Lentokoneessa on tunnelmaa

Internetissä kerrottiin, että Samoalla otetaan käyttöön sekä matkustajan että hänen matkatavaransa painoon sidottu lentolippujen hinnoittelumalli. Enpähän tiedä mitä mieltä tuostakin pitäisi olla. Puntarin kautta lähtöselvitykseen ilmeisesti pitäisi jatkossa mennä. Minusta nähden riittää jo nöyryytykseksi ainaiset ruumiintarkastukset, etenkin jos virkailija on pikkasen yli-innokas ja tutkii suunnilleen jokaisen sopukan. Ja sitten on oma lisänsä, jos kainalot ovat hionneet päivän aikana ja toinen kourii niitäkin antaumuksella. Ei siinä tiiä miten päin pitäisi olla. Paitsi kyllähän ne itse asiassa kertoo miten päin pitää olla.

Jos lähdetään sille tielle, että matkustajiakin kohdellaan kuin rahtia niin miksei samantien otettais lisämaksuja, jotka on sidottu esim. hajuhaittoihin, liialliseen tuttavallisuuteen, lasten itkuun ja kiukutteluun, humalahäiriköintiin ja matkustajan epäviehättävyyteen. Tärkein kohta olisi kuitenkin ehkä kyynärnojan käyttömaksu. Mikään ei ole yhtä ikävää kuin käsien osuminen yhteen ventovieraan kanssa molempien yrittäessä laittaa kättään lepäämään penkkien välissä olevalle kyynärnojalle.

Lentomatkustamisen viihtyvyyden kehittämiseksi on lisäksi suunniteltu jossain lentokoneita valmistavassa putiikissa sitä, että vessoja pitäisi entisestään pienentää. Hullun hommaa. Välttelen viimeiseen asti saniteettitiloissa asioimista lentokoneessa. Aina on vessanpytyn renkaalla jos minkälaista roisketta ja kyynärpäät ja polvet paukkuu seiniin kun yrittää hommansa hoitaa.

Lennettiin avomiehen kanssa tässä taannoin Afrikan mantereelle ja paikat löytyivät riviltä kaksi. Avomies oli että jee jee, päästään ekana koneesta pois. Kysyin että tiedätkö sinä yhtään mitä ne kakkosrivin paikat tarkoittaa. Se oli että en. No sitä, että meidän edessä on perhe, jolla on vauva ja penska todennäköisesti itkee koko matkan. Oraakkelin lahjani eivät pettäneet silläkään kertaa.

 

Seksuaalinen häirintä lentomatkan aikana on luku sinänsä. Kerran tulin Helssshingistä kotia kohti ja viereen istui aika isokokoinen mies joka hilseili. No eihän siinä muuten mitään, mutta tämä koko ajan ”vahingossa” hivelsi milloin mun reittä ja milloin kättä ja tuijotti taukoamatta. Eipä siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin painautua tiiviisti ikkunaa vasten ja teeskennellä nukkuvaa. Onneksi älysi lopettaa.

Entäs yks kerta kun viereen tupsahti istumaan piispa. Kyseessä oli Wille Riekkinen. Kaveri oli niin tuttavallinen ja kohtelias että alkoi jo ärsyttää. Mulla on kuitenkin periaate, että lentokoneessa ei ventovieraiden kanssa lähdetä sosialisoimaan. Ainoastaan silloin puhutaan, kun jonkun on päästävä toisen ohi ikkunapaikalle istumaan. Sitten se pirulainen vielä lennon päätteeksi ojensi takin sieltä ”overhead lockerista”.

 

 

 

 

Ei ristus. Jotain rajaa.