Team Tahma

Ois taas aika varautua talveen. Joka nurkka pursuaa rankoja. Viime vuonna avomies ja muutamat lähisukulaiset ostivat porukalla pilkekoneen. Aiemmin oli kilkuteltu kylän porukan koneella. 

Tämä huipputekninen vekotin toimii vannesaharatkaisulla ja radan päässä sitten katkaistu pala puserretaan halkomahärvelin läpi. Kaikki toimii vivuilla ja hyvä ettei kone hae rankakasasta linjastolle valmiiksi tavaraa.

Muuten ihan helvetin hyvä laitos, mutta siinä on yksi vika. Se ei toimi. Vähän väliä vannesaha lentää pois paikoiltaan, milloin mistäkin syystä. Kun puuhommissa tulee kylmä, se kertoo jostain.

Isä on ootellut meidän savottaan tuota konetta. Vinkkasin illalla että ei kuule kannata tuota myllyä paljoo ootella, että otahan vaan sinäkin se porukan kone käyttöön niin saat jotain aikaankin. Pelekkee telekkuamista on muuten.

Kuvassa nöyrä ja järkevä pilkekone. Toimii varmasti. Aateekoosta ja intternetistä löysin tämän. Näyttää olevan myynnissäkin. Melkein kannattaa ostaa vaikkei niin tarviiskaan.

Sitten voisin kertoa eli valittaa toisesta asiasta teille. Moni on kysellyt minkälaista on asua maaukkojen kanssa. Monessa suhteessa kätevää. Taitoja on monenlaisia ja vielä kun siihen kaikkeen osaamispääomaan saisi lisättyä sen ominaisuuden, että kaverit tekis mitä minä sanon, ois mahdollisuudet ihan rajattomat.

Kolikon kääntöpuolina on ns. tahmatassuefekti. Ei ole kyllä semmoista pintaa tässä torpassa, etteikö siihen sais sormenjälkiä ihan perkeleesti. Jonkun kohdan kun putsaa, puhutaan viikosta tai maksimissaan kahdesta, kun näyttää jo paikat siltä ettei ois vuosikymmeneen rättiä näytetty. 

Kahtokeehan nyt tätä.

Ovenkahva eli oven osa, jota ei toinna näpelöidä. Ja mikä tärkeintä, nahka voip käsistä kuivua jos niitä ihan yhtenään esim. ulukohommien piälle pessöö.

Toinen on ruokahomma. Kun lihapiirakka-nakkiyhdistelmän laittaa lautaselle, ei toinna huuhtaista käsiä yhtään. Enimmät pyyhitään housuihin ja loput tarttuu kätevästi mikron oveen. Jota ei sitäkään operatoida kahvaa käyttäen vaan levitellään roiskeet joka puolelle.

Sohvan käsinoja on säilytyspaikka mm. kaukosäätimelle, puhelimelle ja kärpäslätkälle. Mitä tahansa näitä kun hamuilee niin jo on mustana kangas. Ainoa pelastus ovat irtopäälliset.

Sitten kaikkein pahin. Onko tästä nyt joku neljä, viis kuukautta kun saatiin saunaremontti valmiiksi. Kun kiuasta käy räveltämässä, sen voisi tehdä niin että koskee vain kiukaan nappuloihin. Mutta ei. Pitää oikealla kädellä ottaa tukea jalkalaudasta (onko se ees sana?). 

Jostain syystä uusilla lauteilla on myös omituisia veden (tai sen parafiiniöljyn?) jättämiä läikkämäisiä jälkiä. 

No, ei minulla tänään ollu parempaakaan tekemistä kuin täytellä EU-papereita ja pestä sauna.

Suihku toimii vielä! Ainoastaan saippuateline on paskana. En saanut sitä siivotessa irti ja avomies tuli ja näytti miten se näppärästi alakautta nyrkillä kopauttamalla saadaan pois paikaltaan. Hyvin onnistui, tosin mossahti kolmeen osaan.

Uusi laudepesin odottamassa tositoimia. Helvetin hyvä kapistus muuten.

Jälkeen-kuva nro 1.

Jälkeen-kuva nro 2.

Näillä päästään varmaan pari kuukautta taas eteenpäin saunan puolella mukavasti.


Isä pisti rysän järveen ja tuli jo muutamia lahnoja. Savusti ne. Kunnollisen ruisleivän päälle kun sipaisee sopivasti voita ja silppuaa päälle savulahnaa niin on kuulkee hyvvee.

Ja kaikki on anteeksi annettu.

Tatuointeja ja päätöksiä

Vietimme vappuaattoa avomiehen serkun luona. Meidän lisäksemme mukana oli Vilkas mies emäntänsä kera. Lapsellisten lapset olivat anopilla hoidossa. Kun kolme- ja nelikymppiset viettävät kreisiä bailuiltaa ilman penskoja, on nimittäin roisketta! Eli toisin sanoen syödään, saunotaan ja pelataan Trivial pursuitia ja osa porukasta alkaa haukotella jo iltaysin aikaan. Pursuitin pelaaminen ilman avomiehen isoveljeä on toisaalta ihanaa ja toisaalta tylsää. Kaveri aina teeskentelee, että tietää vastauksen joka kysymykseen, vaikkei ole haisuakaan. Pohtii ja miettii ja vääntelehtii, kunnes porukka alkaa hermostua. Kun oikea vastaus kerrotaan, reaktiona on "tsssss!" -tyyppinen äännähdys ja nyrkkiin puristetun käden heilautus sen merkiksi, että ihan oli kielenpäällä miksi 12-tahkoista monikuutiota kutsutaan.


Illan emäntä oli varannut tasokkaan karaoketallenteenkin mutta ei laulettu. Ei varmasti kutsu meitä enää ikinä kylään.

Vilkas mies oli sentään sen verran tinassa, että halusi itselleen tatuoinnin. Emäntä kun on monitaitoinen ja hallitsee tatskahommatkin. Saatiin suostuteltua, että tehdään pari luonnosta mustekynällä. Vilkkaan miehen sydämenvalittu näytti sen verran vakavalta, että arveltiin näin olevan parempi. Ja kohta kaveri sammuikin, joten asiasta ei tarvinnut edes vääntää.

Illan emännän luonnos.

Vuoden siivoojan ehdotus.

Mitäpä tykkäätte? Oisko vielä parempia ideoita?

Sitten asiasta villasukkaan. Ollaan oltu ilkamoinnin ohella myös isojen päätösten äärellä. Maanviljelyssä olemme hyvänä vuonna päässeet kutakuinkin omilleen. Nyt uuden vuoteen 2020 asti tehdyn tukiratkaisun myötä kasvinviljelytilan tuet laskevat meilläpäin noin 30 prosenttia ja sen myötä maanviljelys menee ainakin meidän kokoluokassa maksun puolelle. EU-tukijärjestelmää uudistetaan ja ajatuksena on, että toiminta muuttuu enemmän markkinaohjautuvaksi. Sinänsä ihan hyvä setti, mutta siinä on se pieni logiikkavirhe että markkinahinnat ovat surkeat eivätkä ota parantuakseen. Laitettiin sitten kylvövehkeet, traktori ja puimuri myyntiin, koska ei kestä perse tätä touhua. Tälle kesälle laitetaan niin paljon kesannolle kuin säännökset sallii, urakoinnilla hoidetaan loput. Sitten laitetaan pellot vuokralle jos löytyy joku innokas viljelemään. Mikäli tilanteet tästä jostain taianomaisesta syystä paranisivat, voidaan tietysti aina investoida uudelleen romuihin ja jatkaa viljelyä. Mutta ei tästä ilosta viitsi tonnitolkulla maksaa. Nyt pyörii haudoissa aika monta polvea, tätä tilaa on kuitenkin omin voimin viljelty parisataa vuotta. Mutta kun ei kannata, niin ei kannata.

Elämää kuplassa

Pidettiin naisten kanssa iltamat. Puhe oli vetää nyyttäripohjalta ja kukin toteutti komentoa omalla tavallaan. Illan emäntä, intiaaninimeltään Kestitsee-liian-kanssa, kertoi ensin ennättävänsä vain kanasalaatin tekoon mutta oli lopulta varannut tarjolle myös leipää, levitteitä ja suklaaleivoksia. Erityinen Ystävä toi alkoholia. Tarjolla oli myös itse ostettuja pähkinöitä yy-äm-äs.

Alkumaljan nostamisen yhteydessä joku sanoi että meillä on nyt niin paljon aihetta juhlaan. Itse kutakin osoitettiin vuorollaan ja oltiin että: sinä olet juuri mennyt kihloihin, sinä olet ostanut asunnon, sinä odotat vauvaa ja sinä (minun vuoroni)... täysi hiljaisuus. Kun en keksinyt itsekään mitään juhlanaihetta, parahdin että "jee!", ja sitten muutkin olivat että "jee!" ja siitä päästiinkin sujuvasti seuraavaan henkilöön. Ei kai sitä aina tarvii jotain erityistä tapahtua. Esim. kymmeneen vuoteen.

Iloisten asioiden ohella meillä on myös tasapainon vuoksi kaikenlaisia huolia. Esimerkiksi kun on hautajaiset tulossa, pitää olla kahdet kengät mukana. En ole tätä tajunnut, mutta hautausmaalle pitää siis varata eri kengät kuin juhliin (lue: muistotilaisuus).

Jos käyttää oikeanpuoleisia paksumpikorkoisia jalkineita, ei välttämättä uppoa hautausmaan poluille. Mutta kyllä aivan välttämättä pitää vasemmanpuoleiset saada jalkaan sisätiloihin siirryttäessä. Aivan oleellinen ero. Varmasti jokainen hautajaisvieras tähän tyylimokaan kiinnittäisi huomiota, ja ensin ne ois että ei vittu, mutta sitten ne ois että ei saatana.

Kihloihin menneen ystävän elämässä eletään merkillisiä aikoja. Mies haluaa naimisiin ja laatii häihin kutsuvieraslistaa. Vauvakin pitäisi kuulemma tehdä. Asiasta on menossa jonkinlaiset neuvottelut, ainakin uusi bemari pitää kuulemma saada vaivanpalkaksi raskaudesta. Yksi tekisi vauvan jos olisi järkevä mies, ja toisella on järkevä mies ja ei halua lasta. Tämmöistä on elämä.

Erästä ystävää on alkanut piirittää mies. Tolkullinen mies. Eli todennäköisesti on kaikki syyt jättää hyvä tilaisuus käyttämättä ja etsiä yökerhosta taas joku paikallinen hidalgo tekemään elämän hankalaksi tai joku muu satunnainen turaperse haisemaan sohvalle. Kuitenkin puhutaan immeisestä joka metsästää, asuu maaseudulla ja varmuudella täyttää tolokunseksuaalin kriteerit. Todettiin yhteisesti että jo yksistään hirvenliha on ihan hyvä syy nussia miestä. Seurataan asian etenemistä.

Oli meillä jossain vaiheessa varmaan ihan järkeviäkin keskusteluja. Mutta ei niitä muista kun sattuu kaikenlaista muuta. Esimerkiksi jonkun takin taskussa ei pysy sytkäri millään, tippuu vaan lattialle koko ajan. Ongelmaan voi tehota takin kääntäminen oikein päin.

Kososen Kristan kulttuurikuplakirjoitus sai paljon huomiota. En jaksanut kovin tarkkaan tarinaa lukea, mutta varmasti tällainen leppävirtalainen kupla on suurempi.

Mutta jos on pakko elää kuplassa, kyllä seura on parasta mahdollista <3

Lisää vain vesi

Kulunut reilu viikon jakso on ollut erinomaisia tapahtumia pullollaan. Minä kerron teille.

Avomies lähti kahden tunnin varoajalla maatalousmessuille Tarttoon. No siis tämä ei ollut sinänsä erinomaista, mutta minä sain kerrankin tuliaisen, joka ei ole majoneesipohjainen ja matkannut henkilöautossa 8 - 12 tuntia ennen tuomisten luovuttamista. (Viittaan taannoiseen Norjan reissuun ja tuliaisina saamaani katkarapusalaattiin.)

Sain käsilaukun muotoisen viinitonkan. Varmasti vetoaa niihin, jotka ostavat eläinkuosillisia likööripulloja ja niitä eri värisiä kissanmuotoisia puteleita, mitä niissä onkaan sisällä.

Kylläpä kelpaa lähteä huomenna akkojen iltaan kyseisen tonkan kanssa. Tasokasta. Mutta alkoholiakin ilahduttavammat olivat puolalaiset kevytkumpparit,  joissa pehmeä reunus ja lämpöinen ohut vuori. Maailman parhaat kengät.

Muina kohokohtina mainittakoon anopin pitämät synttärijuhlat. Koska kukaan ei ollut taaskaan mitään tähdellistä lahjaa ostanut (lue: en tällä kertaa hoitanut lahja-asioita vaan annoin lasten itsensä hoitaa hankinnat), oli lopputuloksena lahjakortti, jota ei välttämättä ollut oikeasti olemassa ja kukaan ei maksanut lahjakorttiosuutta kenellekään. Tai jotain. No, kuitenkin. Taas oli tapahtunut suvussa kuolemantapaus ja anoppi oli mukana vainajan tavaroiden korjaamisessa vainajan kiinteistöstä. Oliskohan kolmas kerta kahden vuoden sisään kun anoppila on täynnä jäämistöä. Tällä kertaa olohuoneessa oli valikoima jalkineita, vaatteita ja hanskoja ja saunaan (loogista) oli tehty Erinäisen Esineistön Esittelytila. Valikoimassa mm. miniporakone, voileipägrilli, Kermansaven "valko sipuli" -astia ja sen semmoista. Sieltä tai ottaa mitä mieli teki. Ei tehnyt mieli mitään.

Myös kärkipään sukulaiset pistäytyivät kylässä. Tuli siivottua toisin sanoen. Kaikenlaisia muuttujia oli tietysti vierailuun liittyen. Remonttiukot saivat laatoitustyöt tehtyä alakerran vessaan muistaakseni helmikuussa. Sitten jäi meille nakiksi laittaa vesihommat kuntoon, jotta voivat tulla sitten asentamaan uudet kalusteet. Tuossa huhtikuun alussa kun oltiin lomareissulla, remonttimies soitteli ja kysyi että voiskos sitä oikein missä vaiheessa tulla asennushommiin. Sanoin että ei oikein ole mahdollista vielä tässä kohtaa. Vieraiden tuloa edeltävänä iltana pakotin avomiehen tekemään vesikytkennät valmiiksi. Ja laittamaan vessanpöntön paikalleen.

Jäi sanomatta, että olisi hyvä jos siihen vessanpönttöön tulisi vesi. No, teki kuten määriteltiin. Tuttua IT-alalta.

Yhtenä iltana kesken paistin kypsymisen tuli isältä havainto, että hella tuntuu aika kuumalta kauttaaltaan ja uunin lämpötila ei laske vaikka säätää. Keittolevytkin hehkuivat suhteellisen kuumina, vaikkeivat olleet päällä olleetkaan. On se jännä ettei nykyajan hellat kestä kolmeakymmentä vuotta pidempään. Tai jotain.

Tänään isä haki uuden kodinkoneen ynnähtäneen tilalle. Asennusvaiheessa tuli tehtyä havaintoja. Ensinnäkin, 70-luvulla keittiöt ruukattiin tehdä silleen että työtasot ovat aika matalalla. Siihen kun uuden hellan asentaa ja vaikka laittaa asetukset kaikkein matalimmalle, jää hella silti puolitoista senttiä työtasoja korkeammalle.

Toinen juttu oli se, että kun suojalevyn poistaa vanhasta vekottimesta, voi yllättyä.

Siihen olivat kaverit kuivuneet. Hämmästyttävää. Kävin viskaamassa sontalan kuppeelle.

Uuden hellan käyttöoppaassa oli vinkattu asianmukaisesta vanhan hellan hävitystavasta. Minullahan oli ajatuksena, että heitetään tuote lavalle ja jätetään se kirkonkylälle mennessä kyläkaupalle. Siellä on kuulkaa kierrätyspiste, johon voi kansalainen ihan veloituksetta käydä jätteitä viemässä.

Tähänkin löytyi parempi keino. Avomies halusi välttämättä viedä hellan omalle ranchilleen. Olin että miksi. Kuulemma hellasta voi romumuodossa jopa vitosen saada.

Montakohan vuotta hella on pientareella. Ihan jännittää!

Skotlannin lomaraportti

Käytiin pyörimässä Skotlannissa viikon päivät. Ennen kuin mennään tiivistelmään kohteen ominaisuuksista, kerron teille matkavalmisteluista.

Tarkoitus oli lähteä matkaan loppuviikosta ja hyvissä ajoin eli heti alkuviikosta katseltiin lentoja, jotka olivat vastoin kaikkia odotuksia tosi huokeat. Juuri ennen varauksen vahvistamista avomies teki havainnon ettei hänen passinsa ole enää voimassa. Normaalit ihmiset voisivat tehdä matkavarauksen siitä huolimatta, olettaen että heti ensimmäisessä mahdollisessa käänteessä passiasia hoidetaan kuntoon. Mutta ei meillä. Avomiehen ajanhallinta- ja priorisointitaidot huomioon ottaen katsoin viisaammaksi varata lennot vasta siinä vaiheessa kun passi on oikeasti tilattu ja tiedetään varmuudella sen saapumisaika.

Siinä kohtaa kun avomies oli käynyt hoitamassa passiasiat kuntoon ja dokumentti oli tilattu suoraan lentokentälle toimitettavaksi, saattoikin tehdä lentovaraukset. Ja vain parisataa kalliimmalla kuin aiemmin. Lisäksi kun jälkikäteen vielä laittoi neljäkymppiä ruumaan menevän matkatavaran mahdollistamiseksi, alettiin olla jo hyvällä mallilla valmisteluissa.

Hyvä mieli karisi nopeasti kun olin tulostelemassa matkalippuja. Varausvahvistuksessa ja e-lipussa luki Edimburgh. Edimburgh. Meinasi olla housut ulostetta täynnä kun pohdin että mihinkähän se ukko on lennot oikein varannut. Piti ihan aateekoosta ja internetistä tarkistaa, että onhan Turnhousen lentokenttä Skotlannin Edinburghissa. Olihan se. Soitin matkaputiikin asiakaspalveluun ja ilmoitin kohteliaasti että heidän pitäisi korjata kaupungin nimi omaan järjestelmäänsä, voi aiheuttaa hienokseltaan ahdistusta.

Sitten päästäänkin siihen lupaamaani tiivistelmään.


Liikenne

Paskahalvauksia ja risteysaluejännitystä luvassa ensimmäiset kaksi päivää, ennen kuin sitä tottuu vasemmanpuoleiseen liikenteeseen.

Kaikenlaisissa tilanteissa käytettiin nyrkkisääntönä "Ota ohtaan oikealta ja väistä vielä vasemmalta.".

Vuokra-ajoneuvoa hankittaessa kannattaa valita esim. sporttinen Fiat 500, jolla voi vuoristoteillä pykältää kolmoselle asti, jotta kiulu jaksaa hilata itsensä mäen päälle. Matkatavaratkin mahtuvat melkein takakonttiin.

Kyseisen ajoneuvomallin eduksi laskettakoon myös se, että äkkijarrutuksessa kosla laittaa omatoimisesti hätävilkun päälle.


Sääolosuhteet

Skotlannissa pitäisi kuulemma sataa aina. Ei pidä paikkaansa. Varmin tapa välttyä sateelta on pakata mukaan sateenvarjo. Viikon aikana satoi yhtenä yönä ja muuten oli lämmintä päivällä 12 - 23 astetta. Ilmeisesti kelit olivat kuitenkin sillä tavalla poikkeukselliset, että paikalliset riehaantuivat. Joka paikka oli täynnä shortsisillaan ja teepaitasillaan olevia miehiä, ja täytyy sanoa etten ole eläessäni nähnyt yhteensä niin montaa napapaidan ja runsaahkon pakin yhdistelmää kuin nyt viikon aikana.

Bongattiin myös Bridget Jones.

Ruoka

Skotlantilaisilla on jotain suolaa, mausteita, kastikkeita ja tuoreita vihanneksia vastaan. Teettää työtä, että löytää oikeasti hyvää ruokaa. Jos tykkää ranskalaisista, burgereista ja intialaisesta, ei ole puutetta vaihtoehdoista.

Skotlantilainen aamiainen, tunnetaan myös varpusparviaamupalana, on aikamoinen kokemus. Tuli ihan Irlannin loma mieleen. Makkaraa, munaa, palttua, pekonia, paahtoleipää. Huh.

Pubien asiantuntevasta taiteesta annan useamman pisteen.

Hanat

Stereohanat ovat melkein sääntö eikä poikkeus. Siinä on valinnanvaraa sen verran, että haluaako jäädyttää vai polttaa kätensä.

Suihkut ovat yleensä aikamoinen älykkyystesti. Jopa pahempia kuin vihaamani Scandic-ketjun tapaukset. Yleensä kuin ensimmäiset perkeleet on ammeessa kajautettu, löytyy oikea vipstaakkeli. Kuvassa on munakellomainen säädin, joka oli helpoimmasta päästä ymmärtää ja käyttää.

Sain vain kerran hanan rikottua. Palasia lenteli ammeen pohjalle, mutta sain korjattua.

Viihde

Siitä tunnistaa hyvän maan, kun Kolmas kivi auringosta pyörii joka päivä televisiovastaanottimessa klo 6:30 alkaen. Tämä helpottaa kun aikaeron takia tulee herättyä kohtuuttoman aikaisin ja nälissään joutuu odottamaan, että aamupalatarjoilu alkaa.

Myös muita laadukkaita sarjoja on tarjolla tasaisesti.

Kaikki nähtävyydet aukeavat aikaisintaan 9:30. Tässä ollaan odottamassa, että joku laskisi meidät sisään Sconen palatsiin.

Nähtävyydet

Skotlannissa voi katsella linnoja, palatseja ja sitten vielä vähän linnoja. Tältä siellä näyttää. Jos haluat lisätietoja erinäisistä kohteista ja reiteistä, olehan vaan rohkeasti yhteydessä sähköpostitse.

Eilean Donean

Loch Ness ja Urquhart

Hautapaikka pronssikaudelta

Sconen palatsin Pinetum oli hieno. Avomies norkoilee puun juurella jos huomaatte.

Stirlingin linnasta

Oh dear, how many red deer!

Cairngormsin luonnonpuistosta

Ben Nevis -tislaamon pihoilta

Edinburghin linnassa

 Oli hyvä reissu. Tappelemaan alettiin vasta paluumatkalla Amsterdamin lentokentällä.

Ennen ostopäätöstä tarkista haju

Kävin joku aika sitten ostamassa neuletakin kaapunnista. Laitoin sen eräänä aamuna päälleni ja aloin ihmetellä että mikä oikein kämpässä lemuaa. Sitten tajusin että sehän olen minä. Neule haisi siltä miltä äidin kämpässä kärysi ennen kissan leikkaamista.

Pesin lyyssin, ei auttanut. Pesin toisenkin kerran, ei auttanut.

Menin häpeissäni myymälään ja aloitin heti selittämällä miten vaatteiden palauttaminen ei ole minulle mikään harrastus. En tee tätä huvikseen ja että tämä voi kuulostaa oudolta, mutta ostamani paita haisee tosi pahalle. Käytiin haistelemassa myyjän kanssa muita paitoja ja kyllähän nekin kärysivät. Myyjä lupasi selvittää asiaa ja olla uudelleen yhteydessä.

Näin tapahtuikin. Valmistajan kanta oli että jotkut harmaat ja ruskeat väriaineet voivat jättää vaatteeseen tuoksua ja että asialle ei oikein voi mitään. Pitäisi vaan pestä. Aha.

Toinen myyjistä, joka oli ostanut itselleen samanlaisen neuleen, kysyi että ootkos pakastanut paitaasi. Sanoin että no eipä ekana tullut mieleen, pitääpä kokeilla.

Jätetäänpä se pullan ja kuhan kanssa viikoksi muhimaan ja katsotaan miten käy.

Heitän kokkopaikalle jos ei tällä tokene.