Näin juhlitaan tyylillä

Kävimme tyttöporukalla kaupungissa syömässä neljän ruokalajin illallisen. Avomieheni tuli noutamaan meitä ja kuljetti kirkonkylälle, koska baariinhan siinä piti päästä. Ravintolan petollinen viinipaketti toi hyvänolon tunteen. Ajoimme ABC-liikennemyymälän ohi. Minulla oli niin kivaa, että en ymmärtänyt käydä ostamassa sieltä limonadia ja perunalastuja. Kylläpä nyt kaduttaa, kun kämpässä on vain ruisleipää ja kraanavettä.

Ilta meni nopeasti erivärisiä juomia kumoten. Kun kampesin itseni taksin kyytiin, kuljettaja vilkaisi minua ja sanoi että aha, minäpä tiedänkin mihin sinä olet menossa. Syystä jota en jälkikäteen oikein ymmärrä, en halunnut katsoa kuka se kuski oikein oli. Ei ilmeisesti kiinnostanut keskustella kenenkään kanssa. Osasi viedä minut kotiin. Näin jälkikäteen mietityttää, että olisi ehkä kannattanut katsoa kuka se kuski oli, niin tietäisi kenen edessä voi hävetä. No, tällaiset tapahtumat tekevät elämästä mielenkiintoisempaa. Kun pääsin kotiin, tajusin että mahani oli täynnä yrjöä. Pitihän se saada äkkiä oksennettua ulos.

Avomiehelle vaan ärhentelin kun se kävi katsomassa välillä miten jaksan. Minä olen kyllä paljon parempi oksentaja kuin se on. Muistan säännöllisesti vetää pönttöä. Lisäksi oksennan tyylillä. Yrjösin mätimoussea ja pikkelöityjä vihanneksia, parsaa ja parmesaanimoussea, kuhamureketta ja dashikastiketta, ylikypsää härän poskea ja sitruunageeliä, puolukkaparfaitia, raparperiä ja valkosuklaajäätelöä.

Kyllä kannatti.