Nyt kun kesä alkaa ainakin
teoriassa lähestyä, tuli mieleen ruskettuminen. Tai lähinnä se kun
ei rusketu. Ikinä. Antakeepa kun kerron. Olin prätkäreissulla Italiassa. Kävelin
lyhythihaisessa paidassa ja polvipituisessa hameessa. Vastaan tuli kaksi
mummoa. Just sen näköisiä mummoja kuin italialaisten mummojen kuuluukin olla. Toinen osoitti minua
ja kääntyi sanomaan kaverilleen ”Bianco!”. Kiva.
No, onneksi meitä kalpeita
henkilöitä varten on kemikaaleja. Muutama vuosi sitten heikkona hetkenä ostin
kaupasta jotain itseruskettavaa suihketta. Olin silleen, että tänä kesänä nimittäin
oon minäkin terveen värinen. Päätin kokeilla entsyymiä ensin jalkoihin siltä
varalta jos tulee odottamattomia vaikutuksia. Ensin piti kuoria käpälät ja
huuhdella hyvin. Heleppo homma. Sitten piti suihkuttaa nopeasti imeytyvää sprayta jalkoihin ja hieroa sitä lopuksi nahkaan tasaisen lopputuloksen varmistamiseksi. Erityisen tärkeää oli muistaa pestä kädet, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Siinä vaiheessa kun olin seisonut toista tuntia kalsarisillaan
keskellä olohuonetta odottelemassa sitä nopeaa imeytymistä, alkoi jo vituttaa. Eipä siinä muu auttanut kuin luovuttaa ja mennä pesemään
jalat, että pääsis ees istumaan.
Aamulla menin saniteettitiloihin ihastelemaan
uusia pronssinruskeita jalkojani. Niinpä vissiin. Jalat olivat vaan vähän
normaalia punaisemmat. Sitten tuli järkytys. Kämmenet oli ihan ruskeat. Kävin mielessäni pikakelauksella läpi koko prosessin. Kyllä minä kädet pesin! Paitsi että. Olohuoneessa torottaessani olin pari kertaa koklannut joko koivet on kuivuneet. Tyhmä tyhmä tyhmä! Ainoa hyvä uutinen tässä oli se, etten ollut vielä lisäksi näplinyt
naamaani.
Töihinhän siinä piti joutua enkä voinut jäädä
asian kanssa vatuloimaan. Juuriharja käteen vaan ja kämmenet melkein verille. Eikä se
väri lähtenyt tietenkään kokonaan pois. Piilottelin kämmeniäni viikon päivät ja viimein
väri kului pois. Ei varmaan tarvii korostaa, että oli muuten ensimmäinen ja
viimeinen kerta kun itseruskettavien kanssa tuli pelleiltyä.
Minä en tule koskaan sukeltamaan pronssinruskeana aallokkoon. Ihan sama. Uiminen on muutenkin ihan perseestä.
Mä istun kesällä vaa varjossa, enkä ui.
VastaaPoistaJust oikee meininki.
PoistaNoi itseruskettavat on oikeesti kamalia. Luin just Kira Poutasen kirjasta fiktiivisen tarinan siitä miten karmea lopputulos voi tulla, joten pääsit kuitenkin aika helpolla. Ois voinut naamakin olla ruskearaidallinen ;). Auringonpalvonta on epäterveellistä ja vanhentaa. Jossain vaiheessa kyllä sitten alkaa näkyä naamasta jos ei ole koskaan ottanut aurinkoa, eikä polttanut tupakkaa. Kivaa loppuviikkoa!
VastaaPoistaJoo minäkin lohduttaudun sillä ajatuksella, että voin sitten kuuskymppisenä näyttää paremmalta kuin kaverit :D
PoistaNo jos olisit kloorivedessä pulikoinut niin kaikki olis kuitenkin kadonnut. Se fiilis kun luulet nousevasi tyylikkästi uima-altaasta ja tajuat olevasi kloorin jäljiltä täysin läikikäs. Se siitä itseruskettavasta. No paitsi, että kloriitilla saa ne ruskettuneet kämmenet kyllä putsattua, ilman juuriharjaa.
VastaaPoistaKalpeanaamana on kivaa.. Onhan se kiva kun suihkurusketuksen jälkeen näyttää siltä kuin jengi normaalisti. En myöskään suosittele yhdistelmää litra porkkanamehua +solarium. Väri on enemmän ja vähemmän oranssi.. kaipa se täytyy vaan hyväksyä kalpea kohtalonsa:)
VastaaPoistaMulle riitti. Oon ilolla valkoinen (tai punainen). En yritä muuta.
PoistaHiukan vastaava on omatoimisesti käytettävät hiusvärit. Työkaveri oli muutama vuosi sitten itselleen epätyypillisesti myöhässä. Ja sitten kun soitti, niin sanoi, että pitää mennä kampaajalla, ei voi tulla töihin muuten. Kun ihmettelin tilannetta niin selvisi, että hän oli värjännyt vaaleita hiuksiaan vielä hiukan vaaleammiksi sillä seurauksella, että ne oli muuttuneet vihreiksi. Nykyisin tilanne voisi olla ihan kool, mutta ei 15 vuotta sitte.
VastaaPoista:D Saiko ammattilainen korjattua amatöörin sötökset?
PoistaJotenkin, mutta tukkaa piti leikata, jotta saatiin pahimmat pois. Onneksi ko henkilö ei ollut yleisöpalvelutehtävässä.
PoistaJotenki sitä sortuu epätoivosiin kokeiluihin ko caprihousun lahkeesta loimottaa semmonen silmiäsärkevä pakastebroilerin valkea sääri. Kuivettuneisiin ja halkeileviin kantapäihin se mahtava kilikalirusketus jää myös erinomasen tiukkaan, ja kestää lähes isältä pojalle. Sama homma ko kestävät huulipunat. Kestäähän ne, jos on sattunu meneen hampaisiin tai ohisektorille. Muuten ei niinkään. Joku vittumainen ja pahansuopa tyyppi on varmaan kehittäny molemmat tuotteet. Ja Pohjois-Korean politiikan.
VastaaPoistaMoikka! Olen uinut viimeksi 1985 Kuuban-matkalla; sen jälkeen en ole omistanut edes uimapukua. Ei mitään tarvetta ängetä vaatekaupan pukukoppiin putkivalon kalmanloisteeseen omia ihomakkaroita, selluliittiä, sinisiä pintaverisuonia ja housujen alta karkailevaa intiimikarvoitusta pällistelemään. (Ei oo mulla mitään brasilialaisia vahauksia eikä edes suomalaisia. Talvella saa kainalotkin olla ihan rauhassa karvaiset. Hööö! Pelästyittekös mörköä?) Blondiini en oo, mutta siellä Kuubassakin iholtani ryhmämme kalpein. Asia on lakannut vaivaamasta jo vuosia sitten kun lopetin kaiken auringossa oleilun. Nyt yli viisikymppisenä naaman iho on sileämpi kuin monella kolmekymppisellä, vaikka en jaksa rasvojen kanssa lotrailla. Helteestä ja kuumassa kärvistelystä en oo tykännyt koskaan, joten aika hyvin sopii mulle menninkäisen elämä varjon puolella.
VastaaPoistaMikään ei oo nykyiymiselle niin pelottavaa kuin luonnollisuus.
PoistaTäällä myös kesämuodin vaihtoehtoina on valkoinen tai ravunpunainen. Tekoruskeita en ole ikinä edes kokeillut. Pokkana vaan pakastebroilerina ulos. Pistä aurinkolasit, jos häikäsee!
VastaaPoistaI feel you. Kerran on tullu kokeiltua ja vituikshan se meni. Farkut vielä ku vetäsi jalkaan sen "nopean imeytymisen" jälkeen, ni oli koko matkalta vaaleat saumojen jäljet kulutettuna kintuissa. Jei. Mä sentään rusketun edes jonkin verran ainakin käsistä. Rintakehä palaa joka vuosi ja jaloissa värivaihtoehdot on joko valkoinen tai tulipunainen. Yleensä olen kesän lopulla sellainen punavalkotäplikäs ihmishirviö... Mut hei, edes ne käsivarret on ruskeat!
VastaaPoistaHa! Tuttua on. Itseruskettavaa en ole kokeillut, mutta näiden kommenttien jälkeen ei kyllä edes huvita. Itse olen sitä tyyppiä, joka palaa ilman aurinkorasvaa ja rasvan kanssa nahka kyllä pysyy hohtavan valkoisena.
VastaaPoistaKeski-Euroopassa asuvana on myös mukavaa olla tällainen suomalainen blondi: kampaajan väriekspertti on haltioissaan vaaleista hiuksista ("koskaan ennen en ole nähnyt näin vaaleaa tukkaa luonnollisena, tämähän on kuin meidän vaalein purkkiväri"), ja ystäväni afrikkalainen professori-ohjaaja minut ensi kertaa nähtyään ei ollut uskoa silmiään: "Did you see that girl?! Bright skin, blond hair, like a ghost!" (Kerrottakoon vielä että tämä kohtaaminen tapahtui loppukesästä, kun olin mielestäni jo tervelliisen päivettyneen oloinen.) Tämä ghost-lempinimi jäi muuten elämään, olen päättänyt ottaa sen huumorilla. Että tällaista täältä maailmalta.
Kantakaamme suomalainen kalpeutemme ylpeänä! Ja jollei naurata, niin aina voi yrittää hakea kontrastia irlantilaisista, he ovat nimittäin useammin meitäkin kalpeampia. ;)
Ihan kuin eri ihmisen kynästä tämä uusin teksti.
VastaaPoistaJäi vielä auki, että olitko tyytyväinen vai pettynyt :D
PoistaPettynyt :D mutta seuraavista postauksista olen pitänyt aivan yhtä paljon kuin tätä aiemmistakin :) loistava blogi kaiken kaikkiaan, samaistun kovasti sinuun :)
PoistaNiin, elämällä on tapana välillä tuottaa pettymyksiä ;)
PoistaKokeilin mäkin yhtenä kesänä. Sit vähän alkoi kyllästyttää kun kaikki valkoiset vaatteet piti kuljettaa uudelleen ja uudelleen kloriittipesun läpi, koska tavallinen pesu ei vienyt mihinkään vaatteisiin tarttunutta ruskeaa. Sai riittää. Oon sitten bianco.
VastaaPoistaRusketus nyt on muutenkin ihan kauhean yliarvostettua... Onhan se mukavampi oikeasti olla -häikäisevä- näky auringossa, jos ei muuta niin saapahan mummot jotain siunailtavaa.
VastaaPoistaPunapääthän ei tunnetusti rusketu.
VastaaPoistaEn mäkään, ennenkuin pari kesää sitten ekan kerran! Muut sen huomasi, kun oli jotain rusketusraidan tapaista. Äiti kysyi miksi mun olkapäät on likaiset. Tarkemmalla huomiolla ne olikin ruskeat! APUA! Likaisen ruskeat rajat ne on parina kesänä tulleet vahingossa. Yyh! Muttaku mä haluan olla valkoinen.
Onko se tämä vanheneminen? En tiedä, mutta tänä keväänä en aio syödä yhtään porkkanaa! Aiempina keväinä syönyt (no kai nyt, vegeraristina...) porkkanaa eri muodoissa. Nyt se on pannassa. Tykkään kalpeudestani, se on terveempää kuin ruskettuminen. Tietellisesti tutkittu.
Prkl!
Tekoruskettavien jälki on kamalaa, sellainen luonnoton oranssi. Minäkin olen aina lumikki, vaikka aurinkoa joskus yritän ottaa, mutta se jää aina siihen kun ensimmäisen kerran palaa ja alkaa keskellä yötä luoda nahkoja selästä.
VastaaPoistaMä olen valitettavasti täysin päinvastainen tapaus... hiukan kun nenääni näytän auringossa rusketun ja rusketus myös pysyy joten viimekesäiset rusketusraidat näkyy vieläkin ja viime kesähän oli tunnetusti aika sateinen. En ole oikeasti mikään auringonpalvoja erityisesti.
VastaaPoistaPari vuotta sitten työkaverit ihmetteli loman jälkeen, olenko ollut jossain kuumassa etelässä lomalla kun olin heidän mielestään niin ruskea. Olin kolme viikoa maalannut meidän taloa ulkopuolelta eli ollut koko ajan varjon puolella maalaamassa siinä sadekuurojen välissä... neekeri mikä neekeri.
Silmät on onneksi siniset ja hiukset blondaantuu kesällä helposti, joten käyn edes jotenkin suomalaisesta.
Sympatiseeraan kyllä kaikkia teitä, jotka ette rusketu vaan pysytte "blondeina" ! Tsemppiä !
Itseruskettavaa täälläkin kokeiltu kerran. Vieläkin kuulen tuolloin murrosikäisten tyttöjeni kommentit äidin keltaisista varpaista ja polvista. Siitä on naurua piisannut..
VastaaPoistaOli firman isookin isommat vuosibileet kaupungin laitamilla olevassa entisajan loistohotellissa. Viikkokausia oli töissä pähkäilty, mitä kukin laittaa päälleen ja mikä on se mekon oikea pituus ja päädyttiin et kaikkihan joutu panostaan elämänsä ekan täyspitkän hameen ostoon. Siis ihan sikana panostettiin kuin itsenäisyyspäivän vastaanottoon. Noo, kaikkee muutakin eipitänyttapahtua sattui mut juhlan aattoiltana aattelin vielä laittaa käteni oikein juhlakuntoon tietysti ihan itte.. No eiku kuorintaa merisuolalla, en suosittele jos haavaumia ja repaleiset kynsinauhat mut puhdistaa niin mukavasti. Sen jälkeen aattelin et mitähän muuta kivaa luomua kaapista löytyy, Hunajaa tietenkii.. Ei ku parit pakastepussit valmiiks ja hunajaa hieroon käsiin ja kädet pusseihin ja aah tekihä se hyvää kaiken sen kirvelyn jälkeen. Eiku rentoutuun soffalle, ei tosin meinannut se vinkkulasi kädessä pysyä mutta aikani oltuani lähdin huuhtomaan odotettuja pehmeitä puhtoisia kätösiäni. Tulos: 2 suloisen kullankeltaista kättä kunnon rusketusrajoilla, luonnollisiin kalkkilaivan kapteenin värisiin käsivarsiin yhdistettyinä!! Loppuilta kuluikin alun saippua, tiskiaine, tolu, Ariel ja loppujen lopuksi klorite. Voin sanoa et luomukauneudenhoito sai jäädä ja juhlissa kuljin tyylikkäät hanskat käsissä, koska en keksinyt minkä värinen kynsilakka sointuu kusenkeltaisen kanssa!!!
VastaaPoistaNuorena tyttönä tykkäsin grillata itseäni rannalla ja silloin rusketuinkin tosi helposti. Kerran olin toukokuun vikan viikon lomalla (ihan Suomessa) ja joka päivä rannalla kääntyilin kuin vartaassa olisi paistettu. Työkaverit luuli saaneensa kesäharjoitteljan jostain Afrikasta. Nyt vanhempana ja toivottavasti viisaampana en ole enää vuosiin viihtynyt auringossa ja lapsiakin rasvaan aina jollain total blockilla tai vähintään suojakerroin 50:llä:)
VastaaPoistaJoka kesä olen yhtä ruskettunut kuin lokki.
VastaaPoistaOij, kohtalotovereita! Oon kans ollu elämän ikäni valkoinen ku lumi kevätauringossa. Siitä on myös kuullut vittuilua ihan 5-vuotiaasta lähtien. "Sä oot niin kalpea, onks sulla koskaan väriä naamassa?" "Ootsä toimistotöissä kun oot niin kalpea?" No kettu kun ei tässä rusketu ja itseruskettavillakin saan vaan läikikästä jälkeä, niin että näytän dalmatialaiselta.
VastaaPoistaOllaan sitten valkoisia, jos niin on tarkoitettu!
Johanna
Samanlainen kokmus myös täällä. Intouduin kerran ostamaan itseruskettavaa suihketta (muka näppärästi levitettävää), ohjeessa kehoitettiin seisomaan pyyhkeen päällä, minä kuitenkin ajattelin että sehän muuttuu perkele ihan ruskeaksi! Päädyin siis seisomaan pesuhuoneen lattialla operaation ajan ja muistin hinkata käpälätkin puhtaaksi. Seuraavana aamuna iski karu totuus ja tajusin että olisi ehkä sittenkin kannattanut seistä sen pyyhkeen päällä, jumalauta että mulla oli ruskeat jalkapohjat!! Muuten ihon sävy oli melkolailla tavallinen. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun sotkin itseruskettavaa yhtään mihinkään.
VastaaPoistaTäällä kanssa yksi kalkkilaivan kapteeni. Totesin jo nyt, ettei ruskettuminen ole mun hommia, tänäkään kesänä.. Palaminen ja keitetyltä ravulta muistuttaminen sitten taas taitaa olla ihan välttämätön juttu JOKA kesä. Siksipä käytänkin lapsille tarkoitettu, 50 suojakertoimella olevaa aurinkorasvaa, etten vaan vahingossakaan pääse ruskettumaan (urbaani legenda?) ja palankin yleensä vaan kämmenen kokoiselta alueelta.. yleensä naamasta. Ja ens kesänä taas uus yritys, jospa sillon ottais vähän väriä pintaan.. muutakin, kun punaista :DD
VastaaPoistaMieluummin suojakerrointa kuin ravunpunaista. Kannetaan ylpeinä valkeita ruhojamme tänäkin kesänä.
Poista