Baari-iltoja ja hormonien eritystä

Baarissa käyminen sinkkuna on nyt aloiteltu ja eipä ole kummoista raportoitavaa. Näytän viettävän iltaa samoilla laduilla kuin aiemminkin: tuttujen kanssa höpöttäessä, siideriä lipittäessä ja karaokessa kiljuessa. Tämä tuntuu ihan hyvältä. Tanssiminen on kivaa, mutta minkäänlainen parijenkka ei kiinnosta. 

Vai onko ongelma tarjonnassa?

Olen projekti-ihmisenä projektoinut syyskaudelle monenlaista tekemistä. Syyskuussa selvitellään Kuopion tilannetta ja lokakuussa Iisalmen. Outokummun yleiskuvasta tiedustelin MiesYstävältä, mutta hän ei paikkakuntaa suositellut. No, eiköhän se oo pieni paikkakunta täynnä jos yksi Tolkun Mies sinne on jo eksynyt.

Tutustuin (huipputieteelliseen) artikkeliin pariutumiseen vaikuttavista hormoneista. Siihen mikä yksilöön vetoaa ja mitä hän etsii, vaikuttaa se, mikä neljästä hormonista on yksilöllä itsellään valta-asemassa.

1) Dopamiinityyppi

Nämä yksilöt hakevat seikkailua, ovat impulsiivisia ja uteliaita ja ovat lisäksi optimistisia ja luovia. Dopamiinityypit etsivät toisia dopamiinityyppejä, koska heihin vetoaa samankaltaisuus ja heillä on halu jakaa kokemuksia toisen kanssa.

2) Serotoniinityyppi

Tämä tyyppi puolestaan on konservatiivisempi, uskollisempi, viehtyneempi järjestykseen ja perhekeskeisempi. Korkean serotoniinin omaavat henkilöt eivät tule Dopamiinityypin kanssa toimeen, koska boheemi elämäntapa ärsyttää. Turvallisuus ja tarkkuusraha-asioissa viehättävät.

3) Testosteronityyppi ja estrogeenityyppi - pyhä yhteys, joka on ehkä tuhoon tuomittu

Henkilö on analyyttisempi, rohkeampi ja kilpailuhenkisempi. Tämä tyyppi vetää puoleensa toista korkean estrogeenipitoisuuden omaava henkilöä, sukupuolesta riippumatta.

Nainen jolla testosteroni on hallitsevampi, suosii miehissä persoonallisuuspiirteitä, jotka kertovat estrogeenistä: korkeampi hoivavietti, tunteellisuus, empaattisuus, heikko kilpailuvietti.

Henkilöt joilla taas estrogeeni on hallitsevampi, kokevat vetoa niihin, joilla testosteroni hallitsee.

Ehdottaisin hormonitestausta hiihtolajien lisäksi myös pariutumisskeneen. Varmastikin olen tylsähkö serotoniinityyppi. mutta parempi olla tylsä serotoniinityyppi kuin teeskennellä dopamiinityyppiä. 

Riippumatta siitä missä määrin mitäkin hormonia tosiasiallisesti eritän, tällä hetkellä kaikki seuraavat skenaariot tuntuvat erroreilta. 

1. Treffit (järjestetyt)

2. Treffit (itse järjestetyt)

3. Tinderiin rekisteröityminen

4. Valoon rekisteröityminen (no oon pakana joten ei kai se ois mulle ollutkaan)

5. Minä koskemassa ketään

6. Kukaan koskemassa minua

MOT: parempi lasketella menemään samoilla asetuksilla. Katellaan mieshommia "syssymmällä".

Ps. Voin tehdä poikkeuksen, jos joku tasokas tulee asioikseen kotoa hakemaan. Käsitykseni mukaan tällaista ei juurikaan tapahdu.

Komentaja Tissi

Ipana keksi minulle upean lempinimen. Minulta kysytään jatkuvasti joko olen Tinderissä tai milloin aion tehdä sinne profiilin.

Edistyneemmät ovat kertoneet, että Tinderissä kuuluu käyttää myös reippaasti emojeja - voi esimerkiksi kätevästi ilmoittaa lasten lukumäärän, harrastukset jne. tuhlaamatta kirjaimia. Kokeillaanpas! Kertokaa mitä mieltä olette.

Komentaja Tissi

Olen 40-vuotias loppusijoituspaikassaan asuva eskari-ikäisen lapsen äiti. 

🏠

👩‍👧

🌲

💼

🍽️

🧶

✍️

Kun erosin, ensiajatuksena oli ottaa kosijoita vastaan kerran vuodessa audienssityyppisesti, mutta koska ymmärsin olevani tavallinen ihminen, olen nyt täällä selvittämässä, onko täällä muita tavallisia ihmisiä. (Mutta ei liian tavallisia.)

Olen konsultti ja metsätalousyrittäjä. Pärjään yksin asioissa enkä etsi itselleni minkäänlaista pelastajaa. Joskin myönnän reilusti, että välillä saa viiskymppistä vuolla kuin pärekoneella, että saa kaikki mahdolliset asiat hoidettua. Mutta ne hoituvat. Asun omassa talossa ja en muuta täältä koskaan minnekään: pyörätuolin mentävät rampit ja leveät ovetkin ovat valmiina seniorivaihetta varten.

Pidän rankasta huumorista ja meemeistä. Nautin hyvästä ruoasta, toisten valmistamana. Koska omaa aikaa ei liiemmälti ole aiemmassa elämänvaiheessa ollut, olen hämmentynyt uudesta vapaa-aikaulottuvuudesta ja olen vähän neuvoton mitä sillä kaikella kannattaisi tehdä. Matkustaminen, arkkitehtuuri ja kulttuuri kiinnostavat. Rannalla makoilu ei yhtään.

Sinä siellä saat mielellään olla henkilö, joka tekee asioita eikä vain puhu niiden tekemisestä. Osaat puhua suoraan ja välillä maltat hetken miettiä sen sijaan, että vain tohotat menemään. Sisällät jäämiä empatiasta ja tunnetaidoista. Teet töitä ja pärjäät omillasi. Ja jos sinulla on 5-6 kuuden kuution imevä kusikärri, se olisi iso plussa.

Ps. Komentaja Tissi on lapseni keksimä nimi. Jätän vastuun kuulijalle.

Edit! Asiantuntijat kiirehtivät kertomaan, että maksimimerkkimäärä on 400. Tässä uusi yritys:

40v loppusijoituspaikassa asuva 5v tytön äiti.

🏠👩‍👧🌲💼🍽️🧶✍️

Kun erosin, ajattelin ottaa kosijoita vastaan audienssityyppisesti, mutta koska ymmärsin olevani tavallinen ihminen, olen selvittämässä, onko täällä muita tavallisia ihmisiä.

Olen konsultti ja metsätalousyrittäjä.

Vaatimusmäärittely:

Pärjäät omillasi

Sisällät jäämiä empatiasta ja tunnetaidoista

Olet hauska

5-6 m3 imevä kusikärri iso plussa!

Uusi normaali

Varasin parittomat viikonloput lapsiviikonlopuiksi. Helppo muistisääntö!

Parillisille viikonlopuille onkin painetta keksiä tekemistä, ettei mene kotitaloustöiksi ja tukka limassa netflixin kahteluksi koko syksy. Miesten seura romanttisessa mielessä ei kiinnosta, mutta miesten seura seuramiesmerkeissä kiinnostaa tällä hetkellä erityisesti. Olisi äärettömän virkistävää kuunnella kaikenlaisia höhöhöö-juttuja ja juoda viinaa sen sijaan, että käy lenkkeilemässä ja juttelemassa tunteista.

Miesten järjestämissä juhlissa on useita hyviä puolia ja miehet jakaantuvat kahteen koulukuntaan.

Annan esimerkit.

1) Sivistynyt ja erityisen vieraanvarainen miestyyppi (todennäköisesti Pohjois-Karjalan sukulinjaa)

Oli koronakevät 2020. Meillä oli aika tiukat tilanteet töissä ja kerättiin töitä niin perkeleesti, kun pelotti, että kaikki sulaa alta. Lisäksi oli työnantajaroolissa toimimisessa kuolematason verenpainetta aiheuttavaa stressiä. Verkostoon ja yhteistyökumppaniksi oli siunaantunut aiemmin yksi miellyttävä konsulttijamppa, joka oli juuri aloittanut yrittäjänä. Hänelle saatiin junailtua mukava toimeksianto (mikä tietysti koronassa suli), mutta siitäkin huolimatta ja ehkä siitä johtuen hän sitten keksi pitää minulle ja yhtiökumppanilleni kesäjuhlat. Hän oli valmistanut kolmen ruokalajin aterian. Vieläkin muistan sen kimchi-burgerin ja kuolaa erittyy. Hän tarjoili eväiden kanssa oikein mukavia juomia. Erityisen mukava juoma oli pohjoiskarjalalainen artesaanijuoma eli pontikka. Loppuillasta konsulttijamppa oli laittanut kauniisti isoja kynttilöitä olkkarin puolelle lattialle, niinku tunnelmaa luomaan. Tunnelmaa saatiin lisää kun huomattiin, että torkkupeitto oli syttynyt palamaan. Kovat jenkat saatiin pontikan voimalla aikaan ja toista konsulttia nukkumattikin nouti ja antoi pienen välikuoleman. Minua vaan nauratti.

Sovittiin juuri konsulttijampan kanssa uudet syysjuhlat. Ja hän laittoi kutsun Outlookiin kuten ammattilainen. Muistutin, että kynttilöitä ei tosiaan kannata viritellä. Ne on sitten sivistyneemmälle seuralle ne.

2) IT-alan mies

Olin ajautunut viettämään ikkunanpesuviikonloppuja ja keskustelin tilanteesta erään alan miehen kanssa. Hän oli joutunut joskus samaan tilanteeseen, oli pessyt viikonloppuna terassin laseja. Hänen ystävänsä oli tehnyt nopean intervention ja hakenut hänet baariin. Minusta tuo on juuri sellaista konkreettista apua, jota eronnut ihminen tarvitsee. Ehdotin että josko hänen crew voisi adoptoida minut ja jatkaa tätä arvokasta interventiotyötä. 

Siitä innostuneena sovittiin syyskuulle rapujuhlat. Oli aluksi puhe että olisi yksi rapu tarjolla. Sitten täsmennettiin, että pakastekatkarapupussi on hyvä tarjottava. Sitten älyttiin, että sehän menis kossussa niinku jääpalan asemesta. Edelleen oivallettiin, että jos tavattais vaan baarissa illalla niin ei tarviis ees sitä katkarapupussia.

Helppoa ja vaivatonta.

Muutama muukin miesjuhlaidea on vetämässä. Tästä tulee mahtava syksy.

Omat tuparitkin aion pitää. On aika pitää tuparit ku olen monta vuotta tässä asunut. Ootan vaan, että sisustusprojektit valmistuu. Ahistaa vaan se tarjoiltavien miettiminen. Tällä hetkellä lenkkimakkarakeitto vahvana suosikkina. Sellaisella menulla myös osallistujalista karsiutuu automaattisesti suosiollisella tavalla.

Voimaantuminen

Se tuli yllättäen, kun olin lämmittämässä nakkikeittoa. Voimaantuminen. Nytkö jo? Kauanko tämä kestää? Olenko varmasti tuntemassa jotain positiivista? Näkikö kukaan?

Olen täysin varma, että tästä (ehkä ohimenevästä mutta nautittavasta) hetkestä on kiittäminen ystäviä. Olen niin paljon veto-, työntö-, noste- ja raahausapua saanut, että en pysty edes ymmärtämään.

Ystävät ovat pakottaneet ja/tai auttaneet tekemään kaikenlaista. On käyty Urho Kekkosen synnyinkodissa, pitsalla Pielavedellä, syömässä suolatonta ruokaa Jyväskylässä, asiakkaan projektiryhmän kesäbileissä jne jne. 

Parhaita työntöapusuorituksia on ollut työhuoneen laiton kickstart: otettiin mittoja ja illalla kaveri laittoi whatsappilla mitä tuotteita mun pitäisi tilata. Ja minähän tilasin. Matto oli liian kallis ja sanoin sitten kaverille, että etsitään ensin pari viikkoa toista mattoa ja sitten minä tilaan sen maton mitä sinä alun perin ehdotit.

Ipana aloittaa eskarin syksyllä ja sen vuoksi tulen varmasti työskentelemään jonkin verran kotikonttorilta. Ja polttoaineen hinta on vitullinen: löytyi se maalaistenkin huviajeluraja viimein keväällä tästä maailmasta. Kauan se kesti. Toisaalta nyt on diesel jälleen niin hulvattoman halpaa (2,1 e/l), että alkoi taas se ajelu.

Ja sitten taas asiaan. Nyt on kuulkaa ihan tosiaankin sillä tavalla, että saan ihan ikioman työhuoneen. Työhuonehan on ollut kämpässä tähän saakkakin, mutta en ole sitä pystynyt käyttämään, koska se on ollut täynnä exän työjuttuja, ylisuuria tulostus-skannaus-what-have-we -koneita ja arkkupakastimia (yksi rikkoontunut, yksi ehjä). Olen sitten työskennellyt joko keittiön pöydän ääressä tai yleisesti ergonomisesti erittäin arveluttavassa suunnikasasennossa pehmeässä nojatuolissa. Nyt on tulossa sellainen konsultoinnin arkkikammari että ei ole toista näillä kylillä. Heti voin nostaa hintoja 20 %. Jos otan ring lightin vielä työpöydän viereen, nostan suoraan 30 %.

Minulla on ollut suunnitelmissa keilaradan rakentaminen käyttöullakolle. Ehkä toteutan senkin. Saisi vähän sykettä tällekin kylälle. Ei olisi Piiparisen karaokemaja ainoa vetonaula.

Ps. Tiedän että vuoristorata jatkuu ja paskojakin aikoja on edessä. Olen umpirealisti. Mutta, antakaa minun nauttia parista päivästä hei.

Sielunhoitoa

Kun tuntui, että swot-analyysit jne. eivät enää auttaneet ja kaikenlaisia muuttujia oli ilmaantunut, päätin hankkia itselleni yksilömanaajan. Terapeutilla käyminen on tabu ja ajattelin lohduttaa, että jos näinkin fiksu ja upea ihminen kuin minä käy manaajalla, sinäkin voit käydä! Ja jopa puhua siitä.

Manaajapalveluihin kohdistuu tietysti isoja odotuksia. 45 minuutissa pitäisi saada demonit karkotettua ja kevyempi mieli. Eihän se ihan niin toki mene, mutta saapahan jollekin objektiiviselle kuonafiltterille tilittää tuntojaan ja epäloogisia ajatuksiaan. Ja ymmärtää niiden epäloogisuus. 

Demon begone!

Kyllä minä mielellään maksan 100 euroa per kerta siitä, että ammattiauttaja sanoo että olen hyvä äiti ja huomauttaa, että yritän mahdollisesti suorittaa eroa(kin) liian täydellisesti. Että ei oo pakko olla jeesus.

Kerran aiemmin olen terapeuttitunnin ottanut. Se oli silloin kun isä kuoli. En ole ikinä niin hyvää Vapaudu vankilasta -korttia saanut kuin sillä käynnillä (tähän liittyy piiiitkä tarina ja vaikea äitisuhde). Suosittelen kaikille. Voi vain olla vaikeaa löytää itselleen sopiva tyyppi. Minullehan ei kelpaa mikään tunteista kyselevä vihkoon ympyröitä ja viivoja piirtelevä tuppisuu. Minulle toimii se, että on keskustelua ja hyviä havaintoja. Ja ehdotuksia. Vaikka ne ehdotukset olisivatkin perseestä, mutta edes yritystä on. En minä saatana siitä maksa, että minun pitää kaikki itse keksiä. Joutuu terapeuttikin vähän rehkimään taksansa eteen.

Kuilun pohjalla kun käväisee, niin onhan se ihan fakta homma, että kaikenlainen puuha, ystävien tapaaminen jne. ovat juuri niitä oikeita asioita. Eiväthän ne tietenkään kärsimystä vie pois eivätkä ne tekemiset auta olemaan läsnä, mutta toisaalta, onpahan edes pieniä hetkiä kun ei käperry omaan kurjuuteensa. Rationaaliselle ihmiselle nimittäin kaikkein vaikeinta on, kun pää on täynnä epäloogisia ja typeriä ajatuksia eli vittu tunteita! 

Olen toivonut että olisi joku Feelings-B-Gone™ -pilleri, jonka voisi nielaista. Mutta ei. On myös houkutellut 6 kk mittainen suunniteltu kooma, jonka jälkeen heräisin normaalina ihmisenä. Mutta ei. 

Eli kärsittävä on. Toisaalta, parempi mädäntyä nyt kunnolla ja kerralla. Siis sen sijaan että pakenee tattimetsään, päihteiden ilahduttavaan maailmaan tai muihin typeriin toimiin ihan vaan sen takia, että ei pysty olemaan yksin tai ei kestä omia ajatuksiaan. 

Ehkä ne on vaan kohdattava, ja mieluummin nyt mädännyn kuin romahdan joskus uudelleen ja vielä isommin. Varmaan olisi entisten taakkojen lisäksi kannettavana kaikki hölmöilyt mitä olisi ryhtynyt tekemään hätäpäissään. Tätä en halua.

Olen kyllä ikävästi yllättynyt tunteiden määrästä. Vähempikin riittäisi.

Koska loogisella tasolla tämä ero on oikein hyvä juttu. Tunteet vain toimitetaan eri paketissa.

Ensimmäinen viikonloppu yksin

Sieltä se kauan pelätty viikonloppu sitten saapui. Minähän en lapsestani erossa ole ollut, personal best on ollut 2 yötä putkeen työreissun takia.

Kuten arvata saattaa, ipanan saattelu autoon avasi kyynelkanavat oven kiinni laittamisen jälkeen. Se on semmosta ja varmaan tulee olemaan vielä pitkään.

Minähän olen suurella työllä lapsen kanssa murtanut pohjoissavolaista tunteista puhumattomuuden kaavaa. Lapsen kanssa olemme sanoittaneet tunteitamme jo pitkään. Kaverilta saatu tunnetaulukko (osoita naamaa mikä kertoo parhaiten omasta tunteesta) on ollut tosi hyvä väline. Kun saa osoitettua asiaan kuuluvaa emojia A4:sta, loppu on kuin laskettelisi vaan.

Suoraan puhumista suosittelen kaikille. The truth shall set you free.

Mutta joo, takaisin ekaan viikonloppuun. Minullahan ei ole tullut mitään tarvetta älyttömiin reaktiivisiin ja tunteidenpakoilutarkoituksissa tehtyihin tempauksiin. Siispä kävin tekemässä anopille Citymarketilla ruokaostokset. Olen kuullut että ero avaa uusia ovia ja mahdollisuuksia. En ehkä ole koskaan käynyt yhdeksän jälkeen automarketilla ruokaostoksia tekemässä. Kyllä tietäjät tiesivät tämänkin.

Hirveän paljon vimmaa tuntuu olevan ihmisillä siinä että tässä pitäisi välittömästi alkaa jotain kumppania etsiä. Minkä ihmeen takia? Ukrainalaispakolaisäitikin, jota olen kevään mittaan auttanut, koki tärkeäksi ilmoittaa Whatsappilla, että tarvitsen vikkelästi seksielämän. Ilmeisesti pitäisi toimia niin, että vaikka aviovuodelakanat ovat tuskin jäähtyneet, äkkiä vaan urku auki ja tatinpoimintaan - ei saatana ainakaan tarvii käsitellä mitään asioita tai oppia olemaan yksin. "Ei kyntömies vakoa valitse". Minä en olekaan mitä tahansa kyntömiestä vailla. Minua auttaisi merkittävästi penetraatiota enemmän kaikenlainen konkreettinen apu ja myötätunto.

Olen kuunnellut paljon tässä hetkessä paljon puhuttelevaa Disturbedin Sound of silencea. Lapsi tuli vilkaisemaan videota ja totesi että älä sinä äiti tuota miestä ainakaan kosi.

Mä lupaan.

Reaktioita

Vahvistaakseni itsetuntoani ja mielikuvaa kykeneväisyydestäni, aion listata teille kaikki asiat jotka olen saanut kaikesta huolimatta järjestettyä tai muutoin aikaan.

1. Varautuminen talveen

Asensin rumpuputken sulatusletkut. Selvitin ja otin yhteyttä putiikkiin, joka pystyisi vaihtamaan ranchin vesiputken tulemaan talolle suoraan kaivosta (ja eristettynä) sen sijaan että vesi edelleen menee navetan kautta n. 70 vuotta vanhaa rautaputkea pitkin. Selvittelin talven linkousurakoitsijalta pientä palvelutason laajennusta, että pääsen vähemmällä kolailulla koska ei vittu aina vaan jaksa.

2. Yleinen touhukkuus

Heti kun päätös erosta oli tehty, ostin itselleni Makitan akkusarjan ja laturin sekä painelin Kuopioon ja tilasin vääränmittaisia räystäskouruja koska mittaaminen on lahjattomille.

3. Vittu mä ketään tarvii

Yritin ajaa päältäajettavalla ruohonleikkurilla ranchin nurmikot, mutta saatanan leikkuupöytä telekkusi ja en saanut terää pyörimään, koska vipu oli jumissa. Itkin pihamaalla kuin nainen. Sitten löysin itsestäni väkivaltavaihteen ja onnistuin. Opin myös samalla, että kovassa tuulessa ei kannata olla tuulen alla kun kaataa bensaa tankkiin.

Mätin saunapuut pannuhuoneeseen ja pinosin 15 mottia halkoja ranchilla. Ei ole ranchin liiterin takaseinää nähty sitten 90-luvun, sen verran anoppi polttaa puuta talven aikana. Anoppi siis asuu ranchilla, koska hoitovirhe ja liian myöhään havaittu syöpä ja isä kuoli ja iso talo oli sen seurauksena tyhjänä ja anopille heitetystä vitsistä tuli niinku totta.

4. Itsetunnon huoltaminen

Olen tilannut ystäviltä röyhkeästi ja suoraan kirjallisessa muodossa toimitettuja kehuja. Täytän pienen vitriinin viinilasien sijaan (Plan A) palautteilla (Plan B), ja vierailen palautealttarin luona niin monta kertaa kuin tarvii.

5. SWOT-analyysi

Kuin kunnon konsultti tein tulevaisuudestani SWOT-analyysin. Se kyllä järjen tasolla paljasti heti ettei minulla mitään hätää ole. Mutta jo pari päivää myöhemmin unettomana yönä kerkesin diagnosoida itselleni limaisen kurkun takia keuhkosyövän, keuhkoahtaumataudin ja astman.

Ei muuta ku matka jatkuu!