torstai 22. elokuuta 2013

Melkein sukua julkkikselle

90-luvuilla elettiin kotikylällä sosiaalisesti erityisen aktiivista aikaa, oli kaikenlaisia kekkereitä. Myös ultratrendikkäitä rapujuhlia piti järjestää. Leppävirralla oli ainakin siihen maailman aikaan Jokerien harjoitusleirejä. Tuttavamme oli tähän urheiluseuratouhuun sotkeentunut ja jotenkin saatiin pikitien päästä nämä urheilijamiehet Leppäkerttuun treenaamaan.

Kun kirkonkylälle saatiin kunnon julkkiksia, tässä tapauksessa Hjallis Harkimo ja Hannu Kapanen, tilanne vaati kestitsemistä.

No nehän tuli sitten illanviettoon ihan kotikylälle asti. Hirveät paineet oli ohjelmasta ja tarjoiluista. Rapuja oli varattu eräältä kyläläiseltä mittavat määrät. Sitten kun mentiin rapuja hakemaan kävi ilmi, että veijari oli jo kerennyt vähän niinku myydä ne muualle. Rapujuhlat saivat siinä pienen kolauksen.

Eihän siinä mitään. Jos ei rapuja ollut riittävästi niin kalaahan meidän järvestä aina nousee. Paitsi silloin.

Mutta onneksi kuitenkin yksi lehmä päätti poikia sinä päivänä. Oli siinä pikitien piän perheellä ihmettelemistä. Puhuttiin ihan elämyksestä. Meillä on valokuva muistona arvovieraiden ranchilla käynnistä. Kun vasikkaa työntyy maailmaan, ei pyhävaatteissa hommaa hoideta.


Se oli suuri päivä. Ainakin joillekin. Veli ei halunnut koko kuvaan.

Illanviettopaikan terassille katetussa ruokapöydässä käytiin jännittäviä keskusteluja. Minä tietysti ujona teininä enimmäkseen kuuntelin sujuvasti. Puhuttiin jääkiekostakin, kuinkas muutenkaan.

Hjallis sanoi, että hänellä olisi fanituotteita mukana. Viirejä ja sen sellaisia. Kyseli sitten että haluaisinko minä niitä. Minä siihen sarkastisesti tiedustelemaan, että onkos ne KalPan fanituotteita. Hjallis oli hetken hiljaa ja sanoi että ei. Hannu Kapanen nauroi sydämensä pohjasta.

Varmaan ainoa kerta elämässäni kun olen osannut sanoa oikeat sanat. Normaalisti käyn dialogeja uudelleen ja uudelleen läpi pääni sisällä ja tulee vasta jälkeenpäin mieleen mitä olisi pitänyt sanoa.

 

25 kommenttia:

  1. hahahaha..meikäläinenhän on sukua tälle samppa lajuselle, olympia mitalistille :D miun kummi nääs on sen eno :D että eikös siinä jo sukulaisuussuhdetta kerrakseen ole :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän minä Lajus-Sampan tiiän! Totaalinen sukulaisuussuhde tunnistettu, onnittelut!

      Poista
  2. Tässä myös eräs, joka keksii oikeat sanat aina kaksi viikkoa liian myöhään....

    VastaaPoista
  3. Kymmenen pistettä ja papukaija-merkki hyvin valitusta kysymyksestä! Ja kiitos päivän nauruista.

    VastaaPoista
  4. Siis hetkinen. Tässä blogin designissa on jotain uutta. Ettet ois menny vaihtamaan fonttia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin menin vaihtamaan "luukkia". Jos joku tietää miten saisi oikean laidan esittely- ja navigaatio-osioiden taustavärin tummaksi, niin olisinpa tiedosta ikionnellinen.

      Poista
  5. Uusi lukija ilmoittautuu. Ja sama vika, oikeat sanat löytyy yleensä vasta aamuyöstä, kun "väärinmennyt" dialogi on käyty läpi n+1 kertaa eikä unihiekat oo osunu maaliin.

    Chido

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten on parasta, kun jossain vaiheessa tulee se tyytyväisyys että "näytinpäs sille" ja kohta muistaakin, että "enpäs näyttänytkään oikeasti".

      Poista
  6. Tuo että ne parhaat ilmaisut tulee mieleen vasta mietinnän jälkeen on yleensä niiden ominaisuus joille luontevin ilmaisutapa on kirjoittaminen. Ja sehän meille lukijoille passaa, täällä niistä iskiista sitten päästään nauttimaan.

    VastaaPoista
  7. Moi! Mäkin olen uusi lukija. Ja mäkin oon nähnyt Hjalliksen elävänä. En kyllä puhunut sille ;) Hyvä tää sun blogi, ystävä suositteli ja kertoi nauravansa ääneen, enkä ihmettele. Kiitos näistä :)

    VastaaPoista
  8. Hehee, ihan parhaat naurut näin perjantain kunniaksi - kiitos!

    VastaaPoista
  9. Hetkonen, siis rapujuhlat ilman rapuja ja käytännössä rapujuhlat vaihtui poikimistapahtumaksi? Ooookooo... :D

    VastaaPoista
  10. Minut kerran raahattiin katsomaan Miljoonasateen konserttia meidän tuppukylässä. Olin ehkä 10 v. eikä kyseinen orkesteri suuremmim kiinnostanut. Eipä se ollut muitakaan kiinnostanut, meitä oli joku kolkyt henkeä paikalla. Tietenkin keikan jälkeen laulaja tulee juttelemaan yleisön kanssa ja erityisesti minun. Kysyi mitä tykkäsin keikasta. Minä siihen, että oli musiikki aika kovalla. Meni korvat lukkoon. Ei kysellyt enempää.

    VastaaPoista
  11. Hienoja sulkulaisia, todella. Itsellä ei ketään, jota voisi mainostaa, paitsi yksi laulaja Hohenthal - tunteeko kukaan? Ja tuon "olisi pitänyt sittenkin sanoa niin ja niin" tunnistan kuten moni muukin,)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko kyseessä kenties jo edesmennyt kiertävä trubaduuri tms Hohenthal? Exällä oli joku vuosi takaperin kuulemma hänen entinen asuntoauto...

      Poista
    2. Voitko Mummo tehdä raportin tästä kiertävästä trubaduurista, pliiiis :)

      Poista
  12. Iltateet meni miltei väärään kurkkuun. Taas. Toi ryhmäkuva on tosi hieno, ihana muisto niinku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvostan etenkin omaa eleganssiani. Mustat housut ja verkkatakki.

      Poista
  13. Mun mummon veli voitti pronssia nyrkkeilystä Helsingin olympialaisissa. Oli aikanaan aika julkkis.
    -vesinokkaeläin

    VastaaPoista
  14. Mun sukulainen oli kans nyrkkeilijä. Taisi voittaa aikoinaan olympia pronssia Tokion kisoissa. Oli kans julkkis ja melkoisen värikäs elämä.

    VastaaPoista
  15. Tuli tossa otsikosta "melkein sukua.." mieleen, että onks se väärin, jos pelkää olevansa (kaukaista) sukua omalle miehelleen? :D Kummankin sukujuuret on saksassa jonkun siniveristen suvussa, ei mitään haisua sen tarkemmin että kuka ja ketkä.. mutta pitäähän sitä jotain jännitystä tietty olla elämässä välillä :D

    Suuri myötätunto täältä rapujen puuttumisesta, vaikka ei sillä, niitä on ihan pirun vaikea syödä ja tilanteet olis voinu olla luokkaa Mies ja Alaston ase, että kumpi parempi :D

    VastaaPoista