Mainetta ja kunniaa tarjolla

Joku tai jotkut ystävälliset ovat äänestäneet blogini ehdolle Inspiration Blog Awards -kilpailuun. En nyt ihan päässyt selville siitä, miten blogini ketään inspiroi, mutta ehkä minun ei tarvitse tietääkään.

Täällä voi äänestää tätä ja/tai muita blogeja:

Sinne lähti Hiace

Nyt on High-Ace kaupattu ja suru on syvä. Auto meni myyntiin klo 13:13 ja klo 13:14 soi puhelin ja se oli menoa sitten. Toivottavasti meni hyvään kotiin. Vannotin vielä ovella, että pidäthän huolta. Tämä Hiace ei mene Afrikkaan vaan jää ihan omaan käyttöön. Joku roti sentään, hikihän sille tulis kuumilla mailla.

Pientä tyhjentämistä oli autossa. Kaksi runkkaria, patja, petari, sähköasennustarvikkeita, kierrätykseen menossa olevaa paperia, lapio, punatulkku, työkaluja, lapanen, vaatekasseja yy-äm-äs, yy-äm-äs.

 

It's an end of a fucking era! Ja varmasti on ihan paska se seuraava auto. Lava-auto. Hmph. Veikkaan, ettei siihen saa uusittua kaikkia  iskareita alle 140 eurolla. Niin.

 

 

Kuinka vaihdetaan talvirenkaat



Viikonlopun yhtenä projektina oli talvirenkaiden vaihto Hiaceen. Tästä yritin vihjailla jo ennen ensilumien tuloa, mutta turhaan. Tällä välillä auto oli kanissa autotallissa, koska eihän sitä uskaltanut ranchille ajaa ja toinen auto oli niin täynnä paskaa, ettei sinne saanut renkaita mahtumaan. Köryyteltiin sitten lumien aikaan tällä toisella autolla, kunnes se otti ja hajosi. Luonnollisena jatkumona oli avomiehen isoveljen auton lainaan ottaminen. Lumet sulivat pois ja sen myötä lähdettiin siirtämään Hiacea ranchille. Jouduimme vain yhdessä risteyksessä vaaratilanteeseen asfaltin jääpeitteisyyden vuoksi.

 

Kun on autoremontin aika, homma aloitellaan tyypillisesti aina hallin siivoamisella, jotta ajoneuvo edes mahtuu sisälle. Renkaitahan ei siis voi vaihtaa muutoin kuin nosturilla.

 

Avomiehen ranchilla käy aikamoinen liuta lähisukulaisia hoitamassa tai hoidattamassa autojaan kuntoon. Appiukon, avomiehen ja sukulaisten jäljiltä pihamaille ja halliin jää jotain ylimääräistä. Sitten kun halliin ei enää pääse sisälle, alkaa toisten syyttely. Jotenkin mystisesti sotkua syntyy, vaikka kukaan ei ole varmuudella jättänyt tavaroita lojumaan tai roskia pyörimään. Samoin työkaluja häviää jatkuvasti, vaikka kaikki ovat aina ne paikalleen käytön jälkeen palauttaneet. Ranchilla asuvalla isomummolla on muistisairaus, joten varmaan hän on syypää.



 

 

 

Vuoden siivooja kun olen, jouduin luonnollisesti putsaustalkoisiin, vaikka autojen korjaaminen ei lukuisten erityisosaamieni joukkoon kuulukaan. Olenhan virallisissa asiakirjoissakin "maatilan osallinen", joten näillä mennään. Koska minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mikä on tarpeellista metallitavaraa ja mikä ei, työnjako tehtiin niin että avomies osoitti ja minä kannoin tavaroita metalliromukasaan hallin toiselle puolelle. Slummityyliin laitoimme myös tynnyrin tulille. Vain paperipussiin verhoiltu kossupullo puuttui. Ja kynsikkäät.

 

 

Siivotessa voi tehdä löytöjä, kuten esimerkiksi drinkkitarpeet.

 

 

Jätteiden lajittelun ja yleisen järjestelyn ohessa olisi voinut hetkeksi istahtaa viihtyisään Taukomuna-merkkiseen taukotupaan. Jostain syystä jäi tauot pitämättä.

 

 

Oravikosken Sherlockina äkkäsin heti, että Hiacen talvirenkaat eivät ole ehkä viettäneet välikauttaan rengasvarastolla vaan jossain ihan muualla. Tavaroiden asianmukainen varastointi ja käyttökunnosta huolehtiminen on näillä seuduilla aikoja sitten lopetettu kannattamattomana toimintana.

 

 

Kun hallia oli parituntinen siivottu, saatiin Hiace ajettua viimein sisään. Siinä vaiheessa tuli havainto, että talvirenkaissa oli aivan liian vähän nastoja. Että eihän ne katsastuksesta läpi mene.

 

Looginen lopputulos renkaanvaihtoprojektille oli tietenkin se, ettei renkaita vaihdettu. Taidan vaihtaa koko auton niin pääsee helpommalla.

 

 

 

 

Kilpailu ratkennut!

Kilpailuun saatiin niin paljon noloja paljastuksia, että finaaliin ylsi lopulta 16 tarinaa. Asiantuntijaraati ei pystynyt parhaalla tahdollakaan asettamaan niitä järjestykseen, joten vedettiinpä arvalla.

 

Saunavalosarjan voittaja: Bee Rappu jonka rakastelukokemus ei mennyt kuin Strömsössä

Pinkin peili-käsilaukkupidike -setin voittaja: zenstation, joka luuli keittiötä WC:ksi ja hänet yllätettiin virtsaamassa laatikostoon

Turkoosin peili-käsilaukkupidike -setin voittaja: kakka-aivo, joka yritti tehdä vaikutusta poikaystävän vanhempiin pissaamalla ja kakkimalla vierashuoneen oven eteen ja näyttäytymällä tämän lisäksi vielä alasti keittiössä

Vapaavalintaisen puhelimen tai tabletin voittaja: jumpsuit-Huttunen, joka onnistui saamaan häpykarvansa haalaripuvun väliin niin tiukkaan, että hänen oli matkattava ystävänsä luokse pinteestä vapautettavaksi (puhelin/tabletti ja Vuoden ystävä -palkinto kuuluisi oikeastaan kyseiselle ystävälle, joka tarttui ensin saksien sijaan kameraan)

Kiitos kaikille osallistumisesta! Palkintoja olisi pitänyt olla paljon enemmän - liian moni huipputarina jäi pakettia vaille.

Will you marry me?

Ihmiset lataavat kosinnalle monesti ihan hirveitä odotuksia. Ei ihme, että moni mies ei uskalla edes kosia, koska puitteet saattavat osoittautua hirveäksi pettymykseksi. Jos ei älyä viedä daamiaan (amerikkalaisen) kerrostalon katolle, jossa on valaistus, tekopuu, viulunsoittaja, kynttilöitä, viiniä ja ruokaa, on ihan juntti. Aiemmin sai pelätä pelkästään että kelpaako sormus. Ja sitä ennen että suostuuko toinen ees ylipäätänsä.

Minä meinasin yllättäen pilata oman kihlautumistilanteeni. Oltiin lomareissulla ja kammettu itsemme yhteen näyttävään puistoon nautiskelemaan miljööstä. Ukko näytti niin vaivaantuneelta ja kiemurteli siihen malliin, että olisin kohta kysynyt, että paskattaako sitä. Sitten kun se oli painumassa kosimisasentoon, meinasin kysyä että mitänää oikein könyät siinä, ihmiset kahtoo!

Kosinta tuli ihan täytenä shokkina. Oltiin kuitenkin oltu vasta kymmenen vuotta yhdessä siinä vaiheessa. Ihme hätäilyä. En kyynelehtinyt ja huutanut "Yes, oh yes!" (suomen kielellä ei voi suostua kosintaan). Tuijotin vaan lähinnä sanattomana ja laitoin liian ison sormuksen etusormeeni, ettei se vaan tippuis. Puhekykyni palautui noin kahden tunnin kuluttua.

Minusta Vilkkaalla miehellä oli paras taktiikka kosimiseen. Hän hoiti homman yhtenä koti-iltana toteamalla, että ”no männäänkö sitä myökii sitten naemisiin?”.

Minusta just hyvä kosinta. Suosittelen kaikille. Ei tarvii Barcelonaan asti matkustaa vaivaantumaan.

Huikea kilpailu blogin 1-vuotissyntymäpäivän kunniaksi

Aivan yllättäen ja pyytämättä eräs yritys tarjoutui antamaan minulle valikoimistaan vapaavalintaisen matkapuhelimen tai tabletin! Tämä käsittämätön onnenpotku sattui varsin hyvään saumaan, sillä a) blogini juhlii 1-vuotista taivaltaan ja b) minä en halua enää yhtään lisää minkäänlaista teknologiaa asuntooni. Minulla on jo tarpeeksi ongelmia.

Ilokseni myös ilmoitan, että paikallinen ja palveleva rautakauppa lahjoitti minulle muutaman tuotteen, jotka pääsevät myös mukaan kilpailuun. Huomauttaisin, että kyseiset palkinnot ovat paljon parempia kuin tuommoiset aateekoo-ja-intternetti -läyhäkkeet.

Palkinnot parhausjärjestyksessä:

1. Saunavalosetti, kotimainen
2. Peili ja käsilaukkupidike (väri: pinkki, tyyli: bling bling)
3. Peili ja käsilaukkupidike (väri: turkoosi, tyyli: bling bling)
4. Vapaavalintainen matkapuhelin tai tabletti yrityksen valikoimista

Megakilpailuun pääset mukaan seuraavasti:

1. Kirjoita tähän kirjoitukseen kommentiksi noloin tilanne, johon olet joutunut
2. Jätä kommentti joko Blogger-tunnuksellasi (otan yhteyttä blogisi kautta) tai ilmoita sähköpostiosoitteesi

(Nimimerkkimallissa saattaisi olla useampi samalla nimellä kisassa mukana ja olisipa ikävää, jos peiliä ja käsilaukkupidikettä tavoittelisi lopulta kahdeksan erillistä Jormaa. Mutta eiköhän näistä järjestelyistä huolimatta tämäkin kisa saada vielä jotenkin sekaisin ja ryssittyä.)

Arvovaltainen raati kokoontuu arvioimaan vastauksia ja valitsemaan parhaat noloudet su 27.10.2013, joten pistähän tohinaksi.

Mä oon, niinku, Twitterissä

No niin. Nyt minä olen ilmeisesti onnistuneesti perustanut Twitter-tilin. Olen kai hip 'n cool nyt.

Käsittääkseni tämän palvelun hyöty on se, että voin #myrkyttää #päiviänne #myös #lyhyillä #infopläjäyksillä. En kyllä ymmärrä mitään noista risuaidoista. Pahoittelut jo etukäteen.