lauantai 16. helmikuuta 2013

Kävelevät kuolleet


Työkaverini tutustuttaa minua usein laadukkaisiin tv-sarjoihin, joihin minä, Dr. Philiä, Top Chefiä ja Greyn anatomiaa seuraava henkilö hyvin epätodennäköisesti muutoin törmäisin. Huippulöytöjä ovat olleet esimerkiksi Justified ja Breaking Bad.

Olimme eilen lounaalla ökyrikkaan ex-kollegamme kanssa (pitää kertoa hänestä joskus teille enemmän). Nämä puhuivat keskenään kiivaasti jostain roolipeleistä ja tämän keskustelun aikana minä olin vaan että:
 

Jossain vaiheessa havahduin cocktail-ilmiöön. Alettiin puhua Walking Deadista. Tajusin, että voisin ottaa osaa keskusteluun. Työkaverini ihmetteli että miten olen uskaltanut sellaista sarjaa edes katsoa. Siinä kohtaa piti tunnustaa, että olen vilkuillut ohjelmaa muutaman minuutin verran sieltä täältä. Seuraavat kohtaukset ovat jääneet mieleeni.
 
Kohtaus 1:

Pikkupoika keksi lähteä kikkailemaan metsään. Yksinään. Post-apokalyptisessä maailmassa missä tämännäköiset veijarit kuljeskelee ympäri kyliä ja syö ihmisiä.
 
Huostaan pitäisi tuommoinen poika ottaa. Toisaalta, ehkä sosiaalityöntekijätkin oli jo syöty siinä vaiheessa joten sääntöjä voitaneen höllätä.
Sitten taas asiaan. Eikö se poika sattunut retkellään törmäämään yhteen näistä mätänevistä veijareista. Säikähdyksen jälkeen poika huomasi, että tyyppihän oli juuttunut kumppareistaan kiinni johonkin mutaan. Onko siinä kohtaa muita vaihtoehtoja kuin lähteä härkkimään sitä pirulaista ja kerjäämään verta nenästään? No ei. Ilkkumisen ja uhittelun jälkeen zombie, ylläri ylläri, pääsikin ryöstäytymään irti ja tarttui pikkupojan koipeen kiinni. Siinä kohtaa vaihtui tv-kanava.
 
Kohtaus 2:
Eipä ole aikuisetkaan sen fiksumpia. Kerran yksi ryhmän jäsenistä pahoitti mielensä ja lähti hortoilemaan pimeällä keskelle heinäpeltoa. Hullu. Ei siinä kerennyt kissaa sanoa, kun ukko oli selällään tantereella ja zombie oli syömässä sen sisälmyksiä. Jos on noin hölömö niin joutaakin kuolla.
 
Kohtaus 3:

Joku ryhmän rupelihatuista oli vissiin keksinyt kuningasidean. "Hei entä jos aletaan keräämään zombieita ja varastoidaan ne heinälatoon!". Huippuidea.
 
Kaikki ranchilla asuvista eivät olleet yhtä innoissaan tästä ideasta ja minusta ihan järkiporukkaa olivatkin. En minä ainakaan meidän tietokonehuoneeseen alkaisi keräämään jotain tyyppejä, jotka mielellään söisivät minun aivot. Minusta nähden oisivat voineet tyrkätä lemmikkiensä sekaan ne, jotka niitä välttämättä halusi kerätä. En tiedä miten niissä talkoissa lopulta kävi, mutta jos yhtään osaan ennustaa niin luulenpa että ne zombiet varmasti pääsivät murtautumaan sieltä hökkelistä pihalle ja söivät muutaman älykön siinä matkan varrella.

Seuraava addiktioni tulee siis olemaan Walking Dead Season 1, josta mahdollisesti raportoin teille täällä. Saa nähdä miten nämä muutamat otokset saavat enemmän sisältöä, kun oikeasti tiedän juonesta ja henkilöhahmoista enemmän.

12 kommenttia:

  1. Kyllä jos zombiapokalypsi tulisi, niin matkustaisin etelään mahdollisimman lämpimään. Luulisi että maatuvat poikkeen siellä suht nopsaan.
    Blogissani on sinulle tunnustus, vassokuu!

    VastaaPoista
  2. Yksin kellariin tutkimaan oudon äänen aiheuttajaa, etenkin kun pari kaveria on jo mystisesti listitty...

    VastaaPoista
  3. Kaiken hyvän lisäks, ne eloonjääneet tappelee ja listii toisiaan enemmän kun zombit kerkee syömään :D laatu kamaa!

    VastaaPoista
  4. mahtava postaus,taas sai nauraa :D mä en oo kyseistä sarjaa kahtonu ku pätkän sieltä täältä,en yksinkertasesti uskalla.. -Ruttu-

    VastaaPoista
  5. Mun täytyy kyllä sanoa, että olen nauranut vedet silmissä tätä sun blogiasi! Ja siis nimenomaan hyvällä tavalla; loistavaa tekstiä! :) Löydän kyllä niin paljon samaa ajatusmaailmaa.. :D t. elämäänsä kyllästynyt IT-alan toimihenkilö, joka käyttää työaikansa kätevästi blogeissa surffailuun (tympiinnyttyään ensin loppullisesti työhönsä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon aatellu silleen, että kun tää elämä on mitä on niin voi valita itkeekö vai nauraako. Valitsin jälkimmäisen.

      May the force be with you siellä it-hommissa.

      Poista
  6. Siis mun päivä pelastu kyllä nyt kun löysin tän blogin..! :D Repeilen ääneen sun juttujas, ihanaa huumoria, sarkasmia ja ironiaa kuitenkin hyvän maun rajoissa, harva pystyy samaan! :DD Tätä muuten luetaan jatkossakin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kannustuksesta :) On täällä luntakin tullut tupaan näistä mun tarinoista, mutta jatkanpa siitä huolimatta.

      Poista
    2. Lumi se on talven helle. Ootellaan ja ootellaan, ja kun sitä tulee sitten tarpeeksi, johan alkaa ahistaa.

      Kyllä tupaan lunta mahtuu.

      Ite on kuka toista kehtaa.

      Poista
  7. Mä luin tän nyt toiseen kertaan ja yhä naurattaa. Joko mä olen vähän yksinkertainen tai tää on ihan klassikkomateriaalia... voi olla kyllä molempiakin.

    VastaaPoista
  8. ite sarjista alusta asti lukeneena en voi sanoa muuta kuin että helvetin hyvää työtä ovat tehneet sarjamuotoon tehdyssä paskassa.

    VastaaPoista
  9. Mutta heihoi, onks tästä "ökyrikkaasta ex-kollegasta" tarinoitu sittemmin, kun tuommoinen teaseri tuolla heitettiin?
    -Pyhäaikaista joutilaisuutta vanhoja muistellen viettävä pientilallinen-

    VastaaPoista