Anopin kuusikymppisten oli määrä alkaa viideltä. Koira jouduttiin jättämään kotiin, koska sen kaikki potentiaaliset hoitajat olivat myös juhlissa mukana. Tämä tarkoitti siis sitä, että toisen piti ajaa siinä ysin tai kymmenen maissa kotiin käyttämään Rehtoria pihalla. Menomatkalla avomies tarjoutui hommaan. Siinä vaiheessa, kun ukko oli vetänyt alkumaljan perään pari olutta, ymmärsin, että homma lankesi minulle.
Anoppi oli suunnitellut kaikenlaista ohjelmaa. Ensiksi hän toivotti kaikki tervetulleeksi laulamalla laulun. Ei siitä sen enempää. Sitten oli vuorossa lyhyt tietovisailu, jossa kysyttiin yleistietoa vaativia kysymyksiä. Pöytäkunnallamme ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia ilman vilppiä. Yksi pikkujaskoista oli vakoillut vastaukset etukäteen anopin ruutuvihkosta. Palkintona oli virvoitus- ja alkoholijuomaa. Mitä kaikki olisivat saaneet joka tapauksessa muutenkin. Eikä palkintoja edes jaettu.
Seuraavaksi lesbo esitti kitaramusiikkia ja piti päivänsankarille serenadin. Ainoa ongelma oli, ettei kukaan kuullut koko esitystä. Ohjelmassa oli myös miniöiden puhe anopille. Emme tienneet tästä etukäteen mitään. Onneksi anoppi oli kirjoittanut puheen meille valmiiksi. Meitä miniöitä on kolme, ja kaikki yhtä esiintymiskammoisia. Ilmoitin että voin pitää puheen siinä vaiheessa kun olen humalassa. Koiran ulkoilutuksen jälkeen siinä kympin maissa alkoi minullakin vapaa ilta. Puolentoista tunnin kuluttua olinkin jo kaatanut boolia mekolleni, joten aika oli kypsä puheen pitämiseen. Miniä A luki puheen, miniä B vastasi ruutuvihkon sivujen vaihtamisesta (kyllä, puhe oli pitkä) ja minä seisoin niiden takana hiljaa. Anoppi liikuttui, koska puhe oli niin hyvä.
Anopilta eivät yllätykset tähän loppuneet. Hän kertoi, että vaikka oli tilannut loppusiivouksen, oli kuulemma sovittu että jo samana iltana kaikki omat kamat kuten esimerkiksi karaokevehkeet piti saada seurantalolta pois. Kukaan ei tiennyt tästäkään etukäteen mitään. Kukaan ei ollut ajokunnossa. Tässä kohtaa me miniät ja juhlakalun tytär lähdettiin salaa taksilla paikalliseen yökerhoon ja jätettiin meidän ukot oman onnensa nojaan.
Ei kaduta vieläkään.
Anoppi oli suunnitellut kaikenlaista ohjelmaa. Ensiksi hän toivotti kaikki tervetulleeksi laulamalla laulun. Ei siitä sen enempää. Sitten oli vuorossa lyhyt tietovisailu, jossa kysyttiin yleistietoa vaativia kysymyksiä. Pöytäkunnallamme ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia ilman vilppiä. Yksi pikkujaskoista oli vakoillut vastaukset etukäteen anopin ruutuvihkosta. Palkintona oli virvoitus- ja alkoholijuomaa. Mitä kaikki olisivat saaneet joka tapauksessa muutenkin. Eikä palkintoja edes jaettu.
Seuraavaksi lesbo esitti kitaramusiikkia ja piti päivänsankarille serenadin. Ainoa ongelma oli, ettei kukaan kuullut koko esitystä. Ohjelmassa oli myös miniöiden puhe anopille. Emme tienneet tästä etukäteen mitään. Onneksi anoppi oli kirjoittanut puheen meille valmiiksi. Meitä miniöitä on kolme, ja kaikki yhtä esiintymiskammoisia. Ilmoitin että voin pitää puheen siinä vaiheessa kun olen humalassa. Koiran ulkoilutuksen jälkeen siinä kympin maissa alkoi minullakin vapaa ilta. Puolentoista tunnin kuluttua olinkin jo kaatanut boolia mekolleni, joten aika oli kypsä puheen pitämiseen. Miniä A luki puheen, miniä B vastasi ruutuvihkon sivujen vaihtamisesta (kyllä, puhe oli pitkä) ja minä seisoin niiden takana hiljaa. Anoppi liikuttui, koska puhe oli niin hyvä.
Anopilta eivät yllätykset tähän loppuneet. Hän kertoi, että vaikka oli tilannut loppusiivouksen, oli kuulemma sovittu että jo samana iltana kaikki omat kamat kuten esimerkiksi karaokevehkeet piti saada seurantalolta pois. Kukaan ei tiennyt tästäkään etukäteen mitään. Kukaan ei ollut ajokunnossa. Tässä kohtaa me miniät ja juhlakalun tytär lähdettiin salaa taksilla paikalliseen yökerhoon ja jätettiin meidän ukot oman onnensa nojaan.
Ei kaduta vieläkään.
Ihan käyvät juhlat, etenkin tuo loppuhuipennus, ilta ilman ukkoja, ihan A-luokan juttu
VastaaPoistaJuu, ihan hyvät bileet ne oli. Ja ukotkin etsiytyivät yökerhoon sitten lopulta.
PoistaIhan mahtavat kemut teillä ollut :D Parasta oli varmaankin tuo valmiiksi kirjoitettu puhe :D :D
VastaaPoistaEnsimmäinen laatuaan. Ja toivottavasti myös viimeinen tuollainen kokemus.
PoistaEi kuule tartte kaduttakaan, ikinä.
VastaaPoistaMä taidan myös pitää tollaset juhlat ;).
VastaaPoistaTulee mieleen kummisedän viiskymppiset (josku 10 vuotta sitten). Kummisetä halusi, että esitän juhlissa Junnu Vainion viiskymppisen viisun. Suostuin sillä ehdolla, että joku säestää, koska ilman säestystä, mikä tahansa biisi kuulostaa vaisulta ellei ole tyyliin oopperalaulaja. Mitä en siis ole. Säestäjäksi luvattiin naapurin Jussi, joka soittaa haitaria.
VastaaPoistaNo, en ihan kamalasti ottanut paineita, koska naapurin Jussi ei tunnetusti ollut mikään kaksinen hanuristi. Ajattelin, että Jussi soittelee omiaan ja minä laulan ja kaikki on iloisia. VIRHE!
Minuuttia ennen esitystä selvisi, että sori, Jussi ei säestäkään, vaan tässä on tämä orkesteri tyyliä Souvarit (se ei ollut Souvarit, mutta joku tanssipiireissä tunnettu bändi). Iskettiin mikki käteen ja eikun laulamaan. En mitenkään ollut varautunut siihen, että joudun esiintymään humppabändin solistina ilman harjoittelua tms. Olin ihan pihalla ja bändin joku tyyppi ilmoitti, että me soitamme sitten tässä sävellajissa, koska tää homma tuli vähän yllättäen ja ei olla ehditty transponoida. Toivottasti ok. No, ei ollut ok ja puolet nuoteista meni niin korkealta, että mulla ei ollut mitään mahdollisuuksia. En myöskään kuullut omaa ääntäni, mutta se oli murheista pienin.
Että morjes vaan, kuuskymppisillä EN esiintynyt.
Sun kokemushan on ollut ihan hanurista. Nyt tuli niin sukkela juttu, että ihan yllätyin itsekin.
PoistaHih, "anoppi liikuttui kun oli niin hyvä puhe" :D
VastaaPoistaTämä oli taas niin huikea kohta tässä postauksessa :D
PoistaSiis ihanan kaheli tää sun anoppisi E ;D Eihän sitä voi muuta kuin rakastaa ;))
VastaaPoistaheh heh, varsinaiset ylläribileet! onpahan taas mitä mummona muistella... ihana sun kuvauksesi tosta kaikesta kohelluksesta! anoppi ei taida lukea blogiasi..?
VastaaPoistaEi se lue. Ja jos lukiskin, uskoisin että huumorintaju kestäis :)
Poista"Seuraavaksi lesbo esitti kitaramusiikkia ja piti päivänsankarille serenadin. Ainoa ongelma oli, ettei kukaan kuullut koko esitystä."
VastaaPoistaLOL :D
Noin sitä pitää!
VastaaPoistaja fiksut ne pärjää aina sellaisissakin tilanteissa joihin viisaat eivät koskaan edes joudu...
VastaaPoistaLuen tätä sinun blogia Malesiassa. Olen tehnyt sellaisen epämääräisen lähes 8 kk reissun ja kohta pitäisi palata Suomeen. Jotenkin tämä blogi on palauttanut oivallisesti maan pinnalle, siis hyvällä tavalla. Ei ole kovin suunnattomia odotuksia enää, kun saa niin upeita muistutuksia suomalaisuudesta jo näin etukäteen. Minulla on tapana antaa ajan kullata muistoja, joten suurkiitos siitä, että olet pitänyt minut aisoissa. Tietää taas mitä odottaa. :)
VastaaPoista