maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kaason täytyy tehdä mitä kaason täytyy tehdä

Ystäväni ilmoitti, että häntä on pyydetty kaasoksi ja että minun pitäisi kertoa mitä odottaa tehtävältä. Tiivistin että ensin on kivaa ja suunnitellaan täydellisen suuruudenhulluuden vallitessa kaikenlaista ja paskotaan sateenkaaria. Sitten kaikki muuttuukin ilman mitään ennakkovaroitusta yhdeksi helvetiksi ja tätä jatkuu niin kauan kunnes viimein koko prosessi purkautuu juhlien päätyttyä lohduttomaan stressiperäiseen öiseen itkukohtaukseen.

Ystäväni totesi, että "kai tästä pitäis olla jotenkin innoissaan". Kyllä. Pitäisi. Ystävältä alkoi heti pulputa luovia ideoita - Spartacus-aiheiset häät olisivat varsin näyttävät ja toisivat säästöjä vaatebudjetissa kun vaatekoodina olisi mahdollisimman paljas yläruumis. Toimiva konsepti. Annan hänen kehitellä ajatusta pidemmälle. Tämä tyyppi sopisi hyvin johonkin Yllätyshäät-formaattiin. Olis nimittäin yllätys.

Mutta joo. Palataanhan asiaan. Olen ollut kerran kaasona. Homma meni suunnilleen niin, että lokakuussa tuli keksintö, että naimisiin mennään maistraatissa ja kaason tehtävään kuuluu tässä tilanteessa vain todistajana toimiminen ja toisten onnesta iloitseminen.


Huraa. Helppo homma!


Sitten marraskuussa tulee pieni päivitys suunnitelmaan. Siviilivihkimisen sijaan pidetäänkin kirkkohäät. Sadalle hengelle. Tammikuussa.



Hääformaatin hyvissä ajoin etukäteen tapahtuvan kiinnittämisen lisäksi seuraa muita vinkkejä.

On syytä ommella itse organzasta (tai mitä se nyt oli) semmoisia putkiloita, jotka sitten asetellaan satunnaisen huolimattomasti mutta samalla ajattoman tyylikkäästi juhlapöydille. Tällaiset projektit saattavat osoittautua odotettua suuritöisemmiksi ja herättää jonkinmoista paniikkia hääviikolla. Öisin on hyvää aikaa laulattaa singeriä. Ja sitten ne sötökset näyttää pöydässä ihan paskalta.

Hääkarkit ja pussukat niihin tulee tehdä itse. Ei kukaan nyt mitään ABC:n sydänmarmeladeja käytä. Rahvasta. Häämakeisprosessi menee niin että häiden aatonaattoyönä ommellaan kädet verellä pussukoita ja todetaan, ettei niistä nyt ihan niin hienoja tullutkaan. Sitten seuraavana päivänä tehdään itse suklaakonvehteja. Huomataan, että tulikin ostettua pienten alumiinifoliosta tehtyjen makeisvuokien sijaan mansetteja. Sitten laitetaan sulhanen hakemaan kaupasta elintarvikekelpoisempia versioita. Kun saadaan suklaat tehtyä ja konvehdit jäähdyteltyä, ne laitetaan odottamaan hääjuhlaa. Aamulla konvehdit pussitetaan, solmitaan silkkinauha pussin suulle, pujotetaan värssy nauhaan ja lopuksi tehdään kauniihko rusetti. Konvehdit annetaan sulhaselle joka ottaa ne mukaansa hääpaikalle. Sulhanen unohtaa konvehdit autoon ja ne jäätyvät. Sulhanen ajaa voimasanojen saattelemana ABC:lle ostamaan sydänmarmeladeja. Sitten avataan rusetti, otetaan rakkausruno talteen, avataan solmu, otetaan jäätynyt konvehti pois, laitetaan sydänmarmeladi pussiin, tehdään solmu, pujotetaan runolappu paikoilleen ja tehdään rusetti.



Hääaamuna käydään kampaajalla ja siirrytään hotelliin pukeutumaan ennen valokuvaamolla tehtävää pitstopia. Retonki vedetään niskaan ja juuri ennen lähtöä laitetaan korut. Jotka ovat kotona. Samassa paikassa vihkisormusten kanssa. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan bestmania. Muutoin siitä ei mitään hyötyä olekaan.

Varsinaista vihkimistilaisuutta ei toinna harjoitella sen kummemmin. Sakastissa voi heittää papin läsnäollessa vähän läppää. Vakavilla naamoin morsian voi aloittaa että en ole ihan varma enää tästä ja katsoa miten pappi reagoi. Kun on kaasona ensikertalainen, ei kaasolla ole hajuakaan morsiamen astuessa kirkkoon missä helvetin vaiheessa kukkapuska pitää ottaa morsiamelta ja missä vaiheessa antaa takaisin. Luontevaa, luontevaa.

Valokuvaushommat voi delegoida täsmällisimmälle lähipiirin henkilölle, tässä tapauksessa avomiehelleni. Hän ajoittaa kerrankin valmistautumisensa siten, että on valmis puolta tuntia ennen kuin juhla alkaa ja ryhtyy juhlatamineissa katsomaan televisiovastaanottimen tarjontaa kun kello näyttää puoli kaksi. Sitten arviolta 40 minuutin kuluttua kun kello on edelleenkin puoli kaksi, on syytä hätkähtää.



Harva asia miellyttää yhtä paljon kuin vanhan puukirkon pääoven narahdus ja muutama kaikuva askel kesken vihkimisen. Paljon ne vihkitilaisuuksia muistelee. Mitään kuvia pölyttymään piirongin päälle tarvita.

Kaikesta huolimatta tai tästä johtuen olemme edelleen ystäviä morsiamen kanssa.


Suosittelen kaason hommia kaikille naisille.



18 kommenttia:

  1. Oi noita aikoja. itsetehtyjä koristeita (sekundaa yritettiin, paskaa tuppas tulemaan), hervottomia itku-naurukohtauksia, "hei, mulla on uusi idea..." "EEEIIIIII!!!"... aika kultaa muistot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se tuppaa tekemään :D Vitsi kun kultais nykyhetkenkin!

      Poista
  2. Meijän hääkuvat meni iskän koneelle kaatuneen mehun mukana taivaaseen ennen ku edes nähtiin niitä. Mut tikulla silmään, vai mitä? Kuitenki oltiin rumia ja läskejä ja ihot kiils ja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vattutuokkonen. No, eipähän tuolle mitään voi. Toivottavasti ees joku otos muiden kameroista säilyi. Pääasia että kuitenkin muistatte menneenne naimisiin :D

      Poista
  3. Olin kerran kaasona. Hoidin bestmaninkin hommat, kun bestman halusi keskittyä kaljanjuontiin. Häiden jälkeen oli luvattu kiitosbileet. Häistä on 10 vuotta. Ei olla soiteltu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D Sori. Sulla on ollut ilmeisen ikimuistoinen kokemus. Onkohan yleistä että välit tuppaa menemään noissa talkoissa..? Sen verran on kovat panokset.

      Poista
  4. Siitä on aika tarkalleen 10 vuotta, kun olin yhden vuoden aikana kaksissä häissä kaasona. Ekat häät oli ihan ok keikka, ei mitään älytöntä skitsoilua tai työkuormaa. Kaason lahjaksi saamani Marimekon iso kassi on edelleen aktiivisessa käytössä.

    Toisissa häissä toimitin mm. lammaskoiran virkaa. Hääpari ja vieraat karkasivat joka välissä ulos auringonpaisteeseen vetämään röökiä ja nauttimaan kesästä - mun vastuulla oli ajaa vastahakoinen porukka sisälle syömään / kakkua leikkaamaan / tanssimaan yms. Aijai, että oli nautinnnollista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä hankalaa toimia ohjelmamestarina vaiheessa kun hääväki ei ole vielä ihan juovuksissa. Otan osaa.

      Minustakin kuvitus onnistui hyvin. Olen siinäkin mielessä taitava immeinen.

      Poista
  5. Kerran bridezillan kaasona olleena kieltäydyn jatkossa kunniasta. Autoin kutsujen teossa ja morsian purki ja teki mun askartelemat uudelleen, kun rusetit oli vinossa. Sama juttu karkkien kanssa. Ja tyllikoristeista tuli painajaisia pitkäksi ajaksi. Polttarit oli kuulemma tylsät ja hääohjelma olisi voinut olla paremmin juonnettu. Huipuksi koko hääjuhlan ajan sulhasen isä vahti haukkana etten varasta lahjarahakuoria ja kävi tunnin välein tarkistamassa, että ne on vielä tallella. -never again

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai sait kuitenkin muutaman kuoren varastettua? Pakko kysyä - oletteko enää missään tekemisissä morsiamen kanssa...

      Poista
    2. En onnistunut, sen verran tiukka vartiointi oli koko illan. Dääm! Häiden jälkeen oli kyllä taukoa muutaman kuukauden, mutta nykyään ollaan puheväleissä sentään. - never again

      Poista
  6. Been there, done that and ran away. Omiin häihini en pyytänyt ketään kaasoksi, koska tykkään ystävistäni.

    VastaaPoista
  7. No just puhuttiin viikonloppuna hellun ja siskon kanssa, että minkälaiset häät haluais jos ois menossa naikkariin. Kaikki oli sitä mieltä, että rennot, ei pönötystä, hyvää ruokaa (tilattuna, kuka sitä nyt ite jaksaa tehä) ja juomaa, mahollisimman vähän ohjelmoitua ohjelmaa. Oltais kaikki aivan ykkösmorsiamia kaasojemme mielestä! Jos niitä edes tarvisi, kun ei olisi juuri järjesteltävää!

    Olen kerran ollut kaasona. Muuten meni hyvin, mutta morsiusparin lähtiessä muhinoimaan ensimmäistä kertaa avioparina, he ohimennen sanoivat, että minun pitäisi organisoida juhlapaikan siivous seuraavana aamuna. Sanoin, että "Aijaa, ei tästä ole ollut puhetta. Mites nyt suu pannaan?" Olin hyvin nyreissäni, koska sunnuntaiaamun suunnitelmaani ei todellakaan ollut kuulunut siivous, enkä laittanut tikkua ristiin asian eteen, joten morsiuspari rekrytoi itse siivoajia aamuksi :D Lupasin kuitenkin mennä organisoimaan eli delegoimaan aamulla ja pidin tietysti lupaukseni. Saatoin minä itsekin jonkin koristeen ottaa seinältä alas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo siivousylläri oli kyllä paha! Tulikin anopin 60-vuotisjuhlat mieleen siitä :D

      Kyllä on semmonen urakka kaasolla (pahimmillaan), että on syytä järkätä vapaapäivä hänelle ja hoitaa muita siivoushommiin.

      Poista
  8. Jos alat tehdä stand upia matkustan keikallesi melkein minne vaan.

    VastaaPoista
  9. Meillä sisko-kulta oli ottanut kolme kaasoa, minut ja kaksi ystäväänsä. Polttarit järjesti kaverit, muu jäi vähän niinkuin minun harteilleni... kuten pöytäjärjestys, hääparin kuskailu, valokuvaajan assistenttina olo (kyllä, korkkareissa seisoin ojanpohjalla ja pitelin salamavarjoa tjmsp.), olin seremoniamestari ja vielä kanneltiin pöydät sivuun tanssin edestä bestmanien juodessa kaljaa ja osallistuessa sukkanauhan heittoon. Suurin osa ohjelmasta meni itseltä täysin ohi.

    Eipä siinä, häät itsessään oli tosi kivat ja rennot, loppujen lopuksi, ainoa mikä jäi kaivelemaan oli kun itse yövyin lasteni kanssa vanhemmillani ja muu hääväki nukkui juhlapaikalla, niin eivät pirulaiset viitsineet aamulla jäädä siivouskaveriksi hääparille (siis nämä muut kaasot ja bestmanit) vaan häipyivät vähin äänin paikalta. Siinäpä kuljetin krapulaiset vanhempani siivoamaan hääjuhlan jälkiä. Morsianta vitutti, ja paria muutakin. :)

    VastaaPoista