Lapsuusmuistoja

Työkaverit kritisoivat lapsuuttani, koska en ollut koskaan talvella jäänyt kielestäni kiinni johonkin metalliseen. Ne mistään mitään tiedä. Minulla oli hyvä ja tapahtumarikas lapsuus. Koivuniemen herra tuli ainakin erittäin tutuksi.

 

Taiteelliset lahjani paljastuivat, kun veljen kanssa löydettiin astiallinen jäteöljyä ja siveltimiä. Onko muuta vaihtoehtoa kuin lähteä maalaamaan navetanvintille vievää ajosiltaa?

Taidemaalauksen tapaan myös lupaava tennis-uramme keskeytyi odottamattomasti. Saimme lahjaksi helvetin hienot mailat. ”Helvetin hieno” tarkoitti 80-luvulla mitä tahansa missä oli käytetty neonvärejä. Ja eiku pelaamaan. Heti kun navetan ensimmäinen ikkuna meni rikki, tuli elinikäinen pelikielto ja mailat takavarikoitiin.

Myös navetan sisällä voi puuhastella kaikenlaista, josta perse tulee kipeäksi. Keksittiin tehdä puuroa lehmien juoma-automaatteihin. Jos haluatte kokeilla, niin tässäpä puuron resepti:

Lisää juoma-automaattiin tuhkaa, sahanpurua, heinää ja muuta mitä sattuu löytymään. Lisää liraus vettä ja sekoita kunnes koostumus on haluttu. Kun sedän vaimo tulee sättimään toiminnasta, sano että ”et sä meille mitään mahda, sä et oo meidän äiti.”. Mene valitsemaan oksa pihakoivusta.

Navettaan liittyy myös seuraava kommellus. Oli kiellettyä mennä navetan pöydälle kikkailemaan liian lähelle lehmiä. Sehän on kuin käskisi. Yksi lehmä, jota silittelin, huitaisi päätään rivakasti sillä seurauksella, että toinen sarvi tökkäsi mahaani ja taisi siinä prosessissa jalatkin vähän maasta nousta. Koski jonkin verran, mutta kenellekään en kertonut. Kaksinkerroin kävelin tallin puolelle ottamaan lukua.

 

 

Aika tavanomaista tuo metallin nuoleskelu talvella...