Tästä ei ilta parane

Reissut on vähäksi aikaa taas reissattu ja pääsin kotiinpaluun kunniaksi tupaantuliais-merkkisiin kinkereihin. Ei ollut turha reissu.

Opin ns. minglauksen alkeet. Vihdoinkin. Se on yksinkertaisuudessaan sitä, että kun jonkun porukan jutut alkavat kyllästyttää, voi vaihtaa seuruetta. Ja se on ihan OK.

Annan esimerkin. Kun naisten kesken keskustellaan imetyksestä, kauneusleikkauksista ja löysistä vatsanahkoista, voi vaihtaa miesten pöytään päästäkseen keskustelemaan paintballista ja armeliaimmasta tavasta tappaa kissa.

Olemme jo siinä iässä, että muistelemme asioita. Keskustelimme jonkin verran lukioajoista. Ihan hyvä, koska minä en oikeastaan muista koko elämänvaiheesta mitään. Meitä luokkakavereita oli läsnä kuusi. Kolmen heistä kanssa minulla on säilynyt yhteys. Mikä on aikamoinen suoritus minun sosiaaliset kyvykkyyteni ja yhteydenpidollinen sitkeyteni huomioiden.

Otettiin puheeksi myös sosiaalinen media. Yksi meistä ei ole Facebookissa. Hän ei ymmärrä mitä siellä pitäisi tehdä ja hänellä oli käsitys, että väki tapaa jatkuvasti ystäviään, matkustelee ja  tekee kaikkea erityisen jännittävää. Ei. Niin halutaan vain uskotella. Ja kysymykseen, että miksi Facebookiin olisi hyvä liittyä, tuli vastauksena Muumihahmotesti. Mitä vielä odotat?

Illan emäntä ja isäntä olivat tehneet hyvää boolia. Se johti upeisiin dialogeihin, kuten:

Ystävä a: "Minulla on kielessä koru!"
Ystävä b: "Tiedän."
Ystävä a: "Mistä tiedät?"
Ystävä b: "Näytit sen minulle tunti sitten."


Leppävirran ydinkeskustan palvelut eivät pettäneet tälläkään kertaa. Tapasin elävän legendan. D.J. Niten. Olinkin aina miettinyt kuka on tuo mysteerimies, jonka uran 20-vuotisjuhlatarra on isän pajassa (tuttavien kesken tallissa) olevan lipaston laatikossa.

Näin villiin meininkiin saatiin taas Virranpojan yökerho lietsottua:

Ravintolassa oli myös uusi ilmastointiratkaisu. Hätäuloskäynti oli viritetty auki läpivedon aikaansaamiseksi. Muuallekin kuin asiakkaiden päänuppeihin.

Erityisen onnistuneeksi illan teki se, että Streptokokki on taas avannut ovensa ja yöpitsaa on saatavilla. Huomatkaa näyttävät somisteet.

Lätyt voi aamuyöstä maksaa luukulle vain käteisellä, mutta kortilla pääsee maksamaan, mikäli kiipeää aidan yli ja tunkeutuu ravintolaan sisälle.


Seuraavana päivänä pienen kohmelon kourissa Erityinen Ystävä, jonka luona yövyin, koki valaistuksen. "Oliko se finaali mihin Suomi pääsi?!".

Loppuun tämän ilahduttavan ihmisen luota a) brunssikuva....

...ja b) jääkaapin uskomaton varustelutaso välittömän kateuden herättämiseksi.

On onni, että on ystäviä joita tavata. On onni, että on myös mahdollisuus viettää aikaa yksin siinä välissä.