Akka ratissa

Ajelin eilen aamulla parkkihallissa, kohteena vakiopaikkani. Vastaan tuli toinen ajoneuvo, molemmat oltiin "omilla puolillamme" ajosuunnan mukaisesti.

Vastaantulija kurvasi parkkiruutuun ja hiljentelin että kaveri mahtui parkkeeraamaan. Parkkeeraus tapahtui h-i-t-a-a-s-t-i samalla minua "akka ratissa" -ilmeellä tuijottaen.

Kun kampesin itseni työpisteelleni, huomasin saaneeni tekstarin:

Mies: "Oli annettu liian iso auto jollekin naispuoleiselle autoilijalle."

Vastasin että "Ja miehelle auto jossa ei oo vilkkua."

Uusi unelma-ammatti, sauna ja pesuhuone

Avomiehen suvun ansiosta olen viimein oivaltanut unelma-ammattini: järjestelijä eli lontooksi professional organizer.

Minä voin kertoa teille, ettei aateekoo- ja intternettihommissa esimerkiksi vuoden aikajanalla jää loppujen lopuksi kovin montaa aidosti merkittävää ja mieleenpainuvaa tapahtumaa ja työn tulosta mieleen. Järjestelijän ammatissa sen sijaan muutaman tunnin urakan jälkeen saa näkymään lastenhuoneen lattian. Ihanaa.

Ja mikä parasta, järjestelijällä tulisi olemaan töitä aina ja ikuisesti, koska maailma on täynnä epäsiistejä lastenhuoneita ja etenkin sellaisia, jotka tulevat kerta toisensa jälkeen uudelleen epäsiisteiksi.

Joululoma- ja viikonloppuhommina olen ollut apuna avomiehen siskon siivous- ja remonttihommissa. Tytön muutto Tampereelle käynnisti huoneiden remontointiketjun. Tytön huoneesta tuli vanhempien uusi makuuhuone, vanhempien entisestä makuuhuoneesta tuli vierashuone/työhuone. Pojan huoneen kimppuun piti myös iskeä koska a) oli tulossa synttärijuhlat ja huoneeseen oli määrä mahtua vieraita ja b) kyseessä on seuraava remonttikohde. 

Lelukoreista nousee komeita tavarayhdistelmiä.

Täytyy vaan ihmetellä elämän yltäkylläisyyttä. Huoneesta lähti päiväkodille, sukulaisten penskoille ja roskakoriin aikamoinen määrä kampetta ja pikkujantteria ei edes koko prosessi kiinnostanut eikä tämä huomannut että mitään olisi hävinnyt.

Suosikkikohteeni huoneessa oli lipasto, joka oli täynnä Playstation-pelejä, DVD-tallenteita ja VHS:iä. Osapuilleen 20 % koteloista sisälsi levyn/kasetin ja joka olis lisäksi oikea. Semmoinen siivoustetris.

Nuori mies ei tykkää palapeleistä. Silti hän omisti niitä parikymmentä erilaista. Säilytysstrategian mukaisesti yksittäisiä paloja löytyi erinäisistä lelulaatikoista ja se herätti epäilyksen siitä, että ovatkohan palapelilootat lahjoitettavissa eteenpäin sisältönsä puolesta.

Palapelien ja lautapelien jäämistöä.

Avomiehen siskolla oli kuningasidea pulman selvittämiseksi. "Sinä voisitkin koota kaikki palapelit niin nähdään että onko kaikki palat tallella."

Öööö...?



Siivoustalkoiden jälkeen olin myös vapaaehtoisena siivous- ja keittiöorjana pojan synttärikutsuilla. Koska kakun koristeluun tarkoitetut karkit olivat olleet epämääräisessä muovipussissa vanhempien makuuhuoneessa (loogista) ja ko. pussia ei h-hetkellä löytynyt mistään (odotettavaa), mätkin koristeeksi jämäirtokarkit jotka kiinteistöstä sattuivat löytymään.

Lisäapua tarvittiin, koska itse isäntä, Vilkas mies, oli Tahkolla jossain koulutuksessa tai virkistäytymistapahtumassa. Siinä kahden maissa iltapäivällä seurue tuli pihaan. Vilkas mies oli ratissa, tavarantoimittajan edustaja etupenkillä ja Vilkkaan miehen työkaveri takapenkillä.

Synttärivieraat kokoontuivat ikkunan ääreen ihmettelemään saapujia. Etupenkkiläiset kampesivat pihalle ja lapset kysyivät kuorossa "Kuka toi on ja kuka toi on". Selvitimme.

Kun Vilkkaan miehen työkaveri alkoi työntyä takapenkiltä ulos, lapset kysyivät "Mikä tuo on?".

Himpun verran hymyilytti. Tarina kertoi, että kaveri oli puhaltanut yli kolmen promillen aamulla. Siltä näyttikin.


Sitten loppuun vielä statustietoa vesivahinkoaiheisista oman talouden remonteista. Sauna- ja kylpyhuoneremontit ovat valmiit. Lukuunottamatta avomiehelle jäänyttä tehtävää eli saunan valojen ja kodinhoitohuoneen puolella olevan valokatkaisijan asennuksen viimeistelyä. Oiskohan juhannuksena valmista?

Näette kuvaraportista remontin lopputuloksen. Ja tähän kohtaan tärkeä tiedotus. Jos et pidä valitsemistani materiaaleista, ole ystävällinen ja ole hiljaa.

Rehtori tuli kaveriksi kun aloin käsitellä lauteita tänään parafiiniöljyllä. 

Kiukaan taustaseinä.

Pesuhuoneen kattoeleganssia. Ikkunanpielet pitää muuten maalata kesällä valkoisiksi.

"Suojaa lattia kunnolla ennen lauteiden käsittelyä." Check!

Maaseudun Tulevaisuus oli mukana näissäkin talkoissa.

Saunan jakkara parafiiniöljykäsittelyn jälkeen. Ihan ok.

Seinälaatta näyttää paremmansävyiseltä saunan puolella kuin pesuhuoneessa. Johtuu valaistuksesta. Hpmh. 

Pistättehän merkille, että kunniapaikalle on päässyt Sun light -palasaippua!

Vessan remontti alkaa helmikuussa. Hyvin pärjätään.

Tuol on menot, meiningit, tuol on valot kaupungin

Tulin aamukahdelta kotiin reissusta. Pihalla näytti tältä:

Ja sisällä myös, koska sähköt olivat taas vaihteeksi poissa. Neljän tunnin unosten jälkeen oli aika herätä uuteen työpäivään. Isä oli jo kerennyt puuhellan kuppeelle lämmittämään vettä isossa kattilassa. Minulle ei kyllä valjennut mitä varten se vettä lämmitteli. Varmaan siksi että pystyi.

Aamun dialogi oli harvinaisen sisältörikas, koska sanottiin muutakin kuin huomenta ja heippa. Isä nillitti, että oltiin viety aggregaatti avomiehen ranchille eikä oltu palautettu sitä. Sanoin että en tiedä asiasta mitään. Herätin avomiehen. Hän oli palauttanut aggregaatin. Hämmästyin. Raportoin asian eteenpäin.

Seuraava puheenaihe oli naapurikylän, ns. lännen puolen, sähkötilanne. Isän mukaan sieltä ei mene koskaan sähköt - "aina pallaa kaekki tuikut ja tiällä ee kestä sähköt millään että mikähän perkele siinäkii on". Juuttaat. Veikkaan että ovat myyneet vaan kaikki puunsa niin ei oo mitä kaatua linjojen päälle.

Lähdettiin yhdessätuumin virittelemään aggregaattia kun se kerta pihassa oli. Roikkien piti riittää pannuhuoneeseen ja myös navetalle asti. Navetalla on pumppukoppi ja pannuhuoneessa kiertovesipumppu.

Jos on meillä jotain kampetta, niin jatkojohtoja. Jos lännen puolen hannuhanhilta joskus menee sähköt, voidaan tuosta järven yli vetää niille virrat. Ja olla niin ylimielisiä että kostetaan 15 vuoden sähkökatkot kerralla.

Askareiden jälkeen oli määrä lähteä töihin. Pukeuduin pimeässä ja keräsin mukaani naamanpiirtovälineet sekä tukkataiat. Toimiston vessassa on laittauduttu joskus ennenkin.

Tuol on menot, meiningit, tuol on valot kaupungin eli Kuopio.

 Sähköt olivat poissa vain 21 tuntia. Aika perus.


Ja just kun kirjotin tämän tarinan loppuun niin meni sähköt taas.

Näyttää lännen puolella olevan valot.

Länsimaisen ihmisen ongelmat

Minulla on ollut vaikeaa. Ja kyllä, haluan puhua siitä.


#1: Ruoalla leikkiminen

Kun nauttii aamupalan tähän aikaan....

...ja matkustaa Ruotsiin todetakseen taas kerran, että workshopin fasilitoija (tuli melkein oksennus suuhun tuosta yhdistelmästä) on tilannut etukäteen kaikille - trallalaa - salaatit lounaaksi (jotka nautitaan siis Suomen aikaa klo 13:00) ja lounas on vielä ns. working lunch eli suu-täynnä-ruokaa-lounas...

...ja munassa on tumma ja kihara karva, alkaa hienokseltaan nyppiä. Minä sanon teille. Kylmä lounas neljältä aamupalansa nauttineelle on sisäinen pahoinpitely. Missä on Amnesty kun sitä tarvitaan.



#2: Scandic-ketju

Viime keikalla sairastuin. Oltuani workshopissa toppatakki päällä välillä kaksinkerroin selkä- ja muiden kolotusten ja kipujen takia, menin ibuprofeiinimyymälän kautta hotellihuoneeseen. Nukuin kaksi tuntia ja koska olo oli edelleenkin ihan karmea ja näytin ihan riihen seinästä revityltä, päätin elättää itseni minibaarin antimilla.

Scandicin kattava minibaaritarjonta on yhtä kuin valo. Toisaalta hämmästyin että se paloi.

Huonepalvelua ei ollut. Olin syömättä.


Ja don't get me started about Scandicin suihkut. Joku Riddler on tehnyt samaan hotelliin joka huoneeseen hieman erilaisen suihkun ja varmistanut, että suihkun normaalisti käynnistävää nappia ei ole. Sen sijaan voit pyöriä alasti ammeessa ja nyhtää ja kääntää joka nupista ja vesi ei valu kuin hanasta. Älypuhelimella voi laittaa kotijoukoille kuvan hanaratkaisusta ja kysyä miten vitussa tästä myllystä saa suihkun päälle. Kotonakaan ei tiedetä. Lopulta kun otteet kiristyvät yhtä aikaa hermojen kanssa, kekkasee viimeinkin että tarttumalla hanan suuhun ja kiskaisemalla sitä kahden sormen näppien voimalla alaspäin, käynnistyy suihku.

Sitten suihkusta tulee tasan yhden lämpöistä vettä vaikka kuinka rullaa lämpötilansäädintä. Yllätyin tosin siitä, että vesi oli liian kuumaa eikä liian kylmää.

#3 Lentokentät

Elettyäni working luncheilla taas kaksi päivää olin varma että Helsinki-Vantaalta saa lämmintä ruokaa. Naiivia, niin naiivia. Kahdeksan jälkeen ei putiikista tällaisia ylellisyyksiä löydy.

Vaihtoehtoina ovat kahdeksan euron avaruussämpylät, viiden euron tuoremehu ja/tai kolmen euron sipsipussi joka herättää pakkauksen painon perusteella epäilyksen että onkohan siellä sipsejä laisinkaan.

Eikö Suomessa ole joku laki jonka pitäisi estää hädänalaisten ihmisten hyväksikäyttäminen?



#4 Puolison elokuvavalinnat

Tilanne oli eskaloitua viime viikolla kuumeen kourissa maatessa. Kun otetaan kaksi kuumeista aikuista ja yksi sohva, syntyy helposti konflikti.

Niin paljon kuin minä avomiestäni rakastan niin sen telkkariohjelma- ja elokuvavalinnat ylittävät kipukynnyksen.

Tämä ukko, minä kerron teille!

Ylivoimainen näyttelijäinhokkini. Miettikää - kuume ja Groundhog day.

Niin.

Paras Juhlapöydän konvehti

Monia varmasti askarruttaa Juhlapöydän konvehtien parhausjärjestys. Siitä on monia mielipiteitä. Nyt kaikkien helpotukseksi asiasta ei tarvitse enää kinastella.

Seuraavassa konvehtitutkielmassa olen ryhmitellyt perusrasian sisällön kolmeen ryhmään. Virallisena valvojana toimi Rehtori, jonka nenä vahvisti ryhmittelyn toteamalla ykköskategorian ylivertaiseksi.

Avomies kävi näpelöimässä tutkielma-aluetta ja antoi täten oman näkemyksensä parhausjärjestyksestä.

Päätöksestä ei kuitenkaan voi valittaa. Olen ilmoittanut tuloksesta myös Pandalle Facebook-sivujen kautta.

ps. Onneksi kohta pääsee taas töihin.

Karpalonpoimintaa, ajovirheitä ja ihmeparantumisia - siitä on joulunaika tehty

Ette ole kuulleet minusta puoleentoista viikkoon. Voin vaan kuvitella vieroitusoireenne. Nyt saattekin kerralla tarinasatsin aina joulusta uuteen vuoteen.

Joulu oli onnistunut (lue: vietimme joulun minun sukulaisteni kanssa).

Tapsan, tai sittemmin Jallun, tansseihin liittyi varsin perinteisiä järjestelyteknisiä seikkoja. Avomies sanoi, että menemme hänen serkkunsa luokse saunomaan. Kuulostaa hyvältä. Otin saunakamppeet mukaan ja päräytimme kirkonkylälle ensimmäiselle pitstopille eli anopin luokse perinteiselle jouluruoalle. Kahvipöydässä istuttaessa avomies alkoi tarinoimaan äidilleen, miten on tarkoitus lähteä serkun kanssa Oravikosken pubille illanviettoon. Olin että aha, eipä sitten tietotoimisto tiedottanut tällaisesta ja ei ollut mitään naamantekovälineitä tahi pyhälyyssejä mukana. Avomiehen isoveli, joka oli unohtanut tulla äitinsä perinteiselle tapaninpäivän jouluruoalle, lähestyi tekstiviestitse ja tiedusteli halukkuudestamme mennä heille saunomaan. Kerroin että emme pääse, koska olemme menossa serkun luokse saunomaan. Avomiehen isoveli sanoi että ei ku te kaikki tulette meille. Aha nro 2.

Ilta meni hienosti. Kun Oravikosken pubi meni kiinni, kävimme vielä morjestamassa vanhoja tuttuja kirkonkylän baarissa. Avomies oli niin ahkerana yösydämellä, että kotiin päästyämme meinasi lähteä vissiin karpaloita etsimään kun etsi itselleen marjasankon.

Muitakin seikkailuja mahtui joulun ja uuden vuoden välille. Avomiehen siskontyttö muutti Tampereelle ja kävin avomiehen siskon kanssa viemässä loput tavarat asunnolle. Matkan aikana teimme ajovirhebingossa ennätyksen: päräytimme kaksi kertaa päin punaisia, ajoimme lukemattomia kertoja bussi/taksi-kaistalla ja kerran jopa vastaantulijoiden kaistalla.

Tampereen ydinkeskustan valot kuvakulmasta, josta vain takseista, busseista ja huoltoajoneuvoista käsin normaalisti voi otoksen napata. Voin teettää halukkaille tilauksesta julisteita.

Sitten käytiin vielä Ikeassa ostamassa nuorisolle tuotteita. Siinä kun puolisen tuntia oli ostoslistaa käyty läpi ja nuoret olivat pyörineet myymälätiloissa naama norsunvitulla vailla pienintäkään mielenkiintoa tarvehankintoja kohtaan ja narisseet siitä kun piti ostoskärryä työntää, ehdotin avomiehen siskolle että entäs jos suksitaan täältä vittuun ja nuoriso on hyvä ja ostaa opinto- ja muilla tuillaan loput tavarat ihan itse. Näin tehtiin.

Oli kyllä mukava tulla kotiin.

Uuden vuoden vastaanotto suoritettiin jälleen perinteisesti. Kokkoon oli juhannuksen jälkeen päätynyt ulkorakennus, navetan toinen puolikas ja muutaman remontin tarpeet. Tällä kertaa kokossa paloi pääasiallisesti puutavaraa. Tästä syystä koimme viisaimmaksi olla paistamatta makkaraa, koska todennäköisesti muovin ja muun sekajätteen antama pikantti aromi olisi jäänyt saavuttamatta.

Ennen kokolle ja rakettien paukutteluun siirtymistä oli aikuisten kesken sovittu, että kaikki pitävät kiinni siitä, että vain täysi-ikäiset saavat sytyttää raketteja. Suunnitelma piti siihen asti, kunnes alettiin sytyttää raketteja. Se ei ole uuden vuoden vastaanotto eikä mikään, ellei rinteestä tule pari itkevää lasta sisätiloihin. Toinen kollotti siitä syystä, ettei saanut ampua raketteja ja toinen siitä syystä, että vanhemmat olivat ottaneet tiukkasanaisesti yhteen siitä, että saavatko ikähaarukaltaan 6 - 12 -vuotiaat ampua raketteja vai ei. "Äiti sä aina pilaat kaiken" -ryhmä voitti ja vain muutamat mielet pahoittuivat.

Ensimmäinen kerta muuten kun näen 93-vuotiaan tekevän facepalmin. Mummon jututtajana Vilkas mies - selittää reaktion.

Tunnelman hieman latistuttua otin avomiehen kanssa kurssin kohti Konnuslahden uuden vuoden bileitä. Olimme paikalla vartin yli puolenyön ja oletetut massiiviset ilotulitukset oli jo hoidettu.

Kyläkaupan lastauslaiturille oli viritelty karaoke-asema.

Myös taksitolppa valaistuine kyltteineen oli tuotu pihamaalle. Tyylikästä.

Vierailu kohteessa osoittautui kovin lyhytkestoiseksi. Löysimme oman kylän bileporukan tankkauspisteen läheisyydestä ja kaikesta päätellen tankattu oli. Järven-yli -naapurini Piiparinen meinasi kepertää tämän tästä ja oli sellaisessa asennossa, että kun otetaan K-kirjain ja jätetään siitä tuo pystyviiva pois, ollaan aika lähellä. Menin kysäisemään että mitenkäs se vatupassi noin pahasti heittää. Hetken tolskausta katseltuani kysyin että ootkonää noin humalassa vai koskeeko sinuun. Siinähän sitten kävi ilmi, että kyseessä oli ilahduttava yhdistelmä ilolientä ja iskiashermoa. Tiedustelin että kun homma näyttää noin vaivalloiselta niin oliskohan mitään jos heittäisin sinut kotiin. Vastoin kaikkia odotuksia vastaus oli että kyllä.

Eiku järjestysmieheltä kysymään että onkohan mahdollista ajaa juhla-alueelle autolla, että saa poimittua selkävaivaisen henkilön kyytiin. En uskaltanut kävellyttää joitakin kymmeniä metrejä. Vielä jäljellä ollut juhlakansa jakautui kahtia kuin meri mooseksen edessä ja poimin Piiparisen kyytiin. Sain samaan pakettiin vielä lopulta avomiehen ja Piiparisen emännän.

Kotimatkalla Piiparinen koki ihmeparantumisen ja alkoi kiivas jatkojen järkkääminen hänen mökkinsä karaokemajalle.

Kävin kotoa hakemassa pojille joulukalenterin. Tämä ystävällisen eleen muotoon puettu teko tuli tehtyä sen takia, ettei kukaan hakisi Jallu- tai konjakkipulloa bileisiin. Siinä ois muuten ihan varppina ollut koko kodallinen miesväkeä marjaan lähdössä yöllä. Strategia toimi.

Kekkosen valvovan silmän alla lauleskeltiin kolmisen tuntia erinäisiä kappaleita.

Hyvään illanviettoon kuuluu myös kielilläpuhuminen. Kun on vedetty tarpeeksi kaikkea sekaisin, osa ryhtyy puhumaan viroa ja osa englantia. Piiparinen vetäisi illan parhaan suorituksen:

Piiparinen: Onko meillä vielä kaljoo?
Minä: On.
Piiparinen: <hapuileva katse>
Minä: Haenko sulle?
Piiparinen: Joo! <ilahtuu>
Minä: Ole hyvä.
Piiparinen: My pleasure.

Epäilemättä.

Sitten takaisin laulantaan. Hämmästytettyäni juhlakansan "helevetin hyvällä laaluiänellä" ja kuunneltuani kehotuksia "lähtee karaookken sm-kisojen karsintoihin kymmenes päivä tammikuuta, minä vien sinut", hämmästytin juhlakansaa ajotaidoillani jäämällä yhteen rinteeseen kiinni autolla kuskatessani loppuja juhlijoita koteihinsa nukkumaan.

Uuteen vuoteen herättiin siinä puoli kymmenen paikkeilla ja polttopuutelineiden täyttöreissulla pääsinkin jo ihastelemaan vuoden 2015 ensimmäistä yllätystä. Lapetikkaat olivat tulleet yksimielisesti yhdessä lumen kanssa katolta alas.

Kun harjapelti on repeytynyt irti ainakin puolen metrin matkalta, ounastelen, että voip tulla vettä sissään talven mittaan.

Kiitos lukijoille vuodesta 2014. Olkoot alkanut vuosi kaikille tapahtumarikas ja menestyksekäs. Joskin yleensä nämä toimitetaan eri paketeissa.

Veikkaan tähän talouteen vaihtoehdoista ensimmäistä.

Ensipuraisu- ja loppuhuitaisuraportti

Lähdettiin porukalla korkkaamaan Oravikoskelle äskettäin avattu uusi pubi. Palveluihin lukeutuvat anniskelu, pitsanpaisto, biljardi ja loputon kärsivällisyys.

Varastin kuvan Facebook-sivuilta, koska unohtui ottaa yleiskuva tilasta.

Kuppilaan kohdistuva neitsytmatka aloitettiin käymällä automatkalla dialogi, jonka päätarkoituksena oli vahvistaa kuka on illan kuljettaja. Minähän se olin. Seuraavaksi tärkein asia, lähinnä naisille, oli ruoka. Pitsauunin oli määrä olla kuumana kymmeneen asti ja se tarkoitti sitä, että ukot piti saada sisälle tilaamaan lätyt sillä välin kun naisissa käytiin hakemassa yksi sankari vielä puarjhuoneelle. Ainoa ohje mikä jätettiin oli se, ettei pitsoissa saisi olla jauhelihaa.

En ensin muistanut kuka tämä jorkki on, mutta sitten kattavat tuntomerkit johtivat heti jäljille avomiehen siskon sanoessa että se on se kaksimetrinen juippi joka on kännissä ihan vitun ärsyttävä. Ai niin se! Käytettäköön hänestä tässä tarinassa intiaaninimeä Ärsyttää-olan-takaa.

Lopulta pääsimme mekin perille. Huomasimme että pihamaalla oli tuttuja. Yksi oli nurkalla pissillä. Laitoimme pitkät päälle ja ajoimme parin metrin päähän ruikkijasta ja morjestimme kollektiivisesti. Ai sitä jälleennäkemisen riemua. Onneksi ei ihan kaikkea kuitenkaan nähty. Eniten ilahdutti se, että kaveri hyökkäsi kättelemään juuri ravisteltuaan. Onneksi minulla sattui olemaan ees hanskat kädessä.

Baari oli aikalailla turvoksissa ja menimme etsimään pöytää jonka miehet olisivat meille ruokailua varten varanneet. Turhaan. Löysimme kaksi hajapaikkaa.

Pitsoissa oli jauhelihaa.

Lähinnä kameraa Oravikosken nimikkopitsa: Kuilun partaalla. (Kyseessä on ilahduttavan positiivissävyisesti nimetty kyläyhdistyksen järjestämä kesätapahtuma nykyisille ja entisille oravikoskelaisille)

Yksi Vilkkaan miehen supervoimista on baarihenkilökunnan kouluttaminen. Etenkin tuoreet yrittäjät on saatava siedätettyä heti kättelyssä, ettei tule sitten tehtyä järjestyksenvalvonnallisia ylilyöntejä ja esimerkiksi poistettua maksavaa asiakasta syyttä suotta ravintolatiloista. Seuraavassa esittelen mitä kaikkea pakettiin kuuluu. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä. Palkkioksi riittää uhkapelimahdollisuus ja olutta koko illaksi.

Vilkkaan miehen standardirepertuaariin kuuluvat miesten kanssa suoritetut kielisuudelmat, kouriminen ja nylkytys. Sopivaan juhlamieleen lietsoutuessaan hän ei myöskään pakene arastele mahdollisuutta tarttua kaveriaan pukinparrasta kiinni ja vetää tämän pään haaroväliin.

Tai tyrkätä biljardikaveri pöydälle ja vupittaa tätä intensiivisesti.

Tai kontata järjestysmiehen eteen kysymään saako ottaa suihin.

Näin kun on heti saatu otettua löysät pois, vain luoja tietää miten korkeaksi toleranssi ajan mittaan kasvaa.

Sitten muihin asioihin.

Pubille oli kokoontunut ilahduttavasti fanikuntaa. Eräs Virranpojasta tuttu Poromies hyökkäsi puheille. Kertoi että on löytänyt itselleen naisen Keski-Suomesta. Ja että tämä lukee semmoista Siivoojan plokia ja että onkohan se sinun ploki ja että minäkii siitä kovasti tykkeen ja kun aloin lukea niin koukkuun jäin. Kaikkiin näihin voi vastata lyhyesti ja ytimekkäästi että: joo. Hän on poromies koska hänellä on siis oikeasti poroja tällä kylällä. Mitä en mitenkään kyennyt uskomaan eräässä kesäisessä Virranpojan terassilla käydyssä keskustelussa.

Avomies intoutui kyselemään poroasioista. Että onkos sinulla semmonen poromerkki. On. Mitenkä sinä oot sen saanut, onko sinulla sukulaisia tai maita oikeilla seuduilla. Ei ole. No mitenkäs se on sitten mahollista. Ootko nainut jotain porotyttöä? En, mutta porotytön äitiä oon. Ja se äiti suositteli tämmöistä merkkiä.

Sanoisin että yksiä legendaarisimmista dialogeista joita olen kuullut. Kertakaikkiaan.

Toisen faniryhmän pöytään sain kutsun avomiehen välittämänä. Yleensä vuori ei siirry moosesten luokse mutta poikkeus vahvistaa säännön. Keskushenkilönä oli hyvin hienostunut herrasmies joka vuolaasti kehui kirjoitustaitojani ja että heillä on emännän kanssa tapana kytätä milloin tulee uusia tarinoita luettavaksi. Ilahduttavaa ja asiantuntevaa palautetta varsin sivistyneesti toimitettuna.

Sivistyksestä puheen ollen. Ärsyttää-olan-takaa oli koko illan härkkinyt meikäläistä, heittänyt pipolla, työntänyt pääni hänen huppunsa sisään. Hänen päänsä siis myös ollessa hupun sisällä samanaikaisesti. Loppuillasta homma alkoi käydä vielä astetta verran ärsyttävämmäksi juipin tunkiessa koko ajan viereen ja vahtiessa ryntäitäni niin että silimät alkoi varmasti kuivua. Tuijotukset vielä hoidin työntämällä tämän pään aina säännöllisesti toiseen suuntaan.

Mutta siinä vaiheessa kun homma yltyi ja kaverin kädet sain jo irrottaa viidennen kerran rinnuksistani, usein ehtymättömältä luonnonvaralta vaikuttava kärsivällisyyteni yllättäen loppui. Läsäytin ukkoa ohimolle saatesanojen kera niin että kättä poltteli seuraavat kaksi minuuttia. Loppui se hilluminen.

Varasti lopuksi vielä minun limpparin.

Ei vaan tainnut poika tietää että oli pullonsuussa huuliherpestä tarjolla.

ps. Terveisiä faneille <3