perjantai 12. huhtikuuta 2013

Ensimmäinen plokilahja


Lähikauppa Kurreen saapui tänään postipaketti. Jännittävää. Takakontti-inventaarion tekemiseen haastanut Mummo lahjoitti meille Hiaceen sijoitettavan Survival packin.
Rehtori oli luonnollisesti sairaalloisen kiinnostunut paketista.



Kun kämppään tulee joku uusi itemi, sitä pitää purra, haistella ja mielellään myös raapia. Koira piti irrottaa paketista ainakin puolenkymmentä kertaa.
 
Selviytymispäkissä oli jätesäkki, helvetin hieno kangaskassi ja ensiapupäksi. Lahjan antaja haluaa kenties hienovaraisesti vihjailla, että auton vois joskus siivotakin. Oma hommansa.


Ukko ehdotti, että lähetettäis tuo Rehtori vastalahjana.


11 kommenttia:

  1. Otaksun että tuo Rehtori tajusi EA-pussukan sisällön osaltaan syötäväksi kelpaavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jumalauta, siellähän oli pari suklaata! En minä huomant vaikka avasin päksin! :D

      Poista
    2. Rehtorit on yleensä tavallista ihmistä viisaampia. Ne haistaa kaiken.

      Poista
  2. Kyl sun ukollas välähtää. >Päivän ekat naurut, tänks!

    VastaaPoista
  3. Kysymys: minkä rotuinen tuo teidän koira on? Näyttää saksanmetsästysterrieriltä mutta onko? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, saksalainen terroristihan se on :)

      Poista
    2. Ok, meillä on samanmoinen mutta vähän karvaisemmalla naamalla ja tassulla. Metsästyskoirana ei ole kummoisemmin mainetta niittänyt, hyvästä suvusta huolimatta. Kunhan vaan haukkua räksyttää ketun-/supin- tai jonkun muun elukan kolonsuulla... Kiinni se ei ole käynyt kuin mun pohkeeseen! :D Mutta minkäs sille mahtaa jos tällä terrierillä on ns. lihaisa maku. Heh.
      Lenkkeilykaverina on ihan loistava. Mutta säälin sitä, kun ei paineta täysiä koko kahdeksaa kilometriä mitä neljästä tassusta lähtee, vaan se joutuu hölököttelemään rauhalliseen tahtiin ja kuuntelemaan verenmakuisen hengitysäänen pihinää (=minä). Kiitollinen kaveri kunhan jättää vastaantulevat koirat, autot, traktorit ja polkupyörät rauhaan. Irti jos pääsöö niin ei ikinä saa kiinni.

      Poista
    3. Meillä oli aiemmin karkeakarvainen versio ja narttu, oli erittäin hyvä metsäkoira. Oli tosin menossa kaiken muunkin kimppuun aina harakasta hevoseen, joten sen puolesta hankala. Ja jos oli mahdollisuus karata, sen teki.

      Tämä uusi rakkine on osoittautunut hyväksi käyttökoiraksi kans, muutaman kerran on luolilla käynyt. Ja tämä karkaa kans välittömästi, jos vaan tilaisuus koittaa.

      Ei oo ihan niin hullu kuin aiempi, mutta sen tilalla onkin eroahdistukseen liittyvä kuseskelu. En tiedä kumpiko on pahempi.

      Poista
  4. Meidän saku on pihakoira. Lämmitetty, kelopuuverhoiltu koppi ja siellä langaton lämpömittari jota voi keittiöstä käsin seurata, onko tarpeeksi lämmin/viileä pikkupiskille olla. Isännälle sanoin, että laita vielä nettikamera koppiin niin jopa NÄET mitä koira touhuaa :)

    Sanoisin, että koiran eroahdistuskuseskelu on pahempi kuin sekopää. Sori. Hullun kanssa pärjää niin ihmis- kuin eläinmaailmassa. Ehkä :)

    Tsemppistä! Kiitos kiinnostavasta blogista elävästä elämästä. Virtsanpidätyskyvyn rajoilla ollaan täälläkin. NAURAN siis täällä niin! Ei eroahdistusta :D
    T.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin ostettiin lämmitettävä koppi. Täällä raporttia siitä miten sille sitten kävi.

      http://not-the-life-i-ordered.blogspot.fi/2012/10/kokemuksia-yrittajyydesta.html

      Poista
  5. Menin, kävin ja kurkkasin: ei jumalautasaatana! :) Tuli kallista pärettä. Tilaa seuraava koppi pihaantoimitettuna ;)
    T.

    VastaaPoista