maanantai 17. joulukuuta 2012

Lapsuusmuistoja


Työkaverit kritisoivat lapsuuttani, koska en ollut koskaan talvella jäänyt kielestäni kiinni johonkin metalliseen. Ne mistään mitään tiedä. Minulla oli hyvä ja tapahtumarikas lapsuus. Koivuniemen herra tuli ainakin erittäin tutuksi.
 

Taiteelliset lahjani paljastuivat, kun veljen kanssa löydettiin astiallinen jäteöljyä ja siveltimiä. Onko muuta vaihtoehtoa kuin lähteä maalaamaan navetanvintille vievää ajosiltaa?

Taidemaalauksen tapaan myös lupaava tennis-uramme keskeytyi odottamattomasti. Saimme lahjaksi helvetin hienot mailat. ”Helvetin hieno” tarkoitti 80-luvulla mitä tahansa missä oli käytetty neonvärejä. Ja eiku pelaamaan. Heti kun navetan ensimmäinen ikkuna meni rikki, tuli elinikäinen pelikielto ja mailat takavarikoitiin.

Myös navetan sisällä voi puuhastella kaikenlaista, josta perse tulee kipeäksi. Keksittiin tehdä puuroa lehmien juoma-automaatteihin. Jos haluatte kokeilla, niin tässäpä puuron resepti:

Lisää juoma-automaattiin tuhkaa, sahanpurua, heinää ja muuta mitä sattuu löytymään. Lisää liraus vettä ja sekoita kunnes koostumus on haluttu. Kun sedän vaimo tulee sättimään toiminnasta, sano että ”et sä meille mitään mahda, sä et oo meidän äiti.”. Mene valitsemaan oksa pihakoivusta.

Navettaan liittyy myös seuraava kommellus. Oli kiellettyä mennä navetan pöydälle kikkailemaan liian lähelle lehmiä. Sehän on kuin käskisi. Yksi lehmä, jota silittelin, huitaisi päätään rivakasti sillä seurauksella, että toinen sarvi tökkäsi mahaani ja taisi siinä prosessissa jalatkin vähän maasta nousta. Koski jonkin verran, mutta kenellekään en kertonut. Kaksinkerroin kävelin tallin puolelle ottamaan lukua.
 
 

Aika tavanomaista tuo metallin nuoleskelu talvella...

15 kommenttia:

  1. Kiva, että voi olla inspiraation lähteenä ;)
    Nimim. Työkaveri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kiinnittää jatkossa huomiota puheenaiheisiin lounaalla ;)

      Poista
  2. "Sä et oo meidän äiti." Buahahaa! Paljonko oli siinä vaiheessa ikää?

    VastaaPoista
  3. Mikähän siinä on, että ei ole mitään muistikuvia siitä, että on saanut koivuniemen herrasta, mutta taidan muistaa jokaisen kerran, kun olen ollut itku kurkussa katkomassa koivun oksaa tulevaa kasvatustapahtumaa varten. Se on se yksi ja sama koivu siinä Leväsen lammen vieressä, josta sai mukavan rapsakat koivuniemen herrat.

    Ikinä ei ole liian myöhäistä työntää kieli jäiseen mattotelineeseen tai lyhtypylvääseen. Parhaat sävärit saa, kun iskee huuletkin kiinni samaan settiin. Veren maku suussa yrität saada lihan palat irti tolpasta ilman että kukaan ehtii näkemään, että tämä älyn jättiläinen ei tajunnut kerrasta vaan on jo toisen kerran saman talven aikana pussailemassa samaa pihan mattotelinettä. Minkäs teet, kun se on niin houkuttelevasti juuri oikealla korkeudella ja niin houkuttelevan näköisenäkin vielä. Onkohan tuolle fetissille joku nimi?

    Nykyajan halpismattotelineet ei ole antanut samanlaisia säväreitä, mutta tervetuloa kokeilemaan, jos on jäänyt tuo lysti kokematta. Voin antaa vinkkejä erilaisista kiinnittymis- ja irrouttaumistekniikoista.

    VastaaPoista
  4. Hauskaa kirjoitusta, olen tässä istunut, lukenut ja nauranut.Kiitos!
    tähän on pakko kommentoida, että olen roikkunut kielestä kiinni useammankin kerran lapsena, millon missäkin. Mutta myös koivuherraa on jouduttu hakemaan, milloin minkäkin syyn takia....ja miekun luulin, että kukaan muu ei ole selkäänsä saanut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö meistä Tuija kuitenkin ihan hyviä ihmisiä tullut siitä huolimatta? (tai just sen takia)

      Poista
  5. Mä olin kyllä niin kiltti lapsi, kun tottelin aina tuollaisia varoituksia ja suunnilleen pelkäsin kaikkia jäätyneitä metallisia juttuja. Luulin, että jos tartun saunakostealla kädellä jäiseen metalliseen ovenkahvaan, jään siihen pysyvästi kiinni. Vähemmästäkin tottelee. Remmistä muistan kyllä silti saaneeni mutta en muista, että mistä syystä. Luultavasti jostain yleisestä kiukuttelusta.

    Sulla on kyllä hauska blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskaltaisitko nyt aikuisena esim. katsoa telkkaria liian läheltä tai tehdä kiinalaissilmät " senkin uhalla että "ne jäis semmoisiks"? Haaste on heitetty!

      Poista
  6. Nyt olisi kyllä mainio keli nuolaista metallia... Minkähänlainen elämys se olisi näin kolmikolmosena?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käy ehdottomasti kokeilemassa, ota kamera mukaan ja raportoi tulokset :D

      Poista
  7. Vuorokauden verran piti tätä sulatella.. olet yli 30 v, eli ilmeisesti et vielä 40. Olet siis ollut lapsi 80-luvulla, ja sinua on lyöty koivuvihdalla, jonka olet itse jotunut hakemaan.
    Jaa no, nyt googlasin, ja huomasin että lailliseen kieltoon lasten fyysinen kurittaminen tulikin vasta 1983, samana vuonna kuin kirjoitin itse ylioppilaaksi. Kaikkea sitä oppiikin.
    Tuskin tuota vitsan käyttöä enää Suomessa yleisesti esiintyy? Mutta en olisi luullut, että enää 80-luvullakaan.
    Kiitos valaisevasta ja horisontteja laajentavasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen 90-luvun tuotos ja kyllä mun samanikäinen kaveri on saanut vihdasta vielä ihan 2000-luvullakin. Luunapit ja tukkapöllyt on kyllä tullut mullekin tutuiksi, vaikka vitsaa ei meillä käytettykään. Ei se varmaan enää niin hirveän yleistä kyllä ole...

      Poista
  8. eikun ilmeisesti 1984 vasta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuritus

    VastaaPoista
  9. Onneksi olen asunut koko ikäni kaupungissa! Käy sääliksi teitä jotka olette lapsuutenne korpisotureina viettäneet!

    VastaaPoista