tiistai 24. syyskuuta 2013

Rehtori on varas

Hyökkäsin töistä tänään kirkonkylälle asioimaan. Ensin kävin hakemassa varaosaliikkeestä Hiacen iskarit ja ostinpa samalla öljynsuodattimenkin kun kerta osasin. Ruokaostosten jälkeen kurvasin vielä kukka- ja hautausliikkeelle hoitamaan tilauksen.

Olin kolme minuuttia myymälässä. Sinä aikana koira oli murtautunut solmittuun muovipussiin ja repinyt ruisleipäpakkauksen auki.


Komensin. Koira suuttui.


 
Kun leipäpussiin murtaudutaan, on käytäntönä pureskella reunat 80 prosentista leivistä sen sijaan että söisi kokonaan yhden.

 
Laitoin Rehtorin katsomaan itseään peilistä. Hyökkäsi lopulta peilin kimppuun ja piti sekin takavarikoida. Kyseessä on siis sivupeili autotallin ovenpieleen paskaksi ajamani tilalle. On odottanut asennusta joitakin viikkoja.
 
 
Kotona vielä ilokseni huomasin, että kaveri oli kerennyt myös yhteen jogurttipurkkiin.
 
 
Ruokavarkauteen kuuluu oleellisena osana se, että kun emäntä siistii leivistä puremakohdat pois, pitää kytätä vieressä josko tippuis makupaloja.

 
 

Aika mulukku piski.

 

57 kommenttia:

  1. Oiskohan jogurtit säästyneet, jos ne ois laitettu pieneen pussiin. Tuskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä, havaitsenko kuittailua :D Minähän olen suureen ääneen toitottanut, että pikkupussit on turhia.

      Mutta joo. En usko, että sekään ois auttanut.

      Poista
    2. Ei, älä havaitse :D Legendaarisessa pikkupussikeskustelussahan ne jo tuomittiin turhiksi.

      Poista
  2. Mahtaako yhtään lohduttaa, kun kerron, että arvauskisassa olit ainut oikein arvannut ja laitan sinulle palkinnon tulemaan. Olen kuitenkin hukannut yhteystietosi - laitathan ne tulemaan osoitteella mummonuutiset@gmail.com. En julkaise palkintoa mummon blogissani ennen kuin se on matkalla ja arvioni mukaan perillä. Menee muuten yllätys hukkaan. - Ei muuten liity koiriin eikä leipiin päinkään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huikeaa! On minulla tuuria. Tämä kompensoi hyvin sitä, että Kotalahden vanhempainyhdistys viilasi minua linssiin viikonloppuna. Kävin kaverini kanssa seuraamassa paikallista juoksutapahtumaa eli syötiin siellä lettuja ja osallistuttiin arvontaan. Ostin arpoja ja kerroin että olen lähdössä ennen arvontaa pois. Ohje oli, että laita puhelinnumero lippuun niin voivat ottaa yhteyttä, jos voitan. Appiukko oli kuullut nimeäni huudeltavan arvonnassa, mutta eipä oo puhelinsoittoa kuulunut. Veikkaan, että jäi saamatta pääpalkinto. Mikä olikaan. Millaisia kansalaisia tuollaisten vanhempien lapsista oikein tulee?!

      Poista
  3. Jouluisinhan on perinteenä ahtaa jääkaappi täyteen kaikkea herkkua. Kinkku ei sitten enää sinne mahtunut. Viileä ulkoeteinen tarjoaa ratkaisun säilytysongelmiin. Ainoa ongelma oli se, ettei ko. tila ole Dog Proof -hyväksytty. Se joulu sitten syötiin pystykorvan raatelemaa kinkkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mutta söitte kuitenkin, kuten kuuluu tehdä.

      Poista
    2. Perinteistä ei tingitä...

      Poista
    3. Me vietiin joulukinkku parvekkeelle sulamaan (ei vissiin ollu häävisesti pakkasta sillon?). Olisko ollu aaton aatto, kun mentiin sitä paistamismielessä hakemaan sisätiloihin... juu ei. Varikset.
      Naapuripitäjän marketin pakastealtaan jäähileiden seasta löytyi onneks vielä kohmeinen anorektikkopossun kankku. Likimain koko kaupan henkilökunta lihamestaria ja kassapirkkoja myöten oli kerääntynyt siipan kanssa rinkiin brainstormaamaan kuinka sika saatais mahollisimman pian sulamaan paistokuntoon... ihailtavaa asiakaspalvelua, eikö vaan?! Kyllä me sinäkin jouluna kinkkua pupellettiin. Tosin ehkä vasta tapanina.

      Poista
    4. Osuuskaupassa kun muinoin opiskelijana 90-luvulla olin töissä, siellä oli tapana pari päivää ennen aattoa ottaa muutama kinkku pakastimesta kylmätiskiin sulamaan. Mattimyöhäisiä ja näemmä myös koiranomistajia varten. Ei taitais nykyään enää onnistua, joku lakipykälä taatusti kieltää.

      Poista
    5. Kinkun voi laittaa myös jäisenä uuniin. Ohjeet googlessa =)

      Poista
  4. Meillä kettu perkele kävi joitain vuosia sitten syömässä tyttäreni ristiäisiin valmistetun ja yöksi takapihalle viileään (kevättä kun oli) jätetyn puolikkaan kattilallisen lohiseljankaa. Ja asutaan sentään ns ruuhka-Suomessa ja lähiössä vielä. Todisteena oli lumijäljet sekä muutama viiksikarva keiton seassa. En ilennyt edes anopille syöttää vaan meni haaskuuseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, no ei heti uskos kyllä. Hyvähän sitä on pihalla säilyttää ruokia, kokemusta on. Tosin ei oo ikinä villieläin käynyt naplaamassa, koirat kyllä.

      Meitä kyllä avomiehen kanssa aika kovasti nauratti tämä sinun tarina.

      Poista
    2. Täältä lohiseljankaosoitteessta on linnuntietä 15 km Stockmannin ovelle, mutta kettuja pyörii jaloissa. Ehkä tuo läheinen kaupungin maa- ja kotieläintila sekä sen ainavihannat ruokavarastot saavat ketut sikiämään tiuhaa tahtia. En tiijä.

      Poista
    3. Taidamme asua samassa kaupunginosassa.

      T. Anonyymi 2

      Poista
  5. Meillä on kissa kunnostautunut syömällä tupareissa pitsanpäällisiä ja synttäreillä kermat kakusta-siloittelin veitsellä ja hyvin maistui vieraille

    VastaaPoista
  6. Hah haa! Ei tainnut Rehtori tykätä naamastaan :)

    VastaaPoista
  7. Meidän koira syö pöydältä paketillisen voita tai pellillisen pannukakkua jos siltä tuntuu. Vaikka se ei olekaan kissaa isompi. Joskus se vituttaa mutta näkee senkin naamasta että saattaa vähän sisuskaluja kivistää. Kaikki tekee virhearvioita joskus. Edelleen ihan paras blogi sulla!

    VastaaPoista
  8. Onneksi mulla on vaan kaksi undulaattia. Enintään paskovat tyynyliinalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. naurahdin tälle :D

      Poista
    2. Meikän edesmenneet neitokakadut teki terveiset hyvinkin usein keskelle päätä. Että tuo tyynynliina kuulostaa aikas mitättömältä sen vitutuksen rinnalla.
      Myös tapetit söivät seinistä aina kun selän käänsi. Kerran kun aamumuroja vetelin ja menin käymään toisessa huoneessa, toinen hyväkkäistä oli ehtinyt murolautaselle ja kahlasi siellä maha maitoa viistäen vedellen muroja. Silloin kyllä naurattikin vitutuksen lisäksi. Kyllä niitä sulkapalloja vaan ikävä silti edelleen on...

      Poista
    3. Kakadut kakkii. Undo the undulates.

      Sori, oon juonu valkkkaria täällä messureissulla, tulos on tämä.

      Poista
    4. Ihan vedet silmissä hihitin tätä, entisenä undulaattien omistajana :D Elävästi on jäänyt mieleen ne poikaset, jotka lennätettäessä kerääntyivät isäni kaljun päälle (noin viisi kipaletta) kun molemmilla käsillä oli jo yksi hyväkäs ja alkoivat joukolla paskantaa. Ihan huippu hetki.

      Poista
  9. Meidän koirat ja kissat ei kyllä uskalla käydä ruokien kimppuun. Kai niillä on niin kiukkuinen emäntä.

    VastaaPoista
  10. Tällaiselle eläimettömälle henkilölle ei tullut mieleenkään että elikot kärsii ruokakleptomaniasta kun ystäväni käski vahtia kissaansa sillä aikaa kun käy nukuttamassa muksun ulkona. Luulin että otus täytyy lähinnä pitää sisällä talossa, hengissä pysymisenkin luin bonukseksi, mutta kun katti oli käynyt nappaamassa jokaisesta kahvipöydän voileivästä kinkut matkaansa, aloin hahmottaa kissanvahtimiskäskyn todellisen luonteen.

    VastaaPoista
  11. Miehen kotona sentään oli labbis joka toi ruokaa perheelle. Isolta asuntovaunualueelta on kiikuttanut emännälle mm. voipaketin, lampaanpaistin ja kattilallisen jauhelihakastiketta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Appiukon beagle oli raahannut erillislypsimen ulkosaunan taakse ja kaivanu sen maahan. Vain letku näkyi. Kyllä ne osaa...

      Poista
    2. Oliko laadukas kattila? Melko näppärä koira olis tollanen :D

      Poista
    3. Anoppi oli illan pimetessä käynyt viemässä tyhjän kattilan jonnekin vaunualueen reunustalle. Lampaanpaistin perässä oli tullut vaunulle vihainen rouva, jolle appiukko oli joutunut hakemaan lähikylän a-marketista punaviiniä korvaukseksi. Paisti kyllä oli kadonnut lähinnä anopin ja apen suihin (ja koiralle oma osuus) koska rouva ei sitä ollut halunnut takaisin, vaikka koira oli kuljettanut paistin niin varovasti, ettei muovikääreessä ollut kuin pari pientä hampaanpainaumaa.
      Koiralla oli siis tapana kuljailla vaunualueella irrallaan ja ilmeisesti tsekkailla mitä sapuskoja ihmisillä oli vaununedusteltoissa jemmassa.

      Poista
  12. Mummolan (Kotalahdessa muuten, toim. huom., eli käytännössä olen melkein sukua julkkikselle) koira harrastaa ulkoeteisen (=ruokavarasto viileällä) säännöllistä ratsaamista. Jollei mummo ole kotosalla ja älyä meitä nuorempaa osastoa ohjeistaa, käy säännöllisen epäsäännöllisesti niin, että eteiseen jäähtymään viety eväs häviää karvaisempiin suihin. Koiranpentele kun on niin fiksu, että saa tuvan oven auki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnon tuvassa on semmonen ovi, jonka saa miedosti tönäisemällä auki. Sen verran käytetty ovi, etä ei murjomista tarvii.

      Et voi sinäkään ihan pilalle mennä, kun mummola on kerta Kotalahdessa.

      Poista
  13. Meillä myös erään sortin ruokarosvo suursnautseri. Pellillinen pizzaa, kokonainen taatelikakku, lärvilauta raakana grillistä, 600 g paketti oivariinia...listaa voisi jatkaa loputtomiin. Paketillisen leipää se rohmuaa välipalakseen, jos sellainen jää näkösälle.

    VastaaPoista
  14. Ihanan inhimillistä! Meillä toinen koira varastaa ihan kaiken, mutta ollaanpa opittu, ettei keittiön pöytään voi jättää edes salaattikulhoa. Kylässä mun äidin luona sielläkin on unohtunut joskus omenakakku tai rahkapiirakka hellan päälle. Ja niin on lähtenyt silmänräpäyksessä nekin herkut. Ei mikään läksyttäminen ja löylyttäminen itse teosta auta, ei vaikka olis kuinka kiukkunen emäntä.

    VastaaPoista
  15. Työkaverin koira veti ämpärillisen kananpaskaa joka odotti pihanurmella kukkapenkkiin pääsyä. Tai ei ihan ämpärillistä kun kaveri ehti väliin. Oli saanut kauniin hymyn koiralta kun oli tarttunut ämpärinkulmaan kiinni. Ei sentään ollut hairannut käteen kiinni...Saakeli paskarosvo että kehtaakin vielä vilautella tekareitaan!

    VastaaPoista
  16. Aikoinaan Vaimon koira söi, sillä aikaa kun oltiin kapakissa, tuoreen ruisleivän. Voit kuvitella kun pal paskaa oli pitkin kämppää...

    VastaaPoista
  17. Oi mikä sulonen koira sulla!!! Sillä on tommonen ihana ahne naama, muistuttaa vähän meidän piskiä :D

    Tää oli muuten aika hyvä postaus, sain pastat väärään kurkkuun vähän monta kertaa. Sitäpaitsi samaistuin, mikä on tyydyttävää. Meidän koira tykkää syödä ruisleivän sijaan vastaneulottuja villasukkia. Se tietää missä on kylpyhuoneen likavaatekaappi, varastaa sieltä sukan ja menee sitten jonnekin pimentoon teurastamaan sitä. Myös nappikuulokkeen johdot kelpaa. Puhallan sitä aina naamaan, niin se säikähtää ja juoksee piiloon :D

    Koirat <3

    VastaaPoista
  18. Varsinaisesta aiheesta ohi nuo kuvat tuovat melkein tipan linssiin, tuo Hiacen istuinverhoilu, kokonaan muovia oleva oven sisäverhous, niitä muistoja... Kamala penkki, ahdas ohjaamo, hirveä melu. Ja silti paras pakettiauto ever. Mentiin sitte vaihtamaan hiljaiseen, mukavaan, kivaan, mutta armottoman tylsään saksalaiseen.
    Toyotalla Suomi kuljettaa ja Toyota laatuun voit luottaa.

    VastaaPoista
  19. Meidänhän Repe oli aikamoinen rosvo.. teräsvatsalla varustettu sellainen.
    On vetäny jäähtymässä olleet piparit, joulutortut ja riisipiirakat. Piparit + tortut oli sen eka rosvous ikinä, oli kiivenny tuolin kautta pöydälle. Huima suoritus siinä mielessä että oli rodultaan welsh corgi pemroke.. eli rakenteeltaan pitkä mutta lyhyt ;)
    Sen jälkeen laitettiin aina tuolit tiukasti kiinni pöytään. Riisipiirakoita se ei ikävä kyllä auttanu.. Ruokapöydän vieressä oli matalampi pöytä, noin 1.5 metrin päässä ja korkeus eroa oli varmaan se 60 cm.. Repe oli sit hypänny sille pienemmälle pöydälle (joka oli täynnä tavaraa, mutta mitään ei hajonnu) ja oli siintä hypänny ruokapöydän _kulmalle_... Nyt ku jälkikäteen ajattelee ni onneks hyppy onnistu.. (auts).

    Sama koira on varastanu 7'n kertaa broilerin luut biojäte astiasta.. Haju haitat oli hirveet, muuten koira voi sillo erittäin hyvin.
    Se pentele nimittäin osas kaapin oven.. ja vetää kiskoilla olevan biojäte roskiksen ulos kaapista ja kaataa vielä sen pöntön. Äitiä rankaistiin heti jos unohti viedä luut suoraan roskiin..

    VastaaPoista
  20. Muuan jouluna oli aika tavalla tätä koirien aiheuttamaa tupsetta.. Oma afgaaninpentuni (ne perkeleethän ylettyy mihin vain) varasti anopin leipoman valtavan kääretortun ja kiikkuutti sen kuusen alle. Minä perään, koira kuusen ympäri karkuun.. Jäi kiinni valoihin jotka oli kierretty spiraaliomaisesti kuuseen. Juoksi piru lujempaa. Kuusi otti juuttimatolla kierroksia sitä mukaa ko valot purkautu koiran peräsä, palloja lensi ko ilmatorjuntaharjotuksesa joka suuntaan. Koira poloki lamppuja soiroks laukatesaan valot kaulasa ympäri torppaa.. Valot pilalla, kuusi riisuttu, hapineita kaikki paikat täynnä ja torttu pilalla. Anoppi laitto uutta torttua tuloilleen. Oli jättäny taikinan tekeytyyn kurkistellesaan kaunareita. VIRHE! Sielä kerpusahan oli tietysti heti kohta afgaanin pää. Kolomas torttu pääsi pöytään asti. Aattona ex-miehen veljen koira (ei kans mikään pieni kaveri) livahti anopin peräsä kylmiöön ja löi kiinni kinkkuun, siitä käytiin melekonen veto- ja murinaottelu kylymiösä. Varsinaisia voittosijoja siinä skabasa ei jaettu. Joulukirkon aikana talon oma koira, vanha lihava collie oli sipassu huiviinsa rasiallisen budapestejä, paperit oli jättäny lattialle. Tunnelma ja aromi oli käsin kosketeltavia. Siinä kohtaa joulua jokainen koiranomistajista mietti, että mikä perkele siinon etten voinu ottaa vaikka keppisirkkaa?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AHAHAHAHAH ei helevetti ;´´´´DDDD missä on videokamerat kun niitä tarvitaan

      Poista
    2. Priceless :D Voin sieluni silmin kuvitella tuon joulukuusiepisodin.

      Poista
  21. Koira tuo ihmisen paras ystävä-kuten sanotaan.

    Vuosikymmen takaperin asuessani 2 kaverini kanssa opiskelijaboxissa, toi 1 kavereistani koiransa mukanaan.
    Erään kerran kun 2.kavereistani (kämppiksistäni) oli ostanut itselleen suklaalevyn ja jättänyt sen asunnon leveälle ikkunalaudalle jonka vieressä oli vielä hänen sänkynsä (VIRHE!!! VIRHE!!!!VIRHEE!!!) lähdimme käymään jossakin ja koira jäi yksin kotiin.
    Tulimme takaisin ja kaikki näytti olevan ihan OK. Koira tuli vastaan niinkuin koirat tulevat esittäen "eipä-tässä-ole-ollut-mittään-hättää" ilmeellä tervehtimään tulijoita.
    Kaverini sitten ajatteli että "Otanpas palasen sitä suklaata jota säilytän ikkunalaudalla..."
    Eipä ottanut.
    Tämä koira oli sitten hieman maistellut sitä raadellen sen levyn varsin kelvottoman näköiseksi, ja ei-niin-houkuttelevaksi-syödä. :D
    Pikkaisen nauratti, mutta luonnollisestikaan tätä kenen suklaalevy oli tuhottu ei edes hymyulyttänyt vaan valtava epätoivo paistoi hänen kasvoiltansa."EI-MIKSI-AINA-MINULLE-KÄY-NÄIN!?!?!!"

    Taisi jokainen silloin oppia jotakin siitä tempauksesta.(koiran tempauksesta siis...)

    VastaaPoista
  22. HAhaha, muistui mieleen kun kerran olin isäni kanssa kaupassa.
    Hän sitten osti valmiiksi viipaloidun ruisleivän.(sellainen pitkä suikulan mallinen pussi..)
    Menimme kassalle ja minä tietenkin tottumallani tapaa kassan päähän odottelemaan liukuhihnaa pitkin tulevia ostoksia jotta voisin alkaa pakata ne muovipussiin,
    Koitti leivän vuoro mennä pussiin, nostin ajatuksissani pussin pohjasta ja *ZÄDÄM!*
    Kaikki leipäviipaleet leivisi pitkin kassaa. Isäni ilme oli että "No voi sun PRKL mitä teit!!!!!"
    Jos katse olisi voinut tappaa niin olisin kuollut siihen paikkaan.
    Mitäs minä sitten teen?
    No minua alkoi se tilanne naurattamaan niin paljon että oli jätettävä ne pakkaushommat sikseen sillä en kyennyt nauramiseltani pakkaamaan yhtikäs mitään.
    Tämä tietenkin lisäsi salamointia isäni katseessa joka kohdistui juurikin minuun. xD
    Hitto kuinka se tilanne olikin hauska.
    Pussinsulkija antaa periksi, alkaa kopina ja ropina hihnalle, kun leipiä putoilee pussista.
    En muista, mitä niille leipäpaloille tehtiin. Taisi isä lappaa ne siihen säkkiin takaisin, mutta siitä päätyikö ne syöntiin ei ole muistikuvaa. Itse muistan vältelleeni kysymystä "Otatko leipää?" :D
    Ja ihan syystäkin!

    VastaaPoista
  23. Meillä taas konttausikäiset lapset söi kissan ja koiran ruuat kipoista. Olis kyllä ollut ihmisten ruokaakin tarjolla, äidin tekemää...

    VastaaPoista
  24. Ovela otus.

    Muistuupa mieleen eräs kyläreissu parin vuoden takaa, kun koiramme oli n. vuoden ikäinen. Emäntä oli laittanut Brita-kakun pohjan kohtuullisen matalalle jäähtymään ja odottamaan täyttämistä.Jossain vaiheessa äkkäsin, että meidän piskiähän ei oo näkynyt ihan äsken. Sieltähän se löytyi kakkupohjan luota iloisena mussuttamasta sokeriherkkua kiduksiinsa.Hieman nolona koiran touhuista ei auttanut kun mennä kertomaan asiasta emännälle, joka iloisesti tokaisi, että eipähän tuo mittään.Sitä sattuu. Pistettään vuan täytettä enemmän, niin kukkaan ei huommaa mittään. Näin tehtiin.Eikä kukkaan huomannu mittään. Hyvin upposi 12-henkiselle seurueelle pentukoiran osittain popsima kakku. Miehellekin uskalsin tunnustaa vasta kotona.

    Mimmu

    VastaaPoista
  25. Tutulla oli jonkinsortin seisojakoira jolle kelpasi mikä vaan. Ruoat ja kaikki järsittäväksi kelpaava piti laittaa melkein lukkojen taakse ettei ko. piski pääsisi käymään kiinni. Keittiön ja olohuoneen välissä oli portti. Ja sen yhden kerran kun portti oli jäänyt muutamaksi tunniksi auki, niin tämä seisoskelija oli syönyt metallisen sinappituubin! Sinapin puuttumista ei heti huomattu kuin vasta muovisen korkin löydyttyä jostakin... Tarina ei kerro tuliko eläinlääkärireissu metallinsyömisestä mutta koira eli pitkän (ja terveen) elämän.

    VastaaPoista
  26. Aika paha :D Isännän suvussa ainakin pari koiraa aiheuttanu syöpöttelyllä harmaita hiuksia - sekä omistajalle että kylänmiehille. Toinen oli eläinlääkärissä karannu toimenpidehuoneesta ja neitoa oli sitten etsitty pitkin klinikkaa sillä tuloksella, että tämä oli löytyny kahvihuoneesta syömästä viinereitä... Toinen sankari taas oli vedelly sulamassa olleet hirvenlihat (kylläkin koirille tarkotetut): pari muovikassillista ja luonnollisesti kasseineen päivineen. Kakkareissulla sitten oli selvinny mysteerisesti kadonneitten lihojen olinpaikka, kun koiruus oli ulostanu pätkän matkaa muovikassia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aiajaijai, kyllä koira on ihmisen paras ystävä :DDDD

      Poista
  27. Meen pinserismies kunnostautui pienempänä vieraan tultua illalliselle. Esittelin asuntoa samalla, kun keittiössä odotteli kymmenen tuntia hiljalleen kypsynyt, rakkaudella valmistettu satasen hirven sisäpaisti. Houkutus tais käydä keekulille liian suureksi. Ihmettelin keittiöstä kuuluvaa "märkää ääntä" ja asianlaita selvisi hyvinkin äkkiä. Syrjä koira veteli käärmeen lailla kokonaista paistia lattialta ruoansulatuskanavaansa. Silmät vaan pyöri päässä. Se tuli selväksi, että pokka pitää tarjotessa ystävälle lattian kautta kulkenutta lihaa. Toki käsittelin veitsen kanssa pahimpia koirankuolakohtia. Ystävä ri muuten syöny paljoa. Kiittämätön!

    VastaaPoista
  28. Kaverin kissa oli kyllä kuningas, sellainen iso maalaiskollinjötkäle. Se oli tuonut kerran keskellä yötä toisessa kerroksessa olevan parvekkeen oven kautta elävän sorsan sisälle. Siinä oli isäntäväellä erilaisempi herätys, kun makuuhuoneessa vaakkui vesilintu.

    VastaaPoista
  29. Mahtaako tämä kyseinen piski olla rodultaan beussi? Aikaansaava kaveri!

    VastaaPoista
  30. Ei toi ny mikään beussi oo. Veikkaan saksanmetsästysterrieriä, sileäkarvainen.

    Minä opin viimein laittamaan kaiken syömäkelpoisen lukkojen taa kaappeihin, kun koira oli syönyt kaksi peräkkäistä majoneesipurkkia. Paskiainen vastasi syömällä kuorinta-aineen ja kynttilän. Epäselväksi jää, miten leikkiagilityssa matalan esteen ylittäminen on ihan ylivoimaista, mutta keittiön tavallista korkeammalta pöydältä safkat saa pöllittyä helposti.

    VastaaPoista
  31. Itsehän en voi säilyttää jääkaapissa mitään, koska nuorempi tuholainen osaa avata sen ja syö sieltä KAIKEN. Kaikki tavarani säilytän katetulla kuistillani ikkunalaudalla. Tällä hetkellä sieltä löytyy pinaattilättyjä, oliivia ja fetaa. (lihaton lokakuu, en ole vielä keksinyt muita kasvisruokia :D)

    VastaaPoista