Sikajuhlia ja offroadia

 

Sunnuntaina pidettiin sikabileet avomiehen isoveljen luona. Oman ranchin ilmapuntari tiesi jo varhain aamulla luvata hyvää pilkkikeliä. Mitähän varten kukaan ei muuten valmista alkopuntareita. "Kaunis ilma" -kohdan tilalla voisi esim. lukea "Reipasta alkoholinkäyttöä".

 

Lähdin varmistelemaan, että pilkillä nykii edes jollain tapaa - jäällä oli tarjolla keittolounas.

 

 

Talviurheilun jälkeen siirryttiin "rintasaunan" lämmitykseen. Ennen kylpemistä mahat täytettiin sialla. Ukot olivat vastuussa ruoanlaitosta. Talon emäntä on semmonen tapaus, ettei se istu aloillaan hetkeäkään. Olin ihan varma, että se ottaa ja lähtee metsään kaatamaan puita tai jotain kun äijät laittoivat porttikiellon keittiöön. Villisikaa oli monessa formaatissa: savustettua lapaa, ylikypsää niskaa, kylkipaloja ja ulkofilettä. Sianniska aiheutti jonkinmoiset juhlat suussa, eikä huonoja olleet muutkaan tarjoomukset. Tarjolla oli myös kalakukkoa. Kyseessä oli avomiehen serkkupojan föörst evöör kukko. Voin kertoa, että "his cock was very hard". Veitsellä kun koputteli kuorta niin ääni oli vastaava kuin kilistettäessä veitsellä lasia alkavan juhlapuheen merkiksi. Hyvvee oli.

 

Happimyrkytys, ylensyönti ja saunonta veivät parhaan terän tältä ja monelta muultakin juhlijalta. Olin valmista tavaraa jo vailla yksitoista. Valkovenäläismukin tyhjennyskin jäi kesken. Mitä tuhlausta. No, se hyvä puoli oli siinä hommassa että kohmelosta ei tarvinnut tänään kärsiä. Kävin avomiehen siskon ja sen kaverin kanssa lenkillä heti aamusta. Koiraa ei uskaltanut ottaa mukaan kun lenkkiseurana oli yksi uroshusky. Se ois ollu varma tappelunnujakka.

Pakotin avomiehen iltapäivällä tutustumiskäynnille kirkonkylän koirapuistoon, joka soveltuu meidänkin rakkineelle, koska se on aidattu. Ja erityisen hyväksi paikan teki se, ettei siellä ollut muita koiria. Kahdenkymmenen minuutin täyden nelistyksen jälkeen koira jo huomasi, että mekin ollaan olemassa ja tuli käskystä luokse. Ihan monia kertoja peräkkäin. Ja sille kelpasi ruokapalkinnotkin, joista se ei normaalisti kiinnostu yhtään. Rasti seinään. Meidän koiraahan ei voi päästää enää missään vapaaksi. Se on varma karkureissu, joka todennäköisesti päättyy siihen, että se on toisen koiran kaulassa kiinni. Tai jonkun kissa on kylmänä pihamaalla.

Tästäpä juolahtikin avomiehelle kotimatkalla mieleen, että meidän luksusasunnon lähellä ois paikka missä ei juuri koskaan kulje ihmisiä. Että jos siellä vois koiraa pitää irti. Avomies ehdotti että käytäis tsekkaamassa ko. tienpätkä. Sehän meni offroadiksi. Audilla kynnettiin semmonen puolen kilometrin matka umpihangessa ja ihme kyllä päästiin pois. Litran maitopurkkikin jouduin käyttämään apuvälineenä lumenluonnissa. Lumilapio oli Hiacessa. Kuvassa näkyvän tienpätkän puolivälistä alkaa kyntöjälki, rinteen päällä ei ollut vielä mitään ongelmia koska siihen asti tietä oli jopa aurattu talven aikana.

 

 

Sovittiin ettei mennä toistamiseen.