koska olen myös siten niin hyvä ihminen.

Monikansallisessa työyhteisössä piilee suurta rikkautta ja usein jotain muutakin, mutta ei mennä siihenkään. Pyörähdin länsinaapurissa heittämässä hyvästejä hetki sitten. Siellä oli huomaavaista sakkia. Ukot olivat että miten oot voinut, toin sulle hedelmiä, otatko kahvia, hei anna mä siirrän sen tuolin, näytätpä hyvältä ja sitä rataa. Suomessa kysellään että eikös pitäisi käyttää tuota tavarahissiä. Oiva huumori on myös upean ajankohtaista. Meitä oli porukka lähdössä asiakkaalle yhdellä pirssillä ja porukkaa oli otettava kyytiin useammasta sijainnista. Kysäisin että mitenkäs myö kuletaan sinne huomenna. Pitäis varmaan tiedustella Särkänniemestä miten niitä suuria nisäkkäitä siirrellään, kuului vastaus.


3 Harrasteet ja ihmissuhteet

Hommasin lammasfarmarille yllätyksenä talven puut eli 12 mottia koivuhalkoa. Mitoitus sattui juuri nussakasti kohdilleen.

Ei tarvinne selittää tarkemmin.

Minulle on kehkeytynyt huoli sosiaalisen elämäni tilasta neloskvartaalilla ja siitä eteenpäin. Olen ollut suorastaan epäilyttävän aktiivinen ystävieni suuntaan, jotta eivät unohtaisi minua. Ahdistaa että mitäs perkelettä teen kun työt kahden viikon päästä pitäisi lopettaa. Samoin kontakteja kyläläisten välillä tulee vaalia. Käytiin eilen naapurin karaokepisteellä. Idea syntyi kun sitä ennen olin ystäväni ja aviomiehen siskon kanssa viettänyt laatuaikaa eli avasimme pari viikkoa sitten matkahuollon palvelupisteestä noutamani äitiyspakkauksen. Keskustelimme tunteista ja rintatulehduksesta. Kokosimme rintapumpun. Arvelin että nyt olisi syytä ajaa illanviettoon järven toiselle puolelle. Niin tehtiin.

Karaokeiltoihin on liittynyt aina yllätyksellisiä tapahtumia. Tämäkään kerta ei luonut poikkeusta. Lähdin tykittämään omalla autolla edellä ja ystävät painattivat perässä omalla ajoneuvollaan. Jossain kohtaa havaitsin että ei näy takanatulijoita ja kohta puhelin soi. Ajettiin takaisin todistamaan öljyvuotoa. "Akkojen autostani" löytyi kaikki tarvittava hinausvälineistö ja saatiin kiulu kiskottua viereiselle pellolle odottamaan päivää parempaa.

Mikä tilanteessa neuvoksi? Turha sitä on iltaa pilata yhden tällin takia. Pikainen soitto kotiin avopuolisolle että näin kävi ja eiku suorinta tietä karaokepisteelle.

Repertuaariimme kuuluivat autoiluaiheiset klassikot kuten Teuvo maanteiden kuningas ja Bensaa suonissa.

Näissäkin bileissä olin palkintokorokkeella turnauskestävyydessä.

Nauti raskaudesta!